Maya historiaa..

Järvi Isla de Floresin ympärillä.

Olimme levytelleet ja chillailleet riittävästä. Oli aika harrastaa hieman kulttuuria ja historiaa. Ehkä enemmän historiaa. Hyvästelimme paratiisi saaren ja siirryimme vesitaksilla takaisin Belize Cityyn. Kaupunki ei sinänsä vaikuttanut hirveän mielenkiintoiselta onneksemme, sillä jatkaisimme matkaa bussilla melko nopeasti. Pikkubussi pysähtyi sataman porttien eteen ja 25 jenkkitaalaa maksava matka alkoi kohti Guatemalaa ja Floresin kaupunkia.

Noin kolmen tunnin jälkeen saavuimme rajalle. Belizestä poistuessa piti maksaa vajaa 40 belizen dollaria erinäisiä veroja ja tällä kertaa jopa kuitti tuli ilman pyytämättä. Asia hoitui mallikkaasti. Rahan vaihtajia on molemmin puolin ja saattaapa olla ettei Belizen raha kelpaa enää muualla.. Suosittelen vaihtamaan. Sen jälkeen kävellään noin satametriä Guatemalan viranomaisten puolelle ja passitiskiin. Leima irtosi heti ja ukkeli alkoi pyytämään 20 guetzalia rahaa sisään pääsystä. Enmaksanut, koska ei kuulu maksaa. Saimme tullikaavakkeet täytettäväksi ja sen jälkeen passit takaisin. Mihis nyt? Kysyin ja mies katsoi minua nauraen. Guatemalaan! Selvä naurahdin takaisin ja menimme katoksen ulkopuolelle odottelemaan muiden kanssa bussimme saapumista. Argentiinalainen pariskunta oli joutunut vastailemaan outoihin kysymyksiin ja Hollantilaiselta pariskunnalta ei oltu pyydetty rahaa. Passi tai ulkoinen hapitus määrittelee kohtelun.

Bussi saapui ja nousimme kyytiin. Seuraava kolme tuntia saimme nauttia Guatemalan maaseudusta. Lopulta saavuimme ison ostarin pihaan, jossa turistifirman edustaja hyppäsi kyytiin. Hän ohjeisti porukan pankkiautomaatille ja sen jälkeen alkoi omien palveluiden markkinointi. Menimme San Juan matkatoimiston konttorille pienen matkan päähän josta poistimme tiketit seuraavalle aamulle Tikaliin. Auringonnousu temppelin huipulta on kuulemma taianomainen hetki.

Auringonlasku Floresin saarella.

Floresin kaupunki oli isompi kuin odotimme ja etenkin Isla de Floresin ympäröimä järvi oli todella kaunis. Majoituimme Green World hotelliin, joka todellakin täytti vaatimattomat kaksi ilmoitettua tähteä. Paska netti ja huoneet ok juuri ja juuri pariin yöhön. Juuri ennen saarta oli isompi ostari josta pystyi kätevästi poistamaan perus kauppa kamat, nostamaan rahaa ja käymään tottakai salilla. Melko ankee ja pieni sali, mutta hien sai pintaan. Ehkä enemmän ilmastoinnin puutteesta kuin tekemisestä. Saari itsessään sitten on täynnä pieniä hotelleja ja ravintoloita. Etenkin rantabulevardi on kaunis ja auringonlasku hipoo täydellisyyttä.

