Kun Kuuba ei päästä irti..

Trinidadin Mayor plaza.

Trinidad. Se oli sitä mitä luvattiin. Kaunis, vanha ja hyvässä kunnossa. Turisteja oli muttei liikaa. Casa Particularin omistaja Elisardo lähetti fillarilähetin meitä vastaan Viazulin terminaalille. Hienosti lappu kädessä ja kädet pystyssä valkoiseen tetsoniin, aurinkolaseihin ja italia aiheiseen hihattomaan paitaan sonnustautunut lokaali läskäri otti meidät vastaan. Kusetuksen maku oli suussa jo ensimmäisestä käden heilautuksesta. Tämä kevyeeseen ADHD tyyliseen sairauteen kallellaan oleva kuskimma paketoi rinkan kolmipyöräisen taksinsa takaosaan, pisti musat soimaan ja aloitti hikisen urakkansa kohti majoitustamme. Pääkatu oli täynnä porukkaa, miehiä ja naisia. Olut hanat laskivat paikallista mielenrauhoittajaa muovimukeihin ja kadunvarsi grillit pöhisivät päästäen ilmaan tiukan savunsekaisen kanantuoksun. Katu oli roskainen ja ihmiset humalaisia. Poliisit moittivat fillarilähettiämme reittivalinnasta samalla paikallisen melodian pauhatessa täysillä riksamme kajareista. Täällä tuunataan kaikki kulkupelit niin hevoskärryistä 50-luvun Dodgeen.

Perille päästyämme perheen rouva ja miniä oli vastassa meitä. He olivat erittäin kohteliaita ja rouva puhui jopa muutaman sanan englantia. Miniän kanssa puhuimme erittäin heikkoa espanjaa ja elekieltä. Talo oli erittäin iso ja siisti. Hienoin tähän astisista. Ei ehkä niin sielukas kuin Guanapon Mercedeksen koti, mutta vuokramajoittumiseen oiva. Huone oli erittäin siisti samoin WC. Talo vaikutti juuri rakennetulta tai ainakin täysin rempatulta. Huoneemme vieressä oli pieni sievä sisäpiha, josta pääsi koko rakennuksen kokoiselle kattoterassille.

Aloitimme kaupunkiin tutustumiseen pienellä kaupunki kävelyllä. Ero on valtava Havannaan tai edes Havannan vanhaan kaupunkiin. Turisteja on, ravintoloita on, mutta suhde on jotenkin järkevämpi, laatu parempi ja kaupunki on kokonaisuutena paljon viihtyisämpi. Mikään bilemekka Trinidad ei todellakaan ole mutta jälleen erittäin valokuvauksellinen. Vanhojen autojen määrä on hillitympi, mutta hevosvaunujen määrä taasen suurempi. Myös Trinidadista huomaa, että turismi pyörittää käytännössä suurta osaa maan rahavarannon tuotannosta. Jokainen yrittää myydä jotain, palvelua, käsitöitä tai sitten huonetta kodissa. Kaikilla on suhteita kaikkialle ja jos vain jotain haluaa niin se turistille hommataan.

Kaupungin keskustan lisäksi Trinidadiin vahvuuteen lasken noin puolen tunnin fillarimatkan päässä

Fillari retki Playa Anconiin.

olevan Playa Anconin. Ranta on erittäin hieno, tai ehkä oikeammin rannat. Päärannalla on tietenkin iso resortti mutta La Bocan kylän ja päärannan viereen jää useita erittäin hienohiekkaisia ja idyllisiä pieniä rantoja. Suurimmassa osassa niistä on paikallinen pyytämässä rahaa pysäköinninvalvonnasta. Fillari oli 1CUC. Fillarit saatiin omasta casasta 3CUC per tsyggeli ja kunto oli mitä arvaa. Eli ei ihan priimaa mutta noin lyhyelle reissulle oikein passeli. Me kiersimme lyhyintä reittiä rannalle ja takasin tulimmeLa Bocan kylän läpi samalla haistelleen Kuubalaista maaseutuelämää. Olisipa oma maasturi ollut megessä, niin olisi nähnyt paljon enemmän. Fillariturnee Kuubassa ei olisi huono jos vaan kestää paskan ruuan ja turistille överikalliiksi tehdyn elämän.

