Kuin heinäpellossa asuisi..

Ocho Rios ja Karibian meren risteilijä.

Astelimme metalliportista sisään. Paikallinen rupu oli lähtenyt urhoollisesti opastamaan meitä kysymättä, eikä edes löytänyt perille. Ihan itse sai suunnistaa. Sisäpihalla istuskeli muutamia nuoria miehiä. Tuttu tuoksu tietyistä Kontulan ja Jakomäen kerrostalorapuista tulvahti sieraimiini. Lasittuneet silmät seurasivat uusia tulokkaita. Ja sen jälkeen juttu jatkui normaalisti. Maista nyt! Maista nyt! Tukevampi lasisilmä yritti painostaa toista kokeilemaan elämänsä ensimmäisiä tötsyjä.

Respassa meitä oli vastassa Andrew niminen nuoriherra, joka oli erittäin iloinen ja rennon oloinen. Paikka vaikutti mielenkiintoiselta. Olimme varanneet dormi majoituksen, koska koettelemukset Kuubassa osoittivat että travellerin rahat menee näemmä täysin turhaan. Andrew opasti meidät huoneeseen, jossa oli kolme kerrossänkyä ja homeinen WC. No vähän katossa oli kosteusvauriota. Muuten paikka oli siisti ja jopa miellyttävä. Nuorten reppureissaajien suosima.

Reggae Hostel, Ocho Rios. 6 hengen dormi.

Asetuimme taloksi ja aloitimme tutustumisen Ocho Rioksen kylään. Kaupoissa oli tavaraa, ostareilla myytiin krääsää ja ranta oli mielestäni upea. Maksulliselle rannalle pääsi Hostellin kupongilla ilmaiseksi. Ei tullu ruput häiriköimään. Hostellin sänkypaikka maksoi 20 jenkkitaalaa yöltä ja oma huone olisi ollut 70 taalaa. Melko arvokasta kuitenkin. Vähän yllättävän arvokasta.. No sesonki aika selittää varmasti osaltaan, mutta jälleen Aasian travelleri kokee kaipuuta itään.

Rannalla oli paljon perheitä, pariskuntia, yksittäisiä auringonpalvojia, muttei kuitenkaaan älyttömästi turisteilta vaikuttavia ihmisiä. Muutenkaan Ocho Rioksen katukuvaa ei täytä kukkahattutädit vaan paikalliset ihmiset. Tunnelma on rento ja savuinen, ganjan käryinen. Kaduilla on turvallista liikkua. Ainakin majapaikkamme lähiympäristössä. Paikalliset köyhät yrittävät kyllä avuliaasti johdattaa sinut tipin toivossa määränpäähäsi ja kerjäläinen tulee vetoamaan jumalaan kun hän haluaa sinun ostavan hänelle ruokaa. Rastafari yrittää kaupata käsitöitä ja hedelmäkauppias haluaa päästä eroon baanaaneistaan. Diggaan tästä enemmän kuin Kuubasta. Löysimme jopa punttiksen, joten sain

Myers fitness club, Ocho Rios.

vaimonikin pysymään hetken aloillaan. 10 USD per naama päivä lipusta. Melko kallista, mutta toisaalta kohtuullista. Myers fitness löytyy netistä. Suosittelen.

Pariskuntana liikkuvana hostelli tietysti aina asettaa omia hankaluuksiaan, mutta sopu sijaa antaa ja kun muistaa ettei asu huoneessa yksin, niin ajan voi ottaa kokemuksena. Vaikka yöllä metallinen kerrossänky natiseekin jokaisessa liikkeessä, nuoret bilettävät aamuun asti ja hyrrä seinällä vain siirtää kuumaa ilmaan paikasta toiseen en täysin lyttää hostelleja. Etenkin yksin matkaavalle ja kavereille se on erittäin edullista ja kokemuksia antavaa matkailua. Uusiin ihmisiin on varmasti hepompi tutustua, jos vaan jaksaa itse nähdä vaivaa ja hyviä vinkkejä ja kokemuksia on saatavilla. Kaikkea ei tarvitse itse tehdä ensin päin mäntyä.

Nähtävyyksiä ja retkiä hostellista järjestettiin jokapäivä.  Me tyydyimme kuitenkin vain läheiseen rantaan ja omatoimiretkeen vesiputouksille. Noin kolme kilometriä länteen kylän keskustasta on meren rannassa pieni vesiputous ja sitten siitä vähän matkan päässä Dunn´s riverfalls. Todella kaunis paikka, jossa pääsee kävelemään merestä asti vesiputouksen yläosaan. Omalla vastuulla totta kai, mutta varovaisuudella höystettynä. Ei kannata ottaa mitään opasta, koska tällöin joudut todella noloon käsikädessä tyyliseen etenemiseen, jossa välillä porukkaa huudatetaan videokameralle ja otetaan yhteiskuvia ja plaa plaa..

Dunn´s vesiputous ja turistit.

Yritä kiilata juuri parin turistipoppoon väliin ja saat hetken omaa rauhaa ja aikaa kiivetä. Vesikengät on hyvä olla tai vastaavat tossut. Meillä oli lenkkarit ja vaelluskengät, jotka kuten arvata saattaa, kastuivat. Osa lokaaleista vetää paljain varpain, mutta ehkä he tuntevat reitin. Kylteissä vaaditaan kenkien käyttöä ja kaikkien kassien ja kameroiden poisjättämistä ja tallelokeroon sullomista. Ymmärrettävää, sillä välillä saattaa olla vähän hankalampi kohta tai sitten vaan mulaat kuten mä tein. Kuvat pystyy käydä ottamassa jälkeenkin päin sillä nousujen määrää ei ole rajattu mitenkään ja tärkeimpiin kohtiin pääsee rakennettuja lavereita pitkin kätevästi. Lysti maksoi 20 USD per naama, mutta väittäisin sen olevan sen arvoinen. Mesta on auki 8.30 – 16.00 ja suosittelen menemään ennen tai jälkeen suuren turistilauman. Ne on rasittavia.

Vaelluskengät toimivat hyvin vesiputouksella.

Eli Ocho Rio on kauniin laguunin rannalle muotoutunut kaupunki, jossa on kaikki tarpeellinen. Se on hyvä kohde myös omatoimi matkaajalle ja etenkin niille ketkä haluavat pössytellä. Suosittelen rantaa

ja Dunn´s vesiputouksia.

Mutta teille kaikille pössyttelijöille tiedoksi että pilvi, ganja , kukka tai mikä se sitten sen heinän nimi onkaan niin on kiellettyä myös täällä. Vaikka poliisi saattaakin sulkea silmänsä tältä mieltä avaavasta meditaation välineestä, on täällä myös muutama turisti kuollut ganjasta lähteneestä välienselvittelystä poliisin kanssa. Kertoi viereisellä punkalla jointtia käärivä Brittein-Jamaikalainen mies, samalla kun kysyi haluammeko mekin maistaa.

Ocho Rioksen ranta hostellin vieressä oli miellyttävä.

Rankka Reissu kieltäytyi jyrkästi huumeista eikä kannata niiden käytön aloittamista! Ei edes viihdetyylisesti. Pysytään me tiukasti vain Kuubalaisissa sikareissa!

Paikallinen olut merkki,