Porukka vaihtuu eli jälleen leijailee hiutaleita Kosovon ilmapiirissä. Kuva länsi-naapuriemme Blueparade:sta, johon osallistui myös ilmeisen hyödyllinen hälytysajoneuvo. Ja jos kerta brankkareilla ei "kiireisinä" työpäivinä ollut muuta kuin autopajaa, niin tämän vekottimen käynnistyttyä keikkaa on varmasti riittämiin.. Peräkärryn pakoaukoista tuli meinaa noin metrin liekit ja konetta käyttäneet insinöörit näyttivät juurikin Ruotsin ilmailuteollisuuden kärkinimiltä!

Hetkinen..

Blim, blim, good, blim exellent.. Olen syvästi koukussa naamakirjan timanttipeliin. Henkilökohtaiset ennätykset jossain 120 000 pojon hujakoilla ja vihreänä kateudestä niille, jotka tahkoavat yli 300 000. Olin jo hetken melko varma, että olen pohjalla ja tästä alemmas ei enää pääse.

Ennalta arvaamattomasti tietokoneeni, tuon uskollisen ja luotettavan Fujitsu Siemensin, näyttö menee siniseksi. Dossimaisella tekstillä uskollinen ystäväni yrittää kertoa minulle, ettei hän kestä enää yhtäkään timangia.. Ei enää.. Kiukustun koneelleni ja alan sättiä sitä epämuodikkaaksi ja vanhoilliseksi. "Etkö muka kestä enää nykyisessä kaistavauhdissa mukana!?!"

Hups. Sanoinko liian pahasti? FS otti nokkiinsa ja sammui. Olin hetken sanaton ja häkellyin ympäröivästä hiljaisuudesta. Varovasti aloin kurottaa etusormellani virtanamiskuukkelia samalla tarkkaillen hiljaisuutta ympärilläni. Olin vieläkin kiihdyksissä, sillä olin melkein saanut uuden ennätyksen ja nyt tämä katastrofi.

Sormeni painoi virtanamiskuukkelia ja FS hurahti jälleen tuttuun ja turvalliseen hurinaan, tosin vain hetkeksi. Nyt vaihtelun vuoksi näyttöön ilmestyi valkoista dossimaista tekstiä mustalle taustalle. Peruselintoimintoja ei sammutettu oikein! Tietokoneesi on kuollut. Haluatko käynnistää edellisen toimivan elämäsi, tilan jossa siedät kaikkea kakkaa bittimaailmassa vai yritetäänkö vaan heräillä taas??? Monta vaihtoehtoa ja mikäs niistä nyt sit olikaan se oikea?

Silmät kiinni ja nuolivalitsimilla kakkasietotilan kohdalle ja enter. FS hymähtää jälleen ja alkaa sorvaileen ikkunaa valmiiksi. Kone käynnistyy ja peli jatkuu. "Jos nyt pari minuutin peliä vielä." tuumin tyytyväisenä. Olin jo säikähtää koneeni oikkuilusta ja hetken kerkesin miettimään, että onko nyt tosi kyseessä? Melkein kuin Kummelin perintöä odotellessa..

Lopulta väsymys sai voiton, jopa tästä pelinarkomaanista ja päätin sulkea jo tuon eläkeiän saavuttaneen kannettavan laskukoneen yöunien ajaksi. Deja vú! Jälleen tuo DOS otti vallan ja kertoi saman asian, kuin hetki sittenkin. Onkohan koneellani sivupersoona vai jakomielitauti? Ollako DOS vai ikkuna??? Tällä kertaa lukaisin tuon Lontoon kielisen tekstin ja hetken ynnäiltyäni lukemaani ymmärsin, että niinkin vaatimattomassa järjestelmässä kuin Windows, aka ikkuna, on itsetuhon estävä tai aiheuttava ominaisuus. "Windows sammutettiin, jottei kovalevylly aiheudu vaurioita." Ai-jaha??? No kone elottomaksi jälleen ja aloin aprikoimaan mitähän kaikkea siellä koneen kovalevyllä nyt sitten olikaan..?

