Palenque..

Kupla on suosittu sairaus myös Meksikossa.

Mitäs me täällä sit tehdään? Oli kysymys kun pääsimme perille. Ei ollut vastausta. Palenque piti olla vain väliasema jatkaessamme matkaa johonkin rantakohteeseen, joka olisi kätevän matkan päässä. Onhan kaupungin vieressä samalla nimellä kulkeva kivikasa kaupunki viidakon syömänä, mutta sniiduileva budjettimme ei tällä kertaa antanut periksi kulttuurihistorialle. Tyydyimme siis vain lusimaan, huoltamaan ja lusimaan.

Tähän aikaan vuodesta maaliskuun alussa Palengue ei ilmeisemmin nauti suuresta massa turismista. Hotellit olivat edullisia ja meillekin irtosi oikeasti kolmen tähden hodlasta erittäin siisti huone hyvinkin huokeaan hintaan. Olimme erittäin tyytyväisiä Hotel Maya Rue:hen sijainniltaan kaupungin yrimessä, hintaan kuuluvaan aamupalaan ja erityisesti hodlan siisteyteen ja nykyaikaisuuteen. Oli jälleen reppureissaajan lusiminen kaukana majoituksen suhteen. Ajan käytöllisesti ei voinut sanoa samaa..

Aktiviteetteina harrastimme hikoilua läheisellä Olympos gymillä, joka oli perinteinen junttisali ilman sen suurenpaa laitehuoltoa. Perusjutut onnas hyvin vaikkei olympia nostot olleetkaan mahdollisten liikkeiden listalla tälläkään bodaripesällä. Hiki tuli kuitenkin ja kaippa se jossain lihaksessakin tuntui. 40 paikallista ränkylää per naama aiheutti sen että yhden treenikerran hinnaksi tuli kaksikoltamme vähän alta kuusi euroa.. Siedettävissä hinnoissa. Muu hikoilu hoidettiin salien ollessa kiinni juoksulenkillä kumpareikkaassa katukuvassa sekä käyskentelemällä kaduilla auringon paahteessa. Siis silloin kun se paahtoi. Pari päivää oli melko kosteaa menoa, vaikkei edes olut kuulunut kuvioon. Vuoriston tai ehkä paremminkin kukkuloiden ilmasto oli erittäin vaihtelevaa ja me saimme kokea sen skaalan märästä kuivaan.

Skeittari pojat keskusaukiolla.

Muutoin kaupunki täytti tarpeemme ja saimme pyykit pesetettyä pesulassa, hiukset leikattua parturissa, täydennettyä huvenneen kolehtikukkaron automaatista ja hivenen levähdettyä erittäin hyvässä sängyssä. Ruoka Palenquessa oli halpaa kun suosi muovituoli mestoja tai marketteja. Muutoin ainoaksi huviksi ja ajankuluttamiseksi sopi vaatekauppojen ja kenkäkauppojen kiertely. Hintataso ei ollut paha mutten usko laadunkaan yltävän ihan helly hansenin tasolle.

Taktiset mopo poliisit kohtaamassa kansalaista.

Palenquessa näki todellisen meksikolaisen pikkukaupungin elämää ja kadun vilskettä. Kirkon eteen torille kerääntyi koko kansan otanta alkoholistista käsityöläiskauppiaaseen sekä leikkiviin lapsiin. Arkkitehtuuri oli rumaa eikä kaupunki muutoinkaan kilpaile kauneudellaan. Aitoudellaan sitäkin enemmän. Kolme yötä ilman muinaishistoriaa oli vähän liikaa ja järkevien rantakohteiden puuttuminen tai sitten osaamattomuutemme niiden etsimisessä aiheutti sen, että kävelimme ADO:n bussiasemalle ja ostimme tiketit Chetumaliin Karibian rannikolle lähelle Belizen rajaa. Määränpäämme olkoon Pacalar, jossa kirkasvetinen järvi saa helliä meitä muutaman päivän ajan.

Mikäli eksyt Palengueen niin käy testaamassa kirkon edustalla olevan torin kulmassa sijaitseva kahvila. Keskuskatua tullessa löytyy oikealta kädeltä torin takalaidasta kulmauksesta. Suolaiset lätyt, milkshaket, smoothiet ja kahvit on loistavia ja palvelun saattaa saada jopa englanniksi jos omistaja itse intoutuu tarjoilemaan. Suosittelen!