Mui Ne beach ja pari leijasurffaria..

Wax on, Wax off..

Mui Ne alkaa oleen hiljalleen nahty ja ajatukset alkavat suuntautua kohti Saigonin megacitya. Huomenissa olisi tarkoitus istahtaa paikallisen mittarin kyytiin ja suunnata Phan Thietin juna-asemalle. Tietenkaan emme ole varmoja onko meille viela tilaa paikallisessa lokomotiivissa. Sen nakee sitten..

Mui Nessa vietimme yllattavankin paljon aikaa, vaikkei paikka ollut ihan sita mita meika odotti. Pienen kalastajakylan sijaan kohtasimmekin ylituristisoituneen venalaisten ilottelupaikan, johon myos muutama "kite" oli eksynyt joukkoon.

Tosin hiukan paasimme irti Mui Ne biitsista, kun vuokrasimme mopot pariksi paivaa. Pyorimme lahinna Mui Nen kylassa ja kavimme tsekkaamassa punaiset dyynit tarkistaaksemme aavikkoselviytymistaitomme tason. Selvisimme hengissa ilman oman virtsamme nauttimista.

Loysimme myos erittain hyvan ravintolan, jonka nimea en nyt juurikaan muista. Ruoka oli hyvaa ja tilattuamme annokset isoina, sita oli myos riittavasti. Ihan kaikkea ei kyennyt nauttimaan. Tarjoilijattaret olivat myos melko humoristisia ja pelleilivat meidan kustannuksella ja naureskelivat pain naamaa. Lontoon murre ei heiltakaan sujunut ja eras tarjoilija vaatikin meita tilaamaan vietnamiksi. Hyvin sekin onnasi lopulta!

Tanaan viela kerran Wax on ja sitten saa jaada myos tuo surffareiden kovin menomesta taakse ja kolmikkomme suuntaa Saigoniin Peskun hikoillessa tuskasta. Viikon paasta duunissa.. Kaikki kiva loppuu aikanaan..

Vitun lentavat koppikset.. Mulle ette ala!

Nhat Lan bungalows. Paratiisi keskella paratiisia.

Chúc Mừng Năm Mới!

Eli erittain hyvaa uutta vuotta myos kiinalaisen kalenterin maasta! Ryhmamme on vihdoin ja viimein kasassa Akun saavuttua Mui Nen aurinkoiselle rannikolle.

Olimme eilen juhlistamassa vuoden vaihtumista Phan Thietin kaupungissa Vietnamin itarannikolla paikalliseen tyyliin. Otimme mittarin Mui Ne:sta ja rykasimme miljoonan mopon keskelle katsomaan ehka elamani hienointa ilotulitusta. Koko setti kesti noin 20 minuuttia enka uskalla edes ajatella paljonko kyseinen lysti olisi Suomenmaassa tullut maksamaan. Ja yllari yllari tormasimme jalleen myos harmalaisiin.. Miten voi olla mahdollista, etta suomalaisia on kaikkialla..?

Ilotulituksen jalkeen jalleen mittarilla takaisin Mui Neen ja Wax-baariin, jossa nautimme hiukan virvokkeita uuden vuoden kunniaksi ei niin paikalliseen tyyliin. Tama paiva onkin sitten mennyt hiukan lepaillessa..

Phu Quoc:n jatimme taakse hiukan haikealla mielella, silla siella ihmisen oli hyva olla. Todella rauhallista ja kaikkein rankinta oli nostaa itsensa ylos sangysta ja siirtya riippumaton hellaan huomaan terassille. Saimme viimein bungalowin Nhat Lan nimisesta mestasta melko huokeaan hintaan. Kahdella sangylla varustettu asumus, hamahakilla, gekoilla, lepakoilla ja muilla porriaisilla maksoi ruhtinaalliset 27 $. Phu Quocista jai ainoastaan harmittamaan pois lahto ja se ettemme kayneet venereissulla snorklaamassa, silla Mui Ne:sta kasin kyseinen vesiurheilu ei ole mahdollista. Taalla vain kite-surffaillaan (kvg..) aallokossa..

Mui Ne on pieni kalastajakyla, jonka etelapuolelle on noussut iso kasa kalliin nakoisia resortteja ja niiden valissa hiukan edullisempia bungalowi mestoja. Ranta on taydellinen juurikin tuohon kite-surffaamiseen, mutta uiminen ja muu perusrantajuttu on aallokon ja surffareiden ansiosta melko pienta. Rannat on taynna noita helvetin varjoja ja niiden naruja. Jos olet surffari tule tannne, jos olet auringonpalvoja mene muualle!

Turistit taalla on paaasiassa venalaisia, mutta tottakai muutama finski on aina eksynyt joukkoon. Huomenna olisi tarkoitus jalleen vuokrata mopot ja lahtea tutustumaan lahella oleviin hiekkadyyneihin ja Mui Ne:n kylaan. Jospa loytyisi viela jotain eksoottista safkaakin, silla taa purtava on todellakin melko mautonta.. Olisinpa Intiassa ja edessani olisi chili-kanaa - nam!Pesku tosin diggaa kun suu ei oo tulessa.. plaah..

Nyt alko juominen sano Jamppa Tuominen..

No ei vainenkaan, mutta Anden olotila alkaa oleen sen verran kuosissa, etta pari bissee pystyy nauttimaan ruuan kanssa. Tosin paikallinen riisikakka ei mitenkaan veda vertoja Beer Laon hienostuneellle maulle.

Talla hetkella olemme Etela-Vietnamissa Phu Quocin saarella. Saarella on aivan uskomattoman hienohiekkaiset rannat, eika yhtaan kerjalaista tai hihasta nykivaa kaupparatsua. Nyt voi oikeasti sanoa, etta travelleri pystyy chillaa!!!

Bungalowia emme saaneet metastettya ja huomenna aamusta pitais jalleen menna kyselemaan. Yksityinen koppi irtoaisi talla hetkella 45 $, mutta se on hiukan liikaa meille sniiduilijoille.. Taman hetkinen majoituksemme noin 45 min kavelymatkan paassa saaren keskustaa Duong Dongia bungaa noin 10 $.

Eilen jatimme Sikavillen yliaussiutuneen unelmarannan ja Kambodzan ihan hyvilla mielin. Toiseks viimeisena Sikavillen iltana kavimme testaamassa eraan aussin kanssa Utopia nimisen menomestan, jonka meno jai melko vaisuksi rannalle kylvetyista flaijereista huolimatta. Utopian ihmisjoukko koostui lahinna noin viidesta "maksullisesta" naisesta, parista aussista, meista, yhdesta suomenruotsalaisesta ja sen kaverista ja ylioverit vetaneesta svedubaarimikosta. Baarimikko ja meidan seurassa ollut aussi vetivat kilpaa Beer bongeja sen minka kerkesivat (jalleen kvg..).

Utopian jalkeen suunnistimme takaisin rannalle ja soittoravinteli Dolphiniin. Meno oli jo paljon parempi, silla kaikki edella mainitut ja pari muuta oli myos saapunut vieraaksi. Tosin paikallisten naisten keskuudessa sellainen tietynlainen aataminomenaisuus paistoi lapi. Tosin oli joukossa erittain viehattavia maksullisiakin ihan oikeita naisia. Emme kokeilleet vielakaan.. Tappiin asti oltiin ja sen jalkeen tyytyvaisina majoitukseen ja odottelemaan seuraavan paivan auringonpalvomista.

Lopulta saimme karistettua Sikavillen taaksemme ja otimme ylirikkaina lankkareina yksityisen taksin Vietnamin rajalle. Kyyti Sikavillesta Ha Tieniin maksoi 40 $.. Melko kallista, mutta saastimme jalleen aikaa. Ha Tienissa yritimme kayda paikallisen pikalautan laiturissa, mutta viimeinen vesidosa oli jo mennyt. Joten seuraavaksi suuntasimme noin 30 km:n paassa olevaan Hong Chong:n tuppukylaan, josta pikasliipparin olisi viela pitanyt menna, ja nimenomaan pitanyt. Matka mopoilla persepuuduksissa maksoi 5 $ mieheen (tai meihin..) ja turvallisesti paastiin perille. Perilla meille myytiin ei oota ja jouduimme jaamaan kyseiseen kalastajakylaan yoksi.

Huone yhteensa 5 $ sisaltaen helvetin lujaa huutavan respan emannan suloisen aanen melkein koko vierailun ajaksi. Lahdimme talsimaan kohti kylan keskustaa, sita koskaan loytamatta. Loysimme kuitenkin paikallisen raflan, josta saimme paikallista nuudelikeittoa (eli samaa paskaa, jota olimme jo Vientianessa haukkuneet..) ja sentaan limpparia. Ruokailun jalkeen jai hirvea nalka ja lahdimme talsimaan eteenpain.

Rannassa muutama paikallinen kalastaja oli pitamassa evas\juopottelutuokiota ja he kutsuivat meidat mukaan. Ei muuta kuin jalat vaikeaan asentoon ja istumaan poydan ymparille. Kukaan kalastajista ei puhunut lontoon murretta, mutta sitakin nauravaisempaa sakkia he olivat. Meille annettiin kupit kateen johon oman arviomme mukaan heitettiin ainakin palaset bambua, simpukkaa, kotiloa, katkarapua ja jotain limaista, mutta ihan ok makuista juttua. Ja kaiken kruunasi pienesta snapsilasista maisteltu ihmejuoma, joka vastasi riisinmakuista sahtia. Alkoholia maun perusteella kuitenkin jonnnin verran oli. Snapsilasi piti aina jakaa puoliks jonkun paikallisen kanssa ilmeisesti ystavyyden osoitukseksi. Joten ei sitten vedeta koko lasia suomalaiseen tyyliin! Hetken nieltyamme erinaisia merenelavia Peskun yok-refleksi sanoi, etta nyt on parempi menna. Kiittelimme kovasti ja kerroimme olevamme hiukan myohassa kasimerkein. Olisi ollut aivan sama, vaikka olisimme murtaneet harmaa kyseisille fisustajille.

Hetken tallustelimme kohti majoitustamme, kun jo seuraavat paikalliset viittoilivat meita luokseen. Pari paihtynytta nuorta miesta istui poydan aarella ja siemaili tuota samaa snapsia ja soi paikallista herkkua. Toinen paikallisista tilasi meille kananmunat eteemme ja antoi lusikat kouraan. Pesku suurena kananmunan (Peskun vaatimuksesta piti tuo kana lisata..) ystavana alkoi jo hiukan kangertelmaan tassa vaiheessa. No kuitenkin rohkeasti aloimme murtaa munankuorta ja mitas sielta paljastuikaan? No puoliksi jo oikeaksi tipuksi muodostunut tipun alkio hoyhenineen. Jopa meikalainen erilaisten kananvarpainen ystava alkoi nyt nayttamaan hiukan huolestunutta naamaa.. Kieltaytyakaan ei voinut kun paikalliset tarjosivat suurinta herkkuaan, joten lusikka kiltisti kateen ja kaapimaan jotain todella kuvottavan nakoista ja hiukan vahemman sulkaista mahnaa kuoren reunustalta. Maku oli ihan ok, eli yokotysrefleksi ei tullut heti. Pesku joutui jo oikeasti nieleskelemaan ja meikalainen mietti koko ajan miten saan ohitettua syomisen ja paasemme palkahasta. Paikalliset juottivat meille samaa kuraa kuin kalastajatkin ja ihmettelivat, kun ei muna maistu! No lopulta toinen hiukan enemman paihteessa ollut paikallinen nuorimies alkoi sonkkaa jotain paikallista murretta kahden muun vieressa olijan rauhoitellessa. Hitto kun ei ymmartanyt sanaakaan, niin ei tiennyt vittuileeko se vai aukooko se vain lampimikseen paataan.. Lopulta kuitenkin vahemman paihteessa oleva paikallinen sai sanottua lontoon murteella: "You go please.." No mepa kiitimme kauniisti hoyhenista ja lahdimme lampsimaan paikallisen yakuzan luota kohti majoitustamme.

Poistimme matkalta muutaman tolkin Tiger-olutta ja menimme hotellimme partsille pelaamaan korttia. Peleina olivat tikki, tikkipokka, ruotsalainenpaskahousu ja Holdem, jossa jalleen Pesku kyni Anden kateisvarat. Vittu kun en koskaan opi!

Seuraavana aamuna rahanvaihdon, harman ja kasimerkkien jalkeen paasimme ulos majoituksesta ja menimme satamaan odottamaan nopeaa kantosiipialusta saarellemme. Timman veneilyn ja yliaggressiivistin mopomiesten jalkeen saavuimme majoitukseemme. Melkein suoriltaan paatimme lahtea metastamaan tuota Bungalowia, joten tiemme vei rannalle. Ranta on uskomattoman pitka ja hiekka pitaa ihmeaanta. Jopa luonnontieteiden ja ainakin maantiedon ylitohtori Peskukin oli aivan ihmeissaan.

