 |
| Negrilin majakka. |
Aikammae Negrilissä alkoi kulua loppuun ja viimeisen päivän päätimme viettää vielä hyväksi toteamassamme Rikin kahvilassa eli Rick's Cafeessa. Suoritimme enemmän ja vähemmän reippaina aamujumpat Negril Gymillä ja tämän jälkeen Max heitti meidät Negrilin majakalle. Jamaikanvanhin majakka on edelleen toiminnassa vaikkakin vanhat käsin pumpattavat öljylyhdyt ja hivenen uudemmat kaasulyhdyt onkin korvattu sieluttomalla ja hikeä säästävällä aurinkopaneeli voimalla ja akustolla. Silti majakanvartijan mukaan hommaa on reilusti. Mestaa pitää maalailla ja lamput ja akut vaihtaa kerran kahteen vuoteen.
 |
| Maisemaa majakasta. |
Viiden dollarin lahjoituksella majakanvartijan taskun hän avasi ovet ja kertoi lyhyesti ison lampun historiasta. Kierreportaita pitkin sydämen kiihdyttäessä tahtia turisti pääsi kurkistamaan myös näköalaa merelle ja mantereelle. Kapuaminen ja lahjonta oli kuitenkin maisemaparatiisissa pieni hinta siitä hetkestä kun silmä alkoi levetä maisemassa. Hetken ihailun ja pakollisten kuvien jälkeen asettelimmevarpaat varovasti ylipienille askelmille ja tulimme alas turvallisesti. Loppupäivän marinoisimme sitten itseämme Rikillä.
Pienimuotoinen jalkamarssi ja olimme jälleen altaan reunalla. Kahvila oli lähestulkoon tyhjä ja allaspoijallakin oli puhdistushommat vielä pahasti kesken. Tilaa oli yllin kyllin ja varasimme käyttöömme mukavan parisängyn kokoisen auringonotto alustan. Ja siis se oli oikeasti sänky patjoineen.
Altaan auettua ja kellon käydessä alkoi turistejakin saapua hiljalleen ja sitten se tapahtui. Mies ääni kysyi altaan toiselta puolelta että olemmeko Suomesta? No joo ollaanhan me. Yleensä Suomalaisiin törmääminen tarkoittaa huonoa ja liian turistiaoitunutta paikkaa, mutta jotenkin tällä kertaa törmääminen pariin finskiin ei ollutkaan yhtään huonompi juttu. Oli nastaa keskustella välillä suomeksi myös muiden kanssa eikä vain ja ainosastaan vaimon. Sain myös pienenmaistiaisen vanhasta elämästä kun sujautin puolittain vahingossa kauan haaveilemani pussi nuuskan tlähuulen alle. Elämä hymyili!
 |
| Auringonlasku Rick's Cafessa. |
Auringonlasku oli jälleen upea ja ihmismäärä lähenteli ilmaisten ämpäreiden jakoa espoossa kun ilta alkoi olla lopuillaan. Nahka punoitti ja Negrilille oli aika jättää hyvästit. Seuraavana päivänä matka jatkuisi Montego Bayhin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti