Omaa historiaa etsimässä..

Käyskentelin keskellä vanhoja raunioita. Yritin varovasti astua puoliksi lahonneiden lankkujen päälle kastelematta kaupunkilaiskenkiäni.. Kenkävalinta oli väärä, mutta kokemus oikea. Alue oli hiukan muuttunut viimenäkemältä. Vanhat ja ylväät kivet olivat nyt paremmin nille oikeuttavassa asussaan, poissa risujen keskeltä. Aivan kuin pala historiaa olisi nostettu esille metsän raivauksen yhteydessä.

Astuin kivikaaren sisäpuolle ja vilkuilin varovasti ylös jännittäen kolahtaako yläkertaan mitään. Melkein liukastuin lumisohjoiseen lammikkoon. Vieressä olevan pylvään naulat sojottivat ruosteisina. Olin keskellä elämää, mutta erilaista elämää kuin aiemmin. Olin vieraillut raunioilla aiemminkin ja viettänyt lapsuudessani useita kesiä aivan vieressä. Koskaan aiemmin en kuitenkaan ollut käynyt katsomassa tätä minuakin koskettavaa historiaa ajatuksella, en ajan kanssa enkä tietoisena missä olin. Nyt oli aika korjata tuo asia.

Kävelin, tai oikeastaan taiteilin märkien vanhojen lankkujen päällä syvemmälle ja yritin tarkkaavaisesti katsella ympärilleni. Pystyin helposti kuvittelemaan vanhojen kuvien perusteella kuinka eläväinen ympäristö oli aikoinaan. Nyt se oli lähinnä surullinen. Ihmisen jättämä jälki oli vielä vahvasti esillä, mutta luonto osoitti hiljalleen, kuinka se lopulta voittaa.

Haluan kuvitella rakennuksen ylvääksi ja hyvin hoidetuksi. Haluan kuvitella sen täyteen elämää. Nyt sille antaa elmää erilainen kasvien ja muiden pienten elijöiden yhteiskunta. Elämä sieltä ei ole kadonnut - se on vain muuttanut muotoaan.

Otettuani muutaman kuvan olin tyytäinen itseeni. Olin tehnyt ainakin yhden asian paremmin. Rauniot ovat olleet tähän asti aina lähellä, mutta kuitenkin kaukana. Nyt ne olivat lähempänä minua ja sitä vahvaa historiaa, josta osaksi olen lähtöisin. Toivottavasti löydän enemmänkin niitä arjen pilaamia kauniita asioita uudelleen!

Levoton..

Taannoin minulta kysyttiin olenko levoton sielu? Ensimmäinen vastaukseni oli välittömästi, että en. Miten niin muka levoton??

Aloin kuitenkin miettiä faktoja, joista kysyjä ehkä oli johtopäätöksensä tehnyt. Kuvagalleriani perusteella en juurikaan ole viettänyt aikaani Suomessa, teksteistäni paljastuu kaipuu palmun alle ja muistan aina mainita miten huonot kelit Suomessa ihmistä riivaa.

Olenko tosiaan sitä mieltä kotimaastani?? Siitä maasta, joka on kasvattanut minut näihin ajatuksiin ja ajanut minut näihin kokemuksiin ja joka on tähän asti kuitenkin aina tarjonnut sen mitä olen tarvinnut. Jopa lämpöä kesäaikaan!

Rakastan matkustamista ja perinteinen Suomalainen arki tuntuu välillä tylsältä. Sitä en voi kiistää. Suomihan on melko vahvasti normitettu maa.. Eli kaikkeen tekemiseen ja olemiseen löytyy aina sääntö ja sitä pitää noudattaa orjallisesti.

Välillä ehkä kaipaan ympärilleni kevyttä sekasortoa ja ihmisen oman päätöksenteon mahdollisuutta. Nämä asiat onnistuvat monessa kolmannessa maassa. Enkä nyt tarkoita mitään raflaavia asioita, vaan ihan pieniä vapauksia, kuten esimerkiksi mönkijällä ajamista maastossa, auton pysäköintiä, släpäreissä discoon menemistä jne.. Asioita, jotka tuntuu juuri sillä hetkellä hyvältä, mutta niitä ei voi toteuttaa, koska ei ole maaomistajan lupaa, kyseisessä kohdassa ei ole parkkiruutua tai tyhjän discon poke ei voi päästää sisään koska kyseisessä paikassa ei voi käyttää släpäreitä. Näitä tällaisia pieniä asioita kaipaan muualta.