Vesiperan vedettyamme paatimme lahtea tutustumaan kyseisen saaren kaupunkitarjontaan ja tulimme mopojen kyydilla Duong Dongin keskustaan. Paikallista mattoa katukahvilasta, jallakakka meikalaisen osalta ja sitten jatskibaaariin jatkoille.. No ei vai.. Otettiin yhdet bisset ja banaanijaateloa. Ei sen enempaa ettei tarvi kotijoukkojen huolestua!

Pesku kavi myos avustamassa paikallisia (oikea aiti teresa..) eraan lapsen laakinnassa. Uskomatonta kylla tuo lapsi itki hysteerisesti eraassa apoteekissa, kunnes tuo eurooppalainen jumalolento astui uljaasti sisaan. Muksulta jauhot kurkkuun ja vanhemmat sanattomaksi. Pesku yritti poistua ennen laakinnan loppumista, joten paikalliset joutuivat anelemaan, jotta klovnin korvike voisi olla hiukan pitempaan kyseisen muksun edessa. Muksun tuijotellessa ihmeissaan Peskua laake saatiin juotettua kyseiselle toukalle. Lopulta Peskukin paasi jalleen sankarinmaineessa poistumaan paikallisten keskuudesta nettikahvilan luomoihin, jossa on muuten hiton kuuma - melkein yhta kuuma kuin pihalla! Taitaapi Suomessa olla pakkasta.. Hahaa.. :)

Huomenna jatkuu Bungalowin metsastys ja toivomme, etta "Madcook" saisi jo riittaa..

Hymy hyytyi hetkeksi ennen kuin ranskis sattui eteen. Sikavillen ainoa ja paras sairaala! Suosittelen lampimasti!

Pesku ankkuroituneena Sikavillen biitsilla!

Bussimatka Siem Riepista Sikavilleen ja taalan nippu banskuja. Peruskerjalainen taustalle, joita riittaa valitettavasti ihan jopa harmiksi asti. Lankkari ei saa rauhassa chillaa ku koyhat tulee hairitseen..

Ta Prohm:n temppeli on kuuluisa muun muassa siita, etta Angelina Jolie on pomppinut Lara Croftin trikoissa siella kuvatessaan Tomb Raideria. Erittain nayttava temppelialue, jonka viidakko on nielaissut alleen.

Vihdoinkin, santaa sandaalien alle!

