Turistina turistien keskellä..

Muutimme rannan läheisyydestä Negrilin kylän liepeille kukkuloille. Painostavan kuuma merenranta sai jäädä syrjään ja tilalle saapui viilentävä vuoristoilma. No ehkä hivenen romantisoin. No kukkuloilla kuitenkin ja terassilta avautui näkymä merelle. Miellyttävää!

Ocean view Chalet on italialaisen Maxin ja paikallisen Casandran omistama talo, josta he vuokraavat kolmea huonetta turisteille. Max on tullut aikanaan Jamaikalaisen elämäntyylin perässä saarelle, josta hän on löytänyt rauhan ja perustanut perheen. Heillä oli 8 kuukauden ikäinen Leo poika. Suosittelen majoitusta lämpimästi vaikkakin kukkuloille nousu kävellen olikin hikistä puuhaa.

Vaikka kärsimmekin tiukasta massivajavuudesta ja yleiseurooppalaisesta henkilökohtaisesta lamasta, niin siitä huolimatta päätimme vähän hassutella ja lähdimme rakkaan vaimoni sukulaisten kanssa vähän tutustumaan paikallisiin nähtävyyksiin.

Rouvani sukulaiset olivat hankkineet käyttöömme oman taksikuskin Hiaceineen ja heidän piti olla yhdeksän pintaan noutamassa meitä. No kuten arvata saattaa niineihän lokaali läskiniska löydä perille, kosla on tottunut suunnistamaan aasien perusteella ja nyt perkele ne olivat vaihtaneet paikkaa. Hivenen kärjistetty, mutta totuuden peräinen kuitenkin. Osoite ei sano mitään. Pitää olla jotain paljon konkreettisempaa.

No lopulta auto ilmestyi pihaan muutaman messenger puhelun jälkeen ja majatalomme Max sai jälleen olla tyytyväinen systeemiin. Jopa hänellä alkoi loppua huumorintaju kuskien ammattitaitoon.

Pakkauduimme autoon ja aloitimme matkan. Perinteiseen Jamaikalaiseen tyyliin täysillä. Ensimmäisenä kohteenamme olisi YS jokiputoukset. Ihan ok mesta, mutta ei ehkä ihan niin hieno kuin Dunn's riverfalls. Hivenen YS:llä pääsee myös varpaitan kastelemaan kävellen muttei älyttömästi. Sen sijaan mestan suurin plussa on liaani, jolla hypitään veteen. Siistiä! Muuten ihan ok ja turisteja jonnin verran. Ei ehkä yhtä tukkoisen oloinen kuin se toinen muttei tuollakaan tarvinnut olla yksin. Matka-aika Negrilistä noin pari timmaa ja perillä vielä pienimuotoinen siirtyminen traktorin vetämässä peräkärryssä. Pääsymaksu vähän alta 20 taalaa.

Kasteltuamme uikkarit lähdimme seuraavaan kohteeseen. Noin 40 minuutin ajomatkan päässä olisi Jamaikalaisen Appleton Estate rommin koti eli se mesta mistä se tulee. Kiertoajelu maksoi 25 jenkkitaalaa ja opas keräsi ympärilleen aivan liian ison poppoon. Ammattitaitoinen opas sai kuitenkin hommat mäppeihinsä jahka ensiksi löysi kaikki asiakkaansa. Pieni kierros historiaa ja nykyistä valmistusta alkaenn ilmaisesta rommidrinkistä päättyen 8 eri pulloon, joista sai maistella pienen pienistä snapsikupeista. Huoli oli suuri, sillä jäimme jonon hännille mutta ilo oli ylin havaittuamme suurimman osan maistavan vain vähäsen ja ehkä vain yhdestä pullosta. Me maistoimme Miitan sukulaisukkelin kanssa kaikista! Jopa loppua kohti hivenen kiristäen henkilökunnan alkaessa rullaamaan korkkeja kiinni. Ne piti olla meidän!

Pienet ja jollain vähän isommat matkamuistot mukana palasimme takaisin ja aloitimme kotimatkan. Vielä pieni pysähdys Peter Toshin haudalle (Jaa kenen? Kato googlesta..), muutama olut ja kotiin. Päivä oli onnistunut, mielenkiintoinen ja seura ennen kaikkea oli mitä mainioin. Erittäin suuret kiitokset länsinaapurista tulevalle reissuperheelle ja toivottavasti nähdään pian uudelleen!