Pääskysten saari..

Around the Cozumel ja tottakais skoballa.

Olimme ihastuneet Cozumelin saareen. Sieltä löytyivät mahtavat puitteet rentoutumiseen ja hemmotteluun, auringon palvontaan ja omaehtoiseen seikkailuun skobedeilla. Pääskysten saari nousi yhdeksi suosikeistamme, vaikkei se aivan yltänyt Holboxin tai Isla Mujeresin tasolle.

Olimme löytäneet muiden turistien lailla ADO:n bussit ja kerran kun hyvän löytää niin turha sitä on vaihtaa. Loto Tulum huoneistojen omistaja rouva yritti tilata meille taksin, mutta pyhäpäivästä johtuen se oli kuulemma mahdotonta. Erittäin ystävällisenä ihmisenä hän tarjoutui heittämään meidät linja-autoasemalle ja kertoi vinkkejä Meksikoon sekä omasta taustastaan. Todellista omistautumista hän osoitti vielä lopuksi asiakkailleen sanomalla, että jos meille tulee mitä tahansa ongelmia Meksikossa, niin voimme aina soittaa hänelle. Jos hän ei pysty auttamaan niin ainakin hän pyrkii antamaan hyviä neuvoja. Olin otettu!

Otimme bussin Tulumista Playa Del Carmeniin, josta edelleen jatkaisimme lautalla Cozumelille. Meille mestat olivat jo tuttuja ja täysin erilainen ilmapiiri Playassa sai hymyn reissukumppaniemme kasvoille. Ravintoloita, kauppoja, kojuja ja ihmisiä. Turisteja ja paikallisia. Nuoria ja vanhoja. Vaikkakin Playa Del Carmenin 5. avenue on todellinen turistikatastrofi, niin se on kuitenkin paikka, jossa pääset vähän lähemmäksi kotimaista laatua, puhtautta ja yltäkylläisyyttä. Siellä voi pitää loman keskellä lomaa ja kun vilinä alkaa ketuttaa, niin matkaa on helppo jatkaa. Palaisimme kaupunkiin myöhemmin.

Hikikarpalot alkoivat muotoutua otsalle ja muutama valui selän ja rinkan välissä kastellen paidan. Ne lisääntyivät ja lisääntyivät. Matkaa oli muutama kilometri korkeintaan, ei ehkä niinkään paljon. Rinkka alkoi jälleen painaa hartioita.

Saavuimme lippuluukuille ja teimme nopean vertailun hinnoissa. Eroa ei ollut juurikaan, mutta valitsimme halvimman. Kaikki säästö on kotiin päin ja terve kilpailu tekee överihinnoille hyvää. Luovutimme rinkat henkilökunnalle, jotka jälleen muistivat mainita rinkan painosta yllättyen. Tiedetään, ne painaa per*****sti!!

Matka otti sen puolisen tuntia ja asetuimme smootisti laituriin. Myös tällä saarella, kuten myös Isla Mujeresilla majoituksemme oli kävelymatkan päässä. Ainoa ero vain oli se, että tällä kertaa pääsimme perille suorinta reittiä. Hotel Plaza Cozumel tarjosi tilavan huoneen ja erittäin siistin WC:n todella rumalla takapihan näkymällä. Katto allas oli OK, vaikka koko hotelli vaatikin pientä pintaremonttia ja päivitystä. Hotelli on varmasti rakennettu silloin kun ensimmäiset loistoristeilijät alkoivat rantautua ja tuoda turisteja Karibian retkiltä.

Cozumel on Meksikon tärkein Karibian risteilijöiden satama, joka aiheuttaa sen että Cozumelin kaupungin, San Miguelin, kaduilla on turisteja. Parhaillaan satamaan asettuu viisikin risteilijää, joissa jokaisessa on useampi tuhat matkustajaa. Kaikkein yllättävintä asiassa on kuitenkin se, että se ei juurikaan näy kaduilla. Kadut eivät ole tupaten täynnä, kuten Playassa, siellä ei ole samanlaista lierihattujen merta kuin Cayman saarilla, eikä siellä ole niin ahdistunut olo kuin Cancunissa. Porukka jotenkin häviää kaduille ja ravintoloihin, snorklausreissuille ja veneretkille. Laitappa sama määrä turisteja Helsingin keskustaan, niin tunnet olevasi kiinalaisessa hississä.

