La Habana..

Casa Particular majoituksemme oli ylimmässä
kerroksessa Havanan keskustassa. Kaunis talo keskellä ruman
kaunista kaupunkia.

Istun hotelli Sevillan aulassa Havannassa ja kuuntelen paikallisen bändin popahtavaa salsaa. Pääsimme vihdoin kiinni internettiin ja saimme jonkin tasoisen yhteyden Suomeen. Olemme hengissä, kuten odottaa saattaa.

Tuulet olivat lopulta suotuisat ja pääsimme irti Cancunin turistiystävällisestä ympäristöstä keskelle kolonialistista 60-lukua. Aero Mexico toimi melkein moitteetta ja ainoat kuprut olivat lähtöselvityksen pieni myöhästyminen, juoksu portille ja se että rakas vaimoni laitettiin vastentahtoaan ensimmäiseen luokkaan ja minut heitettiin tylysti taviksien sekaan. Juuri ja juuri kestin sen tunnin matkan ja vaimoni sai maistiaisen paremman ihmisen elämästä. Pähkinöitä ja skumppaa. Tietysti jos sen skumpan olisi ottanut.

Alkupelko rajamuodollisuuksista Kuubassa oli turha. Ainoa rajamme tai heidän rajan vartijoita kiinnostava asia oli mahdollinen mukanamme tuleva Ebola-viirus. Ennen passin tarkastusta oli lämpökamera ja hoitajat kumihanskoilla tarkastamassa ja skannaamassa maahan saapuvaa porukkaa. Kaikki kysymykset liittyivät Afrikkaan ja mahdollisiin sukulaisiin siellä. Ehkä orastava rusketukseni sai paikallisen puoliverisin luulemaan minua sukulaissielukseen.

Yksikään viranomainen ei ollut passintarkastuksen jälkeen kiinnostunut siitä mitä meillä on, paljonko on rahaa, onko meillä vakuutusta yms. Tulli ilmoitus piti täyttää, mutta virkailija ei edes katsonut sitä. Näytti vain kohti ovea. Ulko-aulassa meitä oli vastassa oma taksinkuljettajamme, joka oli lähetetty casaparticularcuba.org sivuston kautta, josta varasimme Havanan keskustasta Casa Particular kotimajoituksen. Palvelu on loistava ja näin ensikertalaiselle erityisen helppo. Palvelu ei maksa mitään, vaan ottavat Casa majoittajalta osuuden. Eli hinta varmasti huomioidaan majoituksen hinnassa.

Lentokentän ulkopuolella on valtion virallinen rahanvaihto piste, jossa matkailijan tulee vaihtaa mielellään euronsa paikalliseen Cuban Convertible Pesos valuuttaan eli CUC:iin. Vaihtokurssi euron kanssa on aikalailla 1:1. Jenkki dollari on kaikkein huonoin ja sen vaihdosta otetaan noin 20 prossaa valtiolle. Meksikon pesoista noin 11 pinnaa. Privaatti läskiniska maksoi 25 CUC etukäteen tilattuna nettisivuston kautta. Normi taksi maksaa noin 10-15 cucendeelia perstuntumalla.

Yleisilme Kuubassa oli valloittava. Vanhoja 50- ja 60-luvun autoja on edelleen melko psykedeelinen määrä liikenteessä ja etenkin Havanna näyttää pelottavan, viihdyttävän, karun kauniilta. Vanhan kaupungin ja keskustan rakennukset ovat pääsääntöisesti Espanjalaisten siirtomaaherrojen kynästä ja myös rakentamia. Osa rakennuksista on myös alkuperäisessä kunnossa. Valokuvaajan paratiisi!

Ihmiset käyskentelevät kiireettöminä kaduilla ja sivukujille, lapset pelaavat futista ja kellään ei ole kiire minnekään. Havannan vanhoilla kujilla kävellään kaikkialle. Turisti ajaa jenkkirauta taksilla tai fillarigapilla.

Ihmiset ovat ystävällisiä ja marketit ovat tyhjiä. Turisti käyttää CUC valuuttaa ja paikallinen paikallisia pesoja. Sekoittaa ei saa. Osa marketeista on vain Kuubalaisille ja osa turisteille.

Casamme oli vanhqan kaupungin laitamilla Casa Isabella, jota pyörittää äiti ja tytär. Vanhaan kolonialistiseen aikaan kyhätty kerrostalo näyttää ympäristöään siistimmältä ja erityisen hieno se on sisältä. Englanninkieli ei taitu ihan niin hyvin kun mainoksessa sanottiin, mutta aina löytyy puhelimen päähän joku joka pystyy puhumaan. Etenkin casaparticularcuba.org:n Leo. Aivan loistava heppu, jonka kautta hoituu kaikki. Suosittelen lämpimästi etenkin teille jotka matkailette Kuubassa ensi kertaa. Heillä on yhteistyökumppani Casat kaikissa tärkeimmissä kohteissa.