Hivutin jälleen jo koetulla taktiikalla etusormeani kohti virtanamiskuukkelia ja odotin jännityksellä mikähän on vastaus. Ja voilá! FS hymähti jälleen ja alkoi ainakin pyörittää tuuletinta. Kovalevyä odotin vielä jännityksellä.. Odotin toisenkin jännityksen.. Mitään ei tapahtunut! Pelkkää mustaa.. Prkl!!! Bittinikkarina tiesin kuitenkin, että painelemalla kaikkia nappeja yhtä aikaa yleensä jotain tapahtuu ja näin kävi myös nyt. Jokin nappi sai aikaan sen, että vasemmassa ylänurkassa alkoi vilkua kursori ja hetki sen jälkeen myös esiin tuli tuo tuttu ikkunalogo. Kone käynnistyi melkein normaalisti ja ynnäsin, että juuri ennen temppuilua asennettu virusohjelman päivitys on syypää koko ruljanssiin. Delete virusohjelmalle ja normaali ikkunan sammutus samanlaisten DOS tilojen kautta. "Pitiköhän tehä jotain muutakin..?" aprikoin samalla, kun Windows veteli viimeisiään. Prkl!!! Piti siirtää ulkoiselle kovalevylle reissukuvat, kaikki tiedostot ja ynnä muut tsydeemit.

No jälleen kerran luottavaisena edelliseen lähestymiseeni ja taktiikkani toimivuuteen lähdin rohkeasti etusormi ojossa kohti namiskuukkelia. Kevyt painallus ja kone hyrähti. Itsevarma hymy meikälle ja mustaa näyttäneen FS:n kaikki namiskuukkelit pohjaan. Ja jälleen kerran tuo tuttu ja turvallinen ikkuna alkoi latautua ja hiljaisuus. Mitä h******iä!!!!????!!!! FS sammui ja alkoi käynnistää itseään uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Yritin eri taktiikoita ja lähestymistapoja. Yritin olla mukava, kovis, herkkä ja tunteellinen. Mikään ei toiminut ja kylmää tuli. Kansi kiinni ja kiroillen kattomaan telkkaria briiffariin, ei tuu uni! En sit h****ti voinu äsken siirtää niitä kuvia - nyt se on myöhästä.

Epätoivoisena yritin käyttää pitkäaikaista ystävääni vielä myöhemmin lääkärissä, jossa bittiaatin erikoislisenssiaatti kertoi ystäväni keskushermoston olevan paskana. "Otamme osaa suruunne ja suosittelemme teitä siirtymään nykyaikaan!"

Jaa että miksi kerron tästä suuresta ja psykedeelisestä koettelemuksesta..? No ehkä osaksi siitä syystä, että halusin selitellä miksen ole päivittänyt blogia ja toisekseen osoittaakseni sen, että Kosovossa ei todellakaan tapahdu juuri mitään uutiskynnyksen ylittävää.. Hyvä niin - aiemmat roottorit ovat siis onnistuneet tehtävässään!

Račakin välikohtauksen muistomerkki lähellä Stimljen kylää
Suomalaisten vanhalla vastuu alueella.

Račak..

Račak oli pieni, noin 2 000 asukkaan, kylä Stimljen alueella, johon myös myöhemmin Suomalaiset rauhanturvajoukot ryhmittyivät. Uutisotsikoihin kyseinen kylä pääsi tammikuun puolen välin tapahtumilla vuonna 1999.

Kosovon vapautus armeija (KLA tai UÇK) oli tehnyt tammikuun alussa useita iskuja Jugoslavian poliisivoimia vastaan Stimljen kylän ympäristössä, joissa kuoli ja haavottui poliiseja. Jugoslavian poliisi ja armeija vastasi iskuihin vahventamalla aluetta ja lopulta tekemällä iskun Račakin kylään, jossa epäiltiin olevan kapinallisten Albaanien tukikohta.