San Miguel hotellimme kattoaltaalta.

Cozumelin saarella vietimme kaksi yötä. Suunnitelmamme olivat käydä meren rannassa sijaitsevassa suurehkossa muovituoli mestassa syömässä, jonka olimme löytäneet edellisellä vierailulla noin kuukausi sitten ja toinen hyväksi havaittu ajan viete oli reissu saaren ympäri skobilla. Molemma onnistuivat hyvin.

Skobedit vuokrasimme hotellin viereisestä vuokraamosta kohtuu hintaan. Perinteiseen tyyliin kuvasin skobat ympäriinsä, vaikka kuinka pyörää luovuttanut henkilö kertoi sen olevan tarpeetonta. Valitettavasti en luota kyseiseen ammattiryhmään, sillä he ovat samaa kastia taksinkuljettajien kanssa. Dollarit silmissä kohti seuraavaa turistin kusetusta! Ja onnekseni otin kuvat, sillä palautettaessa alkoi vuokrausfirman kaiffari kakomaan, kun lappuihin ei oltu merkattu haljennutt etu lyhtyä. Lyhty oli rikko ja saadessani mopon. Lopulta ukkeli uskoi. Edellisenä päivänä vikaa ei suostuttu laittamaan lappuihin..

Otimme mopot alle ja aloitimme matkan kohti toiselle puolle saarta. Koko rinkulan ympäriajaessa yhteismatkaa tulee reilu 60 kilometriä ja jo ennen puoltaväliä alkaa pakaralihakset huutamaan taukoa. Pidimme tauon lähellä saaren etelä-kärkeä, jossa oli Jamaikalais tyylinen ravintola riippumattoineen, aurinkotuoleineen ja kylmine virvokkeineen. Hiekka oli pehmeää ja se tuntui mukavalle varpaiden välissä. Olo oli rentoutunut.

Matkamme jatkui vielä hetken ja lopulta pääsimme suunniteltuun kohtaa sinisen meren jatkuessa loputtomiin oikealla puolellamme. Laitoimme skobat parkkiin tien viereen ja suuntasimme rantaan. Meri oli erittäin tuulinen ja isohkot aallot rynnivät kohti hiekkaa. Rohkeasti kuitenkin leikittelimme aalloilla, jotka heittelivät uimaria ja antoivat mahdollisuuden muutamaan mahtavaan maha liukuun. Vatsalautaa tuli ikävä!

Paikalliset pullukat rantavahdit pelasivat palloa selkämme takana ja heidän poistuessaan valloitimme kentän. Biitsiä ja hivenen miniatyyri jenkkifutiksen heittelyä. Voisin elää rannalla! Suomi on kaunis ja hieno maa. Olisipa siellä vain ilmasto yhtä hyvä kuin Meksikossa.

Lopulta aika alkoi takomaan isoja lukuja ja pilvet kerääntyivät ympärille. Päätimme ottaa mopedit alle ja jatkaa rinkulaa jälleen kohti San Miguelin kaupunkia. Nälkä kurni vatsanpohjassa ja ajatukset alkoivat olemaan muovituolimestassa. Kana fajitas. Nam!

Auringonlasku San Miguelin rantabulevardilta.

Aurinko laski Playa Del Carmenin ihmisvilinän taakse ja Cozumel siirtyi uneliaaseen iltaan. Rempassa olevan torin laidalla bändi soitti musiikkia ja churros kärry höyrysi makeaa tuoksua. Muutamia ihmisiä iloitsi ja opiskelija ryhmä kuvasi kameroillaan kun heidän kaverinsa nousi estradille. Aikamma Cozumelilla alkoi olla ohitse ja seuraavana päivänä siirtyisimme mantereelle keskelle turismia, keskelle yltäkylläisyyttä ja turhuutta.