Seuraavana aamuna tai oikeammin yöllä kello 2.30 soi herätyskello. Bikkudösä tulisi hakemaan meitä hodlan edestä ja halusimme olla valmiina. Olimme tilanneet aamiaisen mukaan, joka kuului huoneen hintaan kirjautuessamme sisään. No mutta kuinkas kävikään. Kuso ei ollut kulkenut ja leivät saivat jäädä syömättä. Eväs banaanit ja pähkinät tulivat tarpeeseen ennakoitua aiemmin. Bussi tuli, kuten saattaa arvata myöhässä, mutta tuli kuitenkin. Pari muutakin oli lähtenyt matkaan ja ahtauduimme auton penkeille. Oli ihan helvetin viileä keli. Matka kesti reilun tunnin tai siltä se ainakin tuntui. Olimme maksaneet kyydistä ja oppaasta ja Tikalin kansallispuiston portilla piti maksaa vielä erillinen sisäänpääsy maksu 250 paikallista. Matka jatkui ja pääsimme perille. Otsalamput paikoilleen ja matka alkoi. Pieni liirum laarum aluetta esittelevän pienoismallin äärellä, vessa ja kahvi tauko ja kaikki turistit olivat kiltisti jonossa kohti historian havinaa. Hetken tallusteltuamme pimeässä saavuimme ensimmäisen kivimöhkäleen viereen, joka näytti pimeässä mahtavalta ja aggressiiviselta. Aika ja ylpeys huokui siitä. Oppaamme osaI kertoa historiasta kattavasti ja tyyliin joka antoi kuvan ettei kaikki asiat tule täysin liukuhihnalta. Matkamme jatkui. Pysähdyimme keskusaukiolle, jota ympäröi kaksi isoa temppeliä ja muutama muu pienempi rakennelma. Nimi Tikal on aikoinaan argeologien antama nimi paikalle, koska keskusaukiolla on mahtava kaiku. Sana Tikal tarkoittaa suomeksi kaikua. Klap klapbopasblöi kädet yhteen ja aavemainen ehkä hivenen eläimen ääntelyä muistuttava kaiku toistui. Mayat olivat suunnitelleet aukion hyvin ja akustisesti oikein, jotta papiston ja älymystön puheet kuuluisivat selkeästi alamaisille.

Matkamme jatkui ja lopulta aloitimme kiipeämisen puisia portaita pitkin kohti korkeuksia. Hiki alkoi nousta pintaan ja sykkeet kohosivat. Ei ollut viileä enää. Vielä vähän ylemmäs ja lopulta temppelin kylki aukesi hämärässä aamuyössä ilman kaiteita edessämme. Jyrkät kivirappuset jatkuivat muutamia askelmia ja ostahdimme muiden turistien sekaan. Paikka on osalle porukkaa henkinen meditoinnin pyhättö ja tästä syystä sitä tuli kunnioittaa hiljaisuudella. No turistina kaivoin kameraa ja kolistelin jolloin joku ranskalainen mongersi jotain takanani. En ymmärtänyt. Ehkä pahoitti mielensä toiminnastani. Toinen turisti alkoi ottamaan kuvia. Taas ranskalainen pahoitti mielensä. Saksalaiset alkoivat jutella. Kaikki pahoittivat mielensä. Mikäli kokemuksesta olisi halunnut täydellisen niin kaikki muut turistit olisi pitänyt poistaa mestoilta. Ja etenkin kieltää kamerat ja saksalaiset.

Aurinko alkoi hiljalleen nousta ja valaisi yhä enemmän ja enemmän. Korkeus alkoi hahmottua ja etenkin se ettei kaiteita ollut. Oli vain jyrkät rappuset ja putous viidakkoon. Linnut alkoivat laulaa, apinat mölytä ja turistit napsia kuvia. Olisi taianomaista ilman turisteja.

Viidakko avautui edessämme auringon noustua ja muutaman temppelin laen rikkoessa puiden valtameren. Kokemus oli hieno.

Kaikilla rakennuksilla ja temppeleillä oli tarkoituksensa ja merkityksensä. Monet niistä liittyivät ajan laskuun ja vuoden aikojen määrittelyyn. Auringon sijainti oli tarkasti mietitty. Joka 52:s vuosi temppeleihin tuli uusi kerros ja näin ollen korkeus kasvoi hiljalleen. 52 vuotta oli yksi elämän kierto.

Alue on vaikuttava ja verrattavissa Angor Watin raunio kaupunkiin Kampotsassa. Osaan temppeleisrä pääsee kiipeämään, mutta turistien antamien uhrilahjojen vuoksi korkeimmat ja jyrkimmät ovat nykyään kiipeilyltä kiellettyjä.

Opas antaa hyvän lisän ja tietoiskun alueesta ja historiasta, joten suosittelen retkeä. Tämän jälkeen on mahdollista vielä jäädä tutkimaan paikkoja omatoimisesti. Vaikka reissulle tuleekin hintaa niinon se mielestäni sen väärti. Etenkin auringonlasku reissu, koska suurin osa samaonite turisteista saapuu puistoon vasta päivällä.