Trinidad oli hieno ja todellinen huipennus Kuuban tutustumiseemme. Se antoi pientä positiivisuutta jo hivenen Kuubaväsyneelle matkailijalle. Kunnes.. Löysimme erittäin viihtyisän ja pienen ravintolan nimeltään Mimi. Siellä oli paikallisia syömässä, turisteja "nauttimassa" aterioitaan ja hetken päästä me. Söin kanaa ja Miitta lammasta. Ruoka oli maahan nähden jopa syötävää ja kerrankin kohtuuhintaista. Myöskään juomat eivät olleet överikalliita. Olimme löytäneet oivan paikan, johon päätimme tulla myös seuraavana päivänä.

Playa Ancon

Yöllä kello 03.00. Miitta pomppasi ylös sängystä ja säntäsi toalettiin. Tuo mulle pussi, tuo mulle pussi! Reissarin molemmat päät alkoivat antaa sitä kaikkein kauheinta mitä perustravelleri voi vain kuvitella. Onneksemme olimme hyvässä majoituksessa eikä paikallisbussissa matkalla Havannaan. Lammas tuli liukkaasti ulos!

Loppuyö meni valvoessa ja seuraava päivä seuratessa neidon vääntäytymistä WC - sänky - WC- sänky linjalla. Olo meni sen verran heikoksi, että aamun sarastaessa saimme paikallisen tohtorin vieraaksemme, joka määräsi lääkkeet. Buukattu ratsastussafari jäi käymättä ja se kokemus vaihtui jännäilyyn sen suhteen miten päästään takaisin Havannaan jos kakka on muodossa vesi.

Silloin vielä kun uskalsi vetää maasta. Naapuritalon takapihalta
löytyi oma pikku gymi. Trinidad.

Kaikki kääntyi kuitenkin se puolesta lopulta hyväksi. Antibiotiit alkoivat toimia ja kuume laski. Olo alkoi parantua ja uskalsimme hyvästellä Trinidadin. Erityiskiitos Elisardolle ja hänen perheelleen kaikesta avusta ja siitä ettei travellereiden tarvinnut edes poistua majoituksesta lekuriin jonottelemaan, vaan kaikki hoitui mestoille. Lääkärit ja lääkkeet. Jos joskus eksyn Trinidadiin tai joku tuttavani sinne menee, niin tiedän erinomaisen majoituksen. Söin myös koko Kuuban reissun parhaan aterian kyseissä Casassa. Koirakalaa maustettuna niillä mitä on saatavana ja lisukkeena sipulia ja kesäkurpitsaa. Alkukeitot ja jätskiannos ja loppulasku oli 7 CUC eli 7 EUR. Eli ei hirveä hinta laatuun suhteutettuna.

Trinidad jäi taaksemme ja olimme jo täysin valmiita poistumaan Kuubasta. Lentomme lähtisi 21.1 05.00 ja meidän tulisi olla kentällä hyvissä ajoin. Näin teimme ja saavuimme Havannaan noin kello 22.00 edeltävä iltana. Otimme pimeän taksin, kuten Kuubassa suositellaan ja menimme terminaaliin numero 3. josta kaikki kansainväliset lennot lähtee. Ei näkynyt Cayman Airlinesin lentoja ei. Infon täti kertoi meidän olevan väärässä terminaalissa ja pitäisi mennä isosta ja kahviloita täynnä olevasta mestasta terminaaliin numero 2. Otimme edestä gabin joka vei meidät muutaman kilometrin päässä olevaan lähtörakennukseen 5 CUC hinnalla. Auts.. Viazul - terminaali kolme 11 CUC  ja nyt vielä tämä. Hintaa liikaa.

Aloitimme ajan tappamisen. Pelasimme pasianssia kännykällä, yritimme nukkua ja söimme keksejä.

Havannan kansainvälinen lentokenttä joskus yöllä ja ukona.

Tunnit matelivat ulkona odottaessa. Ei, me emme päässeet sisälle. Tuli mieleen vanhat hyvät muistot Intialaiselta lentokentältä, jossa myös joskus majoituin.

Lopulta kuitenkin lähtöselvitykseen tauluun pamahti lähetevästä lennostamme. Aivan mahtavaa. Kamat kasaan ja sisälle lämmittelemään. Jono oli sievä muttei mahdoton. Vuoromme tuli ja ojensimme passit. Kaikki vaikutti hyvältä, kunnes check-inin kaljupäinen mies kysyi taikasanat. Onko teillä lentoa pois Jamaikalta? Öö.. Ei ole.. En voi laittaa teitä koneeseen, koska Jamaikan viranomaiset vaativat jokaiselta maahantulijalta myös lipun pois. Monttumme aukesi ja olimme tyrmistyneitä. Eipä sitten matkatoimiston rouva muistanut mainita tästä seikasta mitään. Kuuba oli selvä hänelle ja näemmä meille kaikki epäselvää. Jälleen noviisia opetettiin raskaalla kädellä.

