Shopping paradise..

Jätimme MoBayn majatalomme tomut taakse paikallisen appiukon kyydillä ja hän heitti meidät paikalliselle lentokentälle. Omistajan isä oli vaitonainen ja kommunikoi lähinnä käsimerkeillä. Auto oli kaikki kaikessa. Miehen pitää pitää autosta huolta ja sitä tulee pestä. Itsestäänselvyys!

Yritin tsekata meidät Spirit airlinesin lennolle netistä, koska muuten se maksaa rahaa. Itseasiassa kaikki maksaa. Matkatavarat, istumapaikka, lähtöselvitys. Ne ovat vapaaehtoisia pakkoja, jotka tulevat lennon päälle. Halpa lento muuttuikin keskiverroksi ajan kanssa ja itsestäänselvien tuotteiden lisääntyessä luottokortille. No check-in ei toiminut ja jännäkakka kiiri lähemmäs aukkoa. Kaikki tiskillä tehtävä maksaa aivan psykedeelisesti ja muutoinkin lentely on tullut kohtalaisen tyyriiksi tällä, yritti reissulla.

Homma kuitenkin meni kivasti, sillä tiskinaisen mukaan kaikkien Jamaikalta lähtevien on tehtävä ihan normi tsekkaus ilman lisäkuluja. Huojennus. Ainoa asia mistä sain moitteita oli se että oli. Lisännyt matkatavarat molempiin lentoihin. Sekä MoBay Fort Lauderdale, että FFL - Cancun. Mutta minkäs tekee kun nettisivu vaati sen. Ensikerralla jos en osaa niin minun täytyy soittaa asiakaspalveluun. Selvä..

Pääsimme läpi muodollisuuksista ja pienehköön ostosparatiisiin. Kaikki oli Jamaikan väreissä ja turistihinnoissa. Pienet tuliaiset matkaan ja koneeseen. Oli mukava päästä käymään "sivistyksessä"!

Lento meni mallikkaasti ja pääsimme Fort Lauderdalen kentälle. Pienimuotoisen sähläyksen jälkeen saimme laukut narikkaan loppupäiväksi ja yöksi ja suuntasimme kohti shoppailijan paratiisia - Sawgrass Mill'siä. Iso ostari, joka on täynnä toinen toistaa täyteläisimpiä hankintoja. En ostanut mitään, nainen osti senkin edestä. Tosin eipä hänkään kadottanut täysin lapasia hankintoja tehdessään. Onneksi!

Otimme paikallisen yellow capin takaisin kentälle ja aloitimme jo tutuksi käyneen lentokenttälusimisen. Jälleen edessä yö ilman sänkyä, ilman peittoa. Ainoana mukavuutena liian kylmällä oleva ilmastointi ja koristeena koditon nainen.

Siitäkin selvittiin ja aamulla pääsimme jälleen ihmettelemään tsekkaustiskille.

Jälleen kerran kentällä oli hässäkkää. Spiritin tietokonejärjestelmät toimivat kuin suomalainen koko maan kattava potilastietojärjestelmä. Melko ystävällinen tsekkaus nainen otti meidät käsittelyyn, yritti käyttää konettaan, yritti käyttää itsepalvelukonetta ja sen jälkeen antoi passimme seuraavalle henkilölle. Hän hoiti neljää asiakasta kerralla..

Hetken kuluttua hän sai passimme takaisin käteensä ja alkoi kysely matkasuunnitelmistamme ja kotimatkan lentolippujen esittely. Annoin kopiot elektronisista lipuista naikkoselle ja hän katsoi niitä monttuauki. Ei tavoittanut sipulia. Annoin yhteenvedon eikä sekään oikein tahtonut aueta. Jouduin selittämään asiat yksityiskohtaisesti. Lopulta yhteisymmärrys syntyi ja saimme matkaan oikeuttavat dokumentit käsiimme. Matkamme kohti meksikoa alkoi jälleen.