Palataksemme edellisiin koettelemuksiin, lensimme siis Phnom Penhista Siem Reapiin, koska ei ollut aikaa vedella noilla busseilla edestakasin. Siem Reap osoittautui todella huonoksi paikaksi parin paivan sisalla. Yksinkertaisesti ei mitaan tekemista, kaikki on "kallista", liikaa niita rikkaita vanhuksia minka takia kaikki juuri onkin kallista, mutta silti tahanastisen reissun mahtavin kokemus!! Mutta pelkastaan ja vain ainoastaan khmerien temppeleiden takia (mika siis ei kylla kaytannossa ole Siem Reap..)! Temppelit on rakennettu joskus 1100-luvulla khmerien toimesta (kvg- sina sivistymaton lankkari). Itse kavimme katsomassa ne tarkeimmat paikat kyseiselta alueelta, jos haluat kayda kaikki lapi, suosittelen varaamaan aikaa n.5 paivaa (yksityinen tuktuk-kuski bungaa n.6 dollaria koko paivaksi, ja ne on hyvia oppaita myos).. Kyseessa on kuitenkin kokonainen valtakunta mista suurin osa on Kambodzassa! Ei pysty edes kuvittelemaan mita sen ranskalaisen tutkimusretkeilijan mielessa on pyorinyt, kun on nuo rakennelmat viidakon keskelta ensimmaisena (lansimaalaisena) ihmisena loytanyt! Mahtanut olla parayttavista hetkista se kaikkein fuckin' parayttavin!! Mutta alue on kasittamattoman mahtava, menkaa ja katsokaa! Ihan turha tuollasta on kuvista katsella, ei ne totuutta kerro.
No temppeleiden jalkeen otimme aamulla bussikyydin Phnom Pehnin kautta tanne Sihanoukvillen biitsimestaan. Bungas 16 dollaria, matkaan meni 10 tuntia. Tarkoitus aluksi oli purjehtia laivoitse Phnomiin astin, mutta Andekin oli siina kunnossa etta tuo ulkoilma voisi olla vain pahasta. Ja saastimme kylla taas aikaakin.
Yritimme taalla metsastaa biitsibungalowia rannalta, mutta kehnoin tuloksin ja jouduimme ottamaan huoneen n.200m rannasta. Mika on talla hetkella liikaa, koska riippumattomme alkavat keraamaan kohta jo koiperhopsia ymparillensa prkl!
No tana aamuna sitten paatimme lahtea paikallisessa sairaalassa poikkeemaan, koska pakko saada Anden veresta vahan tietoa onko pieni kauan jatkunut kuume influenssaa vai jotain muuta. Nailla alueilla on kuitenkin PAKKO olla varma, toisin kun kotosuomessa missa ei vahasta kuumeesta paljoa hatkahda.. Sairaala oli kuin Racoon City (ne ketka tietaa..) sinne mentaessa. Lehdet pyori maassa ja kapiset koirat laahatti katsellessa kahden turistin valkoisia mehevia reisia syotavaksi kelpaavasti. Kaikkialla oli ruosteista, autiota ja tuuli ulvoi.. Mutta sitten ystavamme mr.Patonki ilmaantui! Tuo ranskalainen maailmanpelastaja-laakari tuli sopertamaan engleskaa kuin pink panther konsanaan, ja otti Anden hellaan huomaansa! Thank God for one western doctor in Cambodia.. Olo helpottui hiukan helvetisti kun naki kolmannen valkolaisen siella, ja varsinkin valkonen kaapu paalla!
No lekuriklinikan ja farmaseutin jalkeen paasimme vihdoin piitsille! Hiekka paikoitellen niin kuumaa, etta oli pakko pistaa slaparit jalkaan! Aurinko poltti ja tyynimeri oli lammin. Huomenna uudestaan! Paikasta ei mitaan muuta valittamista, kun taas paikalliset:( Todella paljon kerjaajia ja kaupustelijaa jopa piitsilla. Eihan niille mitaan sanoa tarvi, mutta alkaa se silti hermoille kaymaan! Ja sympatiat todella on kylla niiden jalkansa jenkkien rajahteisiin menettaneiden lapsien puolella keita tama yhteiskunta ei ainakaan auta yhtaan, mutta ei sille pari reissaajaa mitaan mahda. Ehka se rapakontakainen maailmanpoliisi voisi tulla kerrankin katsomaan omaa kadenjalkeensa ja siivoomaan sen aiheuttamaa paskaa, mutta ei taida kusipailla munat riittaa.
No, taman travelleriporukan seuraava kohde onkin paljon rauhallisempi Vietnam taas. Ja luultavasti sen edustalla oleva paratiisisaari!
Andekin sai laakkeensa apoteekista, mutta ottaa silti viela paikkareita nyt. Nyt herattamaan sita palailemme joskus ja jossain taas! Ja niin hei, jos haluat tietaa mika Andella oli, niin vastaa eka kyselyymme paljastamme sen joskus!;)

No... more... partying...

Kiitos! Me paasimme pois Vang Vieng:sta. Henkilokohtaisesti en olisi enaa kestanyt sita pohjoisen kylmyytta, eika kestanyt keuhkonikaan. Tunti sitten hiukan lampoa ja keuhkot tulevat ulos pienina vihreina palasina aiheuttaen samalla suurta kipua. Oma diagnoosini - keuhkoputkentulehdus varjoteltuamme mopojen paalla kesahepenissa pari paivaa.

Selviydyimme kuitenkin Vientiainen bussiin ja jo totutusti matka oli melko pomppuista. Nyt olimme oikeasti paikallisdosassa, joten ilmastointikaan ei ollut onneksi pahentamassa oloani. Matka kesti sen vajaa kuusi tuntia bussin pysahdellessa jokaisen olkitalon kohdalle. Maisemat olivat jalleen hienot, mutta eivat kuintenkaan vetaneet vertoja aiempaan. Kaikkein mukavinta oli seurailla paikallisten saatamista bussissa ja kylien tavallista elamaa. Olisi tehnyt mieli jaada tuollaiseen tavalliseen maalaiskylaan ja olla siella muutama paiva tai viikko rauhoittumassa.

Vientianessa olimme sen verran myohaan, ettemme enaa kerenneet jatkaa matkaa, vaan jaimme yoksi. Oloni alkoi olla jo melko huono. Koko kroppa oli kosketusherkka ja vaistamatta tuli mieleen tuo malaria. Koko yona en varmasti nukkunut kuin pari timmaa ja yritinkin keskittya lahinna hapettamaan vertani hiukan ahdistavan olon keskella Boratin ja LP