Koko lentokentällä ei kuulemma ole internettiä, joten ainoa mahdollisuus on mennä takaisin Havanaan ja hommata sieltä lippu pois Jamaikalta ja sen jälkeen voimme yritää uudelleen. Virkailijan mukaan lennon voi kuulemma jotenkin siirtää, kunhan siitä vaan maksaa sakon. Otimme gabin keskustaan. Perkeleen kallista. Rahat oli loppu ja automaatit eivät toimineet. Great.

Menimme keskustaan johonkin loistohotelliin, jonka aulassa saimme majoittua mukavasti sohvilla muutaman tunnin. Surffailin netissä 6 CUC tunnilta hinnalla. Lopulta muutaman vaiheen jälkeen päädyimme toiseen hotelliin lähemmäksi vielä sitä kaikkein ydintä ja siellä tuhlasimme ulkomaan puheluihin, internettiin ja ruokaan rahaa varmaan 100 CUC. Perkeleen kallista. Lopputulema. Cayman Airlines kertoi ettei lippuamme voi siirtää ja menetämme hinnan. Matkatoimistomme ei vastannut ajoissa, pystyykö heidän kauttaan siirtämään lentoa, joten tilasimme uuden lennon Jamaikalle. Tilasimme myös lennon pois. Se reissu kestää myös sitten hetken. Vuorokauden. Odottelemme päivän verran jenkkilässä Fort Lauderdalessa sitten aikanaan. No lopulta myös matkatoimistomme naikkonen vastasi ja kertoi, että hän pystyy vaihtamaan lentomme seuraavalle päivälle iltapäivälle. Great! Eli nyt meillä oli sitten kahdet liput ja käytännössä menetimme ensimmäisten lippujen hinnan. Hei hei päälle 400 egee reissubudjetista.. Myös ensi yön viettäisimme taivasalla Havannan kansaivälisen lentokentän terminaalin 2. pihassa. Nyt tosin osasimme jo mennä suoraan oikeaan terminaaliin, osasimme varata 25 CUC rahaa lentokenttäveroon, joka jokaisen on maksettava ennen kuin pääsee kentältä ulos. Ja lopulta pääsimme lähtöselvityksestä läpi ja jopa koneeseen asti. Olimme helpottuneita.

Cayman saarten pääkaupungissa George Townissa.

Nopea koneenvaihto Cayman saarilla tai siis.. Menimme kaikkien muodollisuuksien läpi puoli juoksua ja lähes koneeseen. Olimme jo lähestymässä konetta kentällä, kun virkailija huuti peräämme. Takaisin, takaisin. Teidän lentonne lähtee vasta illalla. Mitä helvettiä? Kyllä koneemme lähtee vasta kello 19.00 eikä 07.00. Damn! Rajamuodollisuudet päinvastoin ja ulos kentältä. Onneksemme Cayman saarten ihmisluonne on englantia puhuva ja erittäin leppoisa ja hyvän tuulinen. Heille mikään ei ollut ongelma vaan kaikessa on myös jotain hyvää. Myös tässä oli hyvää se että saimme nyt uuden maan tai siis yhden kuningaskunnan saaren päivätutustumiskohteeksemme yllättäen. Hieno, lämmin ja ystävällinen. Cayman saaret on miellyttävät mutta kalliit. Hinnat on suomen tasoa. Kariabia loistoristeilijät tuovat turisteja tekemään kalliita ostoksia merkkiliikkeisiin, joka myös näkyy keskustassa. Muutama iso pankki rakennus on vuosien varrella noussut ja rahaa tuntuu jostain olevan aikapaljon. George Town oli näkemisen arvoinen, mutta aika nopeesti totesimme, että mennäänpä takaisin kentälle. Olisi pitänyt lähteä ehkä vielä kauemmaksi, olisi nähnyt aitoa.

George Town

Kello kääntyi kohti iltaa ja pääsimme koneeseemme. Selkeä englanti alkoi hiljalleen vaihtua Jamaican murteeseen. Ehkä nyt pääsemme jo seuraavaan maahan!