Jugoslavian armeija ja poliisi käyttivät voimakasta aseistusta ja tuhosivat useita siviilien koteja, sekä useiden raporttien ja silminnäkijöiden mukaan ampuivat surutta pakenevia siviilimiehiä, -naisia ja -lapsia. Kylästä otettiin kiinni useita Albaani miehiä, jotka vietiin Stimljen poliisiasemalle kuulusteluihin, eikä heitä sen koommin tavattu enää elävänä.

Kaiken kaikkiaan Jugoslavian poliisin ja armeijan iskun jälkeen Račakin kylästä löytyi 45:n siviilin ja mahdollisen UÇK:n kapinallisen ruumiit. Osa ruumiista oli teloitettu viiltämällä kurkku auki tai ampumalla.

Račakin kylään on rakennettu muistomerkki, jotta ihmiset muistaisivat tuon tammikuun päivän vuodelta 1999. Se on yksi esimerkki niistä monista sotarikoksista joita Balkanilla on tehtailtu 1990-luvun aikana jokaisen osapuolen toimesta.

Sotakaan ei oikeuta kaikkia tekoja.

http://www.glypx.com/balkanwitness/racak.htm
http://www.hrw.org/legacy/campaigns/kosovo98/racak.shtml
http://www.eutopia.be/pixelpost_v1.7.1/index.php?showimage=89

Kosovossa kaikki hyvin..?

Verrataanpa hetken kahta sodassa riutunutta maata, joihin olen päässyt tutustumaan. Molemmat maat löytyvät melko läheltä välimerta, ja itse asiassa toinen aivan meren rannasta. Eli tietenkin kyseessä ovat Libanon ja Kosovo, joissa molemmissa Suomalaisilla rauhanturvaajilla tai uudemmalla nimikkeellä kriisinhallintasotilailla on pitkät perinteet.

Libanonia, kuten myös Kosovoa, ovat hallineet jo vuosisatojen ajan erinäiset heimopäälliköt, rosvopäälliköt tai erinäisten omia etujaan tavoitelleiden kuningaskuntien diktaattorit. Nykyhistorian aika molemmista maista on meille tavallisille tallaajille jo varmastikkin helpompi muistaa, sillä monella on omakohtaisia kokemuksia television, sanomalehtien tai omien rauhanturvaaja sukulaisten kautta molemmista maista.

Libanonissa on ollut useita erinäisiä aseellisia ryhmittymiä ja niistä tällä hetkellä kuuluisin eittämättä on Hizbollah eli jumalan puolue, jonka yhtenä suurimpana tehtävänä on tällä hetkellä poistaa tuo kääpiövaltio nimeltään Israel maailmankartalta. Alunperinhän Hizbollah saapui Iranista avustamaan Israelin miehittämää Libanonia ja taistelemaan vapaan Libanonin puolesta. Kosovossa taasen albaanit saivat nokkiinsa serbeiltä ja heidän turvanaan oli alunperin 1982 Sveitsissä perustettu sissisotaan erikoistunut järjestö eli Kosovon vapautusarmeija (UÇK). UÇK taistelikin melko "ansiokkaasti" vuosina 1997 - 1999, kunnes serbit vetivät lopulta herneen nenään ja tynkä-Jugoslavian presidentti Milosevic käski sotilaitaan ja poliisejaan kukistamaan UÇK:n. Tilanne eskaloitui useiden siviilien joukkomurhiin molempien osapuolten toimesta.

UÇK oli, kuten myös Hizbollah on, aseellisesti heikko verrattuna vastustajaansa. Serbiarmeijalla oli käytössään raskasta aseistusta, kuten on myös Israelilla, ja taasen UÇK:n aseistus oli lähinnä käsiaseita, kivääreitä ja joitain kranaatteja. Hizbollah on hiukan UÇK:ta edellä, mutta senkin aseistus on erittäin vaatimatonta verrattuna Israelin nykyaikaiseen ja Yhdysvaltojen rahoittamaan armeijaan verrattuna.

Niin Libanonissa, kuten Kosovossakin toimii tälläkin hetkellä rauhanturvajoukkoja. Libanonissa toimii YK:n omat UNIFIL (United Nation Interim Force In Lebanon) joukot sinisissä bareteissaan ja Kosovossa KFOR ( Kosovo Force). Molemmat operaatiot ovat yhdistyneiden kansakuntien mandaatilla toimivia joukkoja, mutta Kosovossa operaation johto ja toteutus on annettu NATO:lle, joka oli myös yksi Kosovon sodan osapuoli.

Varsinainen Kosovon sotahan alkoi vuonna 1998 NATO:n hyökättyä ilmapommituksin Jugoslaviaan, kun Milosevic ei suotunut vetämään joukkojaan pois Kosovosta. NATO suoritti operaation ilman YK:n mandaattia, koska Venäjä oli käyttänyt veto-oikeuttaan. Vuonna 1999 alkoi Kosovossa NATO johtoinen rauhanturvaoperaatio, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä. Suomi oli yksi ensimmäisistä maista, joka lähetti alueelle rauhanturvaajiaan. Samaan aikaan NATO:n pommitusten kanssa alkoi Kosovon albaanien joukkopako ja serbien veriteot kiihtyivät albaani enemmistöisessä maakunnassa ulkomaisten joukkojen läsnäollessa.

Tällä hetkellä Kosovo koostuu käytännössä albaani väestöstä. Keskisen taisteluosaston alueella, jonka johtovaltiona Suomi toimii, on vain kourallinen serbejä verrattuna albaanien määrään. Serbejä löytyy keskisen taisteluosaston alueelta lähinnä Gračanican kylästä läheltä Pristinaa ja pohjoisesta Mitrovican alueelta. Muuten albaanit ovat saaneet annettua serbeille lähtöpassit KFOR joukkojen läsnäolosta huolimatta.

Tilanne Kosovossa on pysynyt pitkään jo erittäin rauhallisena. Pinnan alla varmasti kytee ja tulee kytemään vielä melko pitkään. Kosovohan julistautui yksipuolisesti itsenäiseksi Serbiasta vuonna 2008 YK:n päätöslauselman 1244 vastaisesti, jossa oli päätetty että Kosovo on Serbian autonominen maakunta. Suurin osa sivistyneen maailman valtioista on tunnustanut Kosovon itsenäisyyden mukaan lukien Suomi, mutta esimerkiksi ei niin rakas itänaapurimme Venäjä ei sitä tule todennäköisesti lämpimistä serbi suhteistaan johtuen tekemään.

KFOR joukkoja supistetaan koko ajan ja Suomikin vähentää joukkojaan tasaisesti. Tällä hetkellä KFOR on vasta kolmas vastaaja, mikäli maassa tapahtuu jotain selkkauksia. Ensimmäinen vastaaja on Kosovon poliisi (KP) ja Kosovon omat aseelliset voimat. Seuraava vastaaja on EULEX eli Euroopan Unionin operaatio, jolla tuetaan Kosovon omia viranomaisia ja heidän toimintaansa uuden maan alkukankeuksissa.

Monille Kosovolaisille EULEX on kuitenkin punainen vaate ja esimerkiksi monikaan Kosovon asukeista ei hyväksy Kosovon tämän hetkistä sini-keltaista lippu, joka on annettu heille maan rajojen ulkopuolelta. Jokainen itseään kunnioittava kansahan muokkaa itselleen sopivan tunnuksen. Tästä syystä varsinkin Albanian lippuja näkyy liehuvan melkein joka tangossa ja välillä jopa poliisimoottoripyörissäkin.

Mutta varmaa on se, että mikäli tämä mesta nyt jätettäisiin oman onnensa nojaan, kuten esimerkiksi Neuvostoliittolaiset ja Jenkit ovat jo kerran tehneet Afganistanissa, niin jälki tulisi olemaan kaameaa. Kaikki vanhat haavat vedettäisiin auki, erinäiset etniset puhdistukset alkaisivat jälleen kukuistaa ja jälleen näkisimme kuinka Serbi armeija saapastelisi Kosovon maaperällä. Mutta toisaalta maa on kuitenkin kehittynyt sodan jälkeen jo siihen pisteeseen, että varsinainen sotilasoperaatio on varmasti jo melko lailla tiensä päässä ja meidän sotilaiden tulisi antaa tilaa enemmän siviilitoimijoille. Tosin täällä tuosta KFOR operaatiosta on varmasti ollut jotain käytännön hyötyä, toisin kuin Libanonissa, jossa UNIFIL ei todellakaan toimi.

Sotilasmatkailun kannaltahan KFOR operaatio on mitä maittavin. Oman läyhyn eli sen ökykalliin YK-Opelin tuonti on vaivatonta ja turvallista. Yleinen operatiivinen tila on mitä mainioin shoppailuun ja säät antavat auringonpalvojille aikaa patiolle enenmmän kuin Suomessa. Mutta aikansa kutakin ja ehkä Kosovo alkaa hijalleen oleen Suomen osalta mielestäni nähty operaatio. Keskittäkäämme joukkojamme muualle, jossa niitä mahdollisesti tarvitaan enemmän tai laittakaamme joukot reserviin, sillä kyllähän Balkanilla tai jossain muualla kohta taas palaa.

Niin ja vielä yksi asia on näin lapsisotilaan silmään iskenyt vertaillessani Libskejä tähän Kosovon ihmemaahan. Molemmissa maissa näyttäisi olevan vain kaksi kaatopaikkaa. Tien oikea ja vasen puoli. Ja jos jompikumpi kaatopaikoista pääsee täyttymään yliäyräidensä, niin jätteet on helppo hävittä polttamalla. Notta silleen..

American wonderworld..

Tänään oli jälleen tiukka offduty päivä. Aamusella ylös ja hiukan uutisten vahtaamista netistä, pari erää änäriä, syömään ja sitten itse asiaan. Eli stringit jalkaan ja patiolle ottamaan mollukkaa! Noin tunnin verran sain hikoiltua Kosovon auringon paisteessa ja ehkä hiukan olen huomaavinani pientä värin muutosta ihollani. Enkä nyt tarkoita ainoastaan ravun punaisuutta tai Obilicin hiilivoimalan nokea ihollani, vaan ihan ehtaa brunaa eli rusketusta!

Pääsin tänään myös tutustumaan tuohon American wonderworldiin eli "Boringsteeliin", kuten nuo tähti/raitalipun kantajat hauskasti asian muotoilevat. Täytyy kyllä myöntää, että ameriikan poijjiilla oli puitteet kunnossa ja lääniä, niin että pikku kylän poikaa rupes huimaamaan. Ensivaikutelmani oli, että olen saapunut jollekin hiukan tasokkaammalle Golf-clubille, koska ympärilläni oli valtavia hyvin hoidettuja vihreitä nurmialueita, joiden keskellä risteili muutamia ajoväyliä.

Leirin sisältä löytyi tämä tavallinen kaksi kerroksinen PX-kauppa, josta saa kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta, niin elektroniikasta hammaslankaan, kuin elintarvikkeista aikakausilehtiin. Itse poistin Leathermanin ja hiukan jauhoja kesäkuntoon 2010 kampanjaa varten.

PX-kauppaa ympäröi sitten useampien pienempien liikkeiden keskittymä ja tottakai mestoilta löytyi myös Burger King ja Taco Bell ravintolat. Kuinkas muutenkaan. Angry Whopper naamariin ja tyytyväisenä kohti kotia!

Mutta jottette aivain täysin luulisi täällä oloa lomailuksi, niin joudun valitettavasti tunnustamaan, että huomenna alkaa jälleen nuo oikeat työt ja partiointi. Tosin ne ovat sen luontoisia asioita, joista en valitettavasti täällä pysty kertomaan. Huimia "sotatarinoita" voin sitten kertoa joskus vaikkapa saunan lauteilla.

Tsemppiä Suomeen, sillä sitä te tarviitte siellä pakkasessa! Katsoin uutisia ja väittivät, että jossain päin siellä saattaa tulla jo lunta.. Auts..

ps. Kuva on omistettu duuniporukalle siellä koto Suomessa. Ymmärtänette jutun juonen, tai ainakin joku teistä! ;)

Killing time..

Ihminen on peruslähtökohdaltaan erittäin kekseliäs ja kokeilevainen. Etenkin ei niin orjallisesti lakia noudattavissa yhteiskunnissa ihmisen omalle kekseliäisyydelle ja oivaltamiselle on jätetty varsin paljon tilaa. Välillä tuntuu, että hiukan liikaakin. Etenkin liikenteessä ihmisen halu kuljettaa mitä uskomattomampia esineitä ja asioita saa tavallisen länsimaalaisen pyörittelemään päätään.

Aasiassa kahdelle hengelle tarkoitetussa skootterissa pystyy helposti kuljettamaan kokonaisen perheen. Eli isipappa ajaa, vaimo istuu takana ja muksuja on sitten ripoteltu sinne ja tänne missä ne nyt milloinkin pysyvät kyydissä. Lähemmäksi Eurooppaa tultaessa autojen määrä kasvaa huimasti ja ei ole ollenkaan tavatonta, että vanhan Mersun pohjaan on kiinnitetty noin kuusi metriä pitkiä rautatankoja kattotelineiden/kuorma-autojen puutteessa. Ja tietysti Kosovoon tultaessa Madmaxien määrä suorastaan räjähtää..

Mutta mikä ihmeen Madmax??? No kaikkihan meistä ovat nähneet leffan nimeltä Mad Max. Kyseisessä elävässä kuvassa näemme mitä erikoisempia hiukan itse modifioituja tai itse rakennettuja kulkupelejä. Juurikin samantyylisiä virityksiä liikkuu vieläkin melko paljon Kosovon tieverkostossa. Tavallisesti Madmaxin liike-energian tuotannosta huolehtii vanhan sirkkelin mootori tai vastaava muu mylly. Liikenneturvallisuus on olematon, mutta härveli kuitenkin liikkuu eteen päin, joskus kahden pyörän vetäessä ja joskus jopa 4wd:nä. Eli kekseliäisyyttä vaaditaan jos ei ole sitä fyrkkendaalia..

Kekseliäisyyttä tarvitaan myös ajan tappamiseen. Useasti eteen tulee päivä, jolloin työnantajan taholta ei ole valmiiksi keksittyä ohjelmaa. Mitäpä sitä silloin voisi puuhastella, muuta kuin maalailla kiviä valkoisiksi ja asetella niitä polkujen reunoille?

1. Liikunta: Kyseisessä majoituskeskittymässä, jossa tällä hetkellä vaikutan on todellä hyvät liikuntapuitteet niin yksilöurheiluun, kuin joukkuepeleihinkin. Lajeina muun muassa salibandy, koripallo, seinäkiipeily, futsal, juoksu, paini, kuntosali, beach-volley, sulkapallo jne. jne.

2. Sotilasmatkailu/shoppailu: Mielestäni on hyvä tutustua paikalliseen historiaan ja lähteä rohkeasti tutustumaan ympäröivään maailmaan. Kosovonkin alueelta löytyy ainakin sotahistoriallisesti mielenkiintoisia alueita ja maamerkkejä niin Jugoslavian ja Serpian ajoilta, kuin nykyisen Kosovonkin lähihistoriasta. Esimerkiksi Gračanican luostari tai Kosovo Poljen taistelun muistomerkki, jossa muun muassa Serbian ja Jugoslavian entinen presidentti Slobodan Milošević piti aikoinaan puheita, ovat mielenkiintoisia kohteita.

Shoppailun makuun päästessään täällä pääsee rahoistaan eroon. paikalliset myymät jos jonkin näköistä roinaa, mutta laatutietoiselle länkkärille, joka vaatii vain parasti, on ehdottomasti parhaat paikat Film Cityssä. Paikka on täynnä erilaisia "PX" kauppoja, joista saa niin taktisesta ihmisen eliminointi veitsestä perinteiseen Lähi-Itä tyyliseen vesipiippuun. Faitteri luulee tarvitsevansa tuotakin artikkelia jonain päivän ja raha vaihtaa omistajaa.

3. Internet, Xbox ja TV: Internet on täynnä mitä ihmeellisimpiä sivustoja ja tietotulva on jäätävä. Suosittelen ampparit.com sivustoa. Uutisia tulee kytättyä koko ajan ja nykyään, jopa sellaisia joita tavallisesti en lukisi koskaan. Valitettavasti joudun myöntämään, että tänään muun muassa avasin erään uutisen koskien Suomen Big Brotheriä.. Olen finaalissa myönnän sen, mutta tunnelin päässä on silti valoa. Salkkareita en ole vielä alentunut katsomaan ja pidättäydynkin pääasiassa DVD muotoon pakattuihin eläviin kuviin.

NHL -09 on koukuttanut meigän ja kollegat aivan täysin ja seuraavaksi olisi tarkoitus siirtyä myös pöytälätkään. Saas nähdä kuka sen turnauksen voittaa!

4. Syöminen: Ruokaa on tarjolla neljä kertaa päivässä ja jos se ei riitä, niin grilli palvelee myös ja kyliltä saa mättöä, niin paljon kuin jaksaa ahtaa sisuksiinsa. Henkilökohtaisesti suosittelen Rron ravintolaa lähellä Pristinaa. Erittäin siisti ravintola, jossa on miellyttävä henkilökunta. Ruoka on suussasulavaa, eikä todellakaan hinnalla pilattua. Esimerkiksi Roast Lamb 9 €.

5. Sauna, magguri ja olut: Ja tietenkin Suomalaisena veri vetää saunaan. Mikäs sen mukavampaa, kuin istua iltaa saunan lauteilla herjaa heitellen ja välillä piipahtaen verannalle ja nauttia janoon se yksi tai kaksi operatiivistä olutta. Ja jos hiukan vielä hiukoo sen neljän ruokailun jäljiltä, niin ainahan voi laittaa grillin kuumaksi ja heittää kyrsän kypsymään. Voi tokkiinsa ku on hyvvöö!

Tosin osalla tuo muutama operatiivinen muuttu useammaksi ja lopulta ongelmaksi. Valitettavasti se viina on viisasten juoma etenkin täällä. Ja kaikilta sitä tarvittavaa viisautta ei näytä olevan.

Finnkampen

Tjänare alla! Sotilasmatkailija on päässyt asettumaan taloksi ja nauttinut jo useita täysiä keuhkollisia Kosovon raikasta ja puhdasta ilmaa antibioottien parantamiin keuhkoihin. Eli lääkettä tässä on tullut vedettyä ja hissukseen oltua tähän asti. Ensimmäinen salitreeni takana, joten kamppanja kesäkuntoon 2010 on alkanut!

Kotini täällä keskeisen Euroonpan itäreunalla on vaatimaton kahden hengen kaksio, josta löytyy tärkeimmät eli sänky, kaappi ja jääkaappi. Nettiyhteys on omaan körmyyn ja saunaan ja toalettiin matkaa noin parikymmentä metriä. Eli fasiliteetit on kunnossa. Ainoa miinus on, että ruokalaan on matkaa ehkä sata metriä, joten autoa joutuu käyttämään siirtymissä..

Monikansallisuutta olemme vaalineet tiukasti Tsekkien, Irlantilaisten, Jenkkien ja tietysti Ruottalaisten kanssa. Jenkki pojille opetimme tuon perisuomalaisen saunakulttuurin ja äijät oli messissä siihen asti kunnes kerroin, että saunassa ollaan sitten alasti! "WHAAAT??? Are you kidding me! I don´t want to see this guys dick!"

Jenkit otti rohkaisevan saunaoluen ja suunnittelivat taktiikkaansa suihkun puolella uima-asussa. Hetken päästä Texasin poika saapasteli rohkeasti sisään ja asetteli itsensä aatamin asussa lauteille. Myös toinen, Californian ylpeys, saapui löylyhuoneeseen, mutta verhoutuneena pyyhkeeseen. "Hey you are gay. You have hard on because you have to hide something!" kuittasi välittömästi toinen. Äijän käppänät sopivat keskenään, etteivät kertoisi näistä hieman "arveluttavista" kokemuksistaan kenellekään "Boringsteelissa".

Loppuhyvin kaikki hyvin ja noin viikon saunottamisen ja Suomi-kurssin jälkeen molemmat olivat kuin kotonaan saunassa ja kehuivat sitä maasta taivaisiin. Annoimme arvon tovereillemme sauna-diplomit ja tämän jälkeen he pääsivät jopa kokeilemaan, kuinka sitä vettä sinne kiville sitten oikein heitetään. Irkuilta se on vieläkin kiellettyä.

On muuten mielenkiintoista miten helppoa oli tuo keskustelu näiden Jenkkien kanssa verrattuna tuon saarivaltion asukkeihin. American nyyjorkki on paljon paljon helpompaa ymmärtää, kuin tuo saarivaltion Dublineeri. Osa syynä on varmasti arvoisa mainosteeveemme, joka syytää mieliimme perusamerikkalaista kulttuuria teeveen täydeltä, mutta myös se että Irlanti on erittäin nopeaa ja painotukset aivan erilaisia kuin siinä lontoossa, johon me olemme tottuneet. Mutta en ole harmissani jos minä en ymmärrä saarivaltioo, koska ei kuulemma jenkitkään saaneet ihan kaikista jutuista sitä terävintä kärkeä kiinni.

Toinen yhteishenkeämme kohottava suurtapahtuma koettiin eilisiltana, kun ratkoimme yksikkömme jääkiekko mestaruuden NHL -09 pelissä. Finnkampeniin otti osaa kolme härmäläistä ja yksi rakas länsinaapurimme. Den glider in viännettiin välillä niin riikin ruottilla kuin savon murteellakin suuren urheilujuhlatunnelman noustessa kattoon. Tiukan runkosarjan jälkeen allekirjoittanut pääsi edustamaan sinivalkoisia värejä finaaliin ja kuinka ollakaan vastassa oli nuo tutut keltasiniset kolmen kruunun edustajat. Xboxin ohjainta naputettiin sormet märkänä ja hiertymiä pelkäämättä ja lopputuloshan oli odotettavissa; FIN vs. SWE 4 - 1. Så här går det till!!! Ja jätte kiva ja huomenna on kuulemma isoja otsikoita ruottin leirissä.. Tai ainakin niin uhottiin ennen peliä.

Tällä hetkellä vaan alkaa nuo vieroitusoireet iskeä. Onhan viimeisestä pelistä jo melkein tunti aikaa eikä enää kehtaa hiipiä briiffariin. Nyt ymmärrän niitä kouluikäisiä äidin pikku pilttejä, jotka haluaisivat vaan hakata kaiket päivät sitä pleikkaa tai Xboksii. Siis se koukuttaa oikeesti! Älkää kokeilko samaa kotona.. Tai oikeastaan unohtakaa kaikki ulkoilu ja muu kuntoilu ja antautukaa bittimaailmalle! Meikälläkin sykkeet nousi yli sataan pelin tiimellyksessä. Ai mistä tiedän vai? No siitä, kun pidimme sykemittareita yllä!

Nyt toivonkin apua juuri sinulta! Vastaa kyselyyn ja auta hädässä olevaa. Kumpi on parempi ja kumpaan kannatta sijoittaa ne täältä "tulihelvetistä" ansaitsemani pennoset - pleikkaan vai xboxiin??? Perusteluja tietysti mielelläni kuulen ja ne voi laittaa vaikka kommenttina tähän tekstiin, muiden "järkevien" kommenttien sekaan.. ;)