Tosin tuo orjallinen normiston noudattaminen takaa taas paljon asioita, jotka eivät ole muualla mahdollisia. Suomessa liikenne on turvallista ja siinä on järjestys, autot ovat ruuduissa eivätkä tuki katuja ja estä esimerkiksi ambulanssien pääsyä pihapiiriin, ja ihmiset pukeutuvat suurin piirtein siististi ihmisten ilmoilla.

Mutta siihen alkuperäiseen kysymykseen. Olenko levoton sielu ja enkö arvosta riittävästi kotimaatani?

Noihin kysymyksiin vastaisin kuitenkin samalla lailla kuin aluksikin, että en ole levoton sielu ja arvostan todellakin kotimaatani. Halua matkustaa, nähdä ja kokea asioita. Valitettavasti se ei ole mahdollista kotisohvalta. Maailmalla matkustaessa näkee ja kokee paljon asioita, joiden avulla oman turvallisen kotimaamme arvostus vain kasvaa. Toisaalta taas näkee ja kokee asioita, jotka ovat muualla paremmin ja näin ollen voi yrittää vaikuttaa niiden asioiden parantamiseen myös kotona.

Myönnän kyllä, että olen ollut huono matkailija kotona. Suomessa on paljon erilaisia asioita ja paikkoja, jotka vain pitää huomata paremmin sen tavallisen arjen keskeltä. Suomessa on kaunis luonto, turvallinen ympäristö ja jopa historiallisia rakennuksia. Totta on, että valitettavan usein se kaikki peittyy siihen tavalliseen arkeen, eikä niitä jokapäiväisiä asioita osaa arvostaa.

Reissuni tässä maailmankolkassa alkaa oleen kohta ohitse. Rohkenenkin myöntää, että tällä hetkellä kaipaa jo kotimaatani ja etenkin Suomalaista kesää. Odotan innolla, kun astun lentokoneesta tuohon tuttuun ja turvalliseen Helsinki - Vantaan terminaaliin ja totean itselleni jälleen olevani kotona enkä keskellä Kosovolaista kaatopaikkaa..

Ensikesänä lupaan itselleni löytää paremmin niitä tuttuja ja normaalisti huomaamattomia arkisia asioita. Kannan kameraani uskollisesti ja yritän löytää sen kauniin kuvan siitä mitä en normaalisti näe.

Kiitos tästä ajatuksesta! :o)

CIMIC..

Sotilaat on sotilaita eikä niistä muuhun oo.. Vai onko? Suomalaiset sotilaathan ovat käytännössä putkimiehiä, raksamiehiä, varastomiehiä, sairaanhoitajia, kapiaisia, poliiseja, palomiehiä jne.. Eli ammattikunta on aika laaja ja sietä kautta suomalaisten on ollu helppo sovittaa sotilaallinen yhteistyö siviilien kanssa.

Tätä yhteistyötä kutsutaan CIMIC toiminnaksi eli Civil Military Co-operation. Siviili-sotilas yhteistyön tarkoituksena on helpottaa paikallisten oloja esimerkiksi rakentamalla kaivoja, kouluja, lahjoittamalla erinäisiä välineitä sairaaloihin tai kuten nyt Kosovossa hydraulinen pelastusvälinesarja Lipljanin palokunnalle. Onhan CIMIC kulttuurin kuulunut jokavuotinen joulupukkitoimintakin Kosovon suomalaisen CIMIC porukan keskuudessa..

Hyrdaulinen pelastusvälinesarja on tarkoitettu käytettäväksi liikenneonnettomuustilanteissa, joissa loukkaantunut potilas on jäänyt kiinni auton romuun, eikä hänta saada sieltä ulos turvallisesti ilman auton leikkaamista osiin.

Lipljanin palokunnalle kyseinen työkalusarja tulee varmasti tarpeeseen, sillä Kosovolainen liikennekulttuuri on melko vauhdikkaan uskaliasta eikä onnettomuuksia tässä todellisten Ari Vatasten valtakunnassa aina voida välttää. Autokalustokin on kuin Vatasen parhaimmilta ajovuosilta, etli hiukan vanhanaikaista..

Tosin sitä ei kukaan tiedä malttaako paikallinen odottaa palokuntaa kiltisti tukien liikenneonnettemuuden uhria, vai repivätkö nämä hiukan kiihkeät kansalaiset kuskin autosta puoliväkisin ja roudaavat hänet sitten kakkos kopan Golfilla lähimpään Spitaaliin.. Aika näyttää ja toivossa on hyvä elää. Lähdetään nyt ainakin siitä oletuksesta ettei kyseistä useamman tontun maksavaa välineistöä myytäisi heti eteen päin pienen lisätienestin toivossa..

Lipljanin palokunnalle on kuitenkin jälleen annettu kultainen kädenpuristus ja he voivat olla tyytyväisiä välineistöönsä ja etenkin saamaansa koulutukseen Camp Villen palokunnalta. Siviili-sotilas yhteistyö mahdollistaa molemminpuolisen luottamuksen rakentamisen, jolloin tiedonkulku ja yhteistyö on helpompaa.

Kylällä on aina mukavampaa heiluttaa takaisin iloisille ihmisille, kuin ottaa suojaa kivisateessa lokaalien tahtoessa sinut teuraaksi.. Jatkakaamme CIMIC toimintaa järkevänä ja tehokkaana, kuten tähänkin asti!

Arki alkoi..

Reissusta on tovi ja olen kerennyt hengähtää.. Paluu arkeen oli hiukan kivuttomampi, kuin odottaa saattoi, sillä Kosovon ilmatilaan oli tilattu aurinkoa!!! :D Helpotus oli melkoinen. Tosin nopea pyrähdys Suomessa antoi kuvan siitä talvisesta ankeudesta, mikä siellä oli viel' valloillaan. Enkä nyt todellakaan tarkoita sitä upeaa laskettelua kelia siellä pohjoisessa Suomessa, vaan sitä loskan sekaista tunnelmaa etelässä..

Paluuta arkeen helpotti myös se, että pääsin käymään päiväseltään tuolla Makedonian kultaisessa pääkaupungissa Skopjessa tai Skopsko landiassa, kuten me täällä leikkisäsäti sen muotoilemme. Skopje alkaa hiljalleen heräillä talven jäljiltä,vaikka lokaalit käyttävätkin toppatakkeja länkkärin vilistellessa shortseissa.. Ihmetys oli kumma, mutta lämmin oli mielesetäni. Skopje oli nasta ja edullinen, jos ei osta merkkivaatteita tai muitakaan globaaleja tuotteita. Vinkkinä: Pysy sivukaduilla ja nauri lokaalia juomaa. Suosittelen Skopskoa!!!

Reissusta yhteen vetona voisin sanoa, että Singapore on sellainen City, johon voisin helposti muuttaa esimerkiksi hetkeksi, jos toviksikin. Kaupunki on erittäin siisti, turvallinen, toimiva ja ihmisillä tuntui olevan kaikkea. Haittapuolina mainittakoon älytön hintasato (sama kuin Suomessa..) kevyesti läpi paistava virkamiesten kyttääminen ja metron drinksu kielto.. Näin muutaman kerran kotomaassa tuubilla siirtyneenä sanoisin, että muutama janojuoma matkalla tulee joskus tarpeeseen..

Suraavaksi korkeimmalle ja ehkä jopa yltiöpäiseen menestykseen nostaisin Pulau Perhentiean saaren nimeltään Kecil. Mestassa on aivan mahtava backbacker scene eikä överiturismi ole vielä saavuttanut tätä sähkötöntä saarta. Ranta etenkin hiljaisemmalla Coral Beachin puolle on aivan mahtava ja siellä Scuba Diverin on hyvä olla. Itse en valitettavasti saanut aikaiseksi testattua, mutta upea snorklaus trippi antoi hyvin kuvaa mestan mahdollisuuksista.

Ja kuten kunnon reppuhelvettiin kuluu, niin yöelämää löytyy Long Beachin puolelta. Suosittelen Panorama ravintelia ja Shiha piipun polttelua muutaman drinksun kera. Osa "turisteista" ei ole kuunaan kokenut tuota kuplivaa ihmetta ja juttuseuraa saa sen avulla helposti. Omena on se juttu!!!

Kecilin suurin miinus on suuri ruotsalaisten kauniiden pariskuntien määrä. Osa porukasta on hiukan sisäänpäin lämpiävää, mutta kun löytää sen oikean poppoon, niin illasta tulee ikimuistettava. Toinen suuri kansakunta saarella on nuo entisen britannian kuningattaren saarivankilan jälkeläiset eli Aussit. Mutta heidän kanssaan pärjää..

KL jäi hiukan lyhyeksi ja Taikamaasta ei tarvitse enää juurikaan mainita..

Mutta Kosovossa se kivaa vasta onkin, etenkin kun tietää, että hetken päästä kotiin ompi suunta. Babyoilit pintaan ja patiolle on ollut viimepäivien tunnus ja tänään kuulin uuden slokanin. Off Day is the best day!! Joudun myöntymään, sillä auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta ei mielellään pue tuota kurkkusalaattia muistuttavaa pukinetta ja hikoile tummissa kokonaista kesäpäivää. Tai kevätpäivää, sillä älä huolehdi - kyllä se tästä vielä lämpiää.. Nimim. +20!!!