Lpr:n Linnoituksen ortodoksisen kirkon risti. |
Mutta mitä muuta Lappeenranta on kuin psykedeelinen määrä Venäjää ja heidän jättämää rahaa. Se on kesäkaupunki, joka on panostanut viihtyvyyteen kukkaistutuksin, se on urheilukaupunki, joka on panostanut kesään mahtavalla uimalalla ja rannalla. Lasten rantaleikkipuistolla, erinomaisilla Beach-Volley kentillä ja puissa kiemurtelevalla seikkailuradalla. Lappeenranta on rakentanut hiekkalinnan ja pitää Linnoituksestaan huolta. Se vaalii historiaansa ja kutsuu opiskelijoitaan. Viihdyin siellä.
Hiekkalinna. |
Menen istumaan Teerenpeliin. Viereiseen pöytään istuu hassunnäköinen mummeli. Pinkit legginsit ja hippimäinen pitkä paita. Kädessä sateenkaari kello ja isot vanhat lasit nenällä. Mummeli tuoksahtaa kokoukselta tai ehkä tässä tapauksessa taiteelta. Mummeli tilaa tapaksia ja valkoviiniä. Hän hymyilee, myhäilee ja eläytyy ruokaansa. Oliivit ovat vaikeita. Juusto aiheuttaa kulmien kurtistelua ja mitä ilmeisemmin rapean leivän päälle ei löydy sitä oikeaa einestä. Otan itse välillä kulauksen Teerenpelin omasta sitruuna siideristä. Se on hapanta. Ei makeaa. En osaa sanoa pidänkö siitä. Se on erilaista mitä olen tähän mennessä maistanut.
Linnoituksen valleja pitkin voit nauttia kesäisestä päivästä. |
Otan jälleen huikan. Sama happamuus.
Mummeli tulee takaisin. Hän menee ulos ja levittää kätensä. Hän katselee itään kohti taivasta. Hetken kuluttua hän palaa takaisin ja kertoo siellä olleen sateenkaaren. Näin sen itsekin hetkeä aiemmin.
Otan happaman huikan ja mummeli istuu viereiseen päytään.
Samat eleet ja ilmeet ja ihmetykset. Jälleen hän pyytää katsomaan laukkuaan. "Nyt pitää mennä tupakalle!" Hymyilen takaisin ja nyökkään.
Vaihdoin paikkaa ja tarkistin Vihreän Omenan. Haisee maksulliselta. Poket pitää varmasti liivejä vapailla. He ovat töykeitä, aivan kuten kotonakin. Vaihdan paikkaa. Lokaali kertoo Vanhan Kukon olevan legendaarinen. Ainakin heidän mainoksensa väittää niin. Pettymys. Melkein tyhjä. Siirrän itseni takaisin lähtökuoppiin.
Torin laidalla totean katseellani jotain tuttua ja turvallista. Jotain kotiseuduita tai ainakin samanlaista. Nuhjuinen mies istuu puistonpenkillä toisessa kädessä olut ja toisessa kädessä se mitä sepaluksen avattuaan löytää. Mies aloittaa virtsaamisen kaiken kansan edessä osuen vanallaan samalla hivenen käsilleen ja osittain housuilleen. Yrittäkääpä itse virtsata penkillä löhöten - se on vaikeaa. "Varo ettei mene käsille!" ja saan vastauksen mongertaen. En ymmärrä mitä mies vastaa. En puhu rupua.
Olen melkein lähtökuopissa. Edellistä vastapäätä. Birra. Suosittelen! Siellä muutamia hyvässä seurassa ja sitten kuningas idea. Käydäänpä yökerhossa, sillä olenhan varustautunut terassi kamoilla. Pahoittelut WC:ssä asioineille. Oli pakko. En löytänyt Ekokemiä läheltä.
Edessä on jono ja jokaisella jonottavalla on joko iltapuku tai puku sukupuolesta riippuen. Olen hivenen epäilevä sisään pääsystä. "Tervetuloa!" Näin sitä eteläistynyt rantapummilta näyttävä wannabee surffarin elämästä haaveileva shortsi sankari meni heittämällä sisään yökerhoon. No onneksi sentään oli Marshall´n mainospaita päällä ettei tarvinnut hävetä itseään. Hupparin jätin narikkaan, jotta sain vastinetta palvelumaksuille, eli extra sisäänpääsymaksulle.
Yön jälkeen tulee aamu. Ilta jättää jälkensä. Tämän roskan viereen joku oli vielä piirtänyt kirkkoveneen hiekkaan. |
Aamu koitti ja Lappeenranta hiljeni. Jäljelle jäi vain jokaiseen suomalaiseen keskustaan kuuluvat roskat ja muutamat sammuneet. Sunnuntain jälkeen koittaa arki ja alkaa valmistautuminen uuteen viikonloppuun. Kello alkoi tikittää ja siirsin itseni vesisateessa kohti kotia. Aurinko jäi itään. Ehkä joskus haen sen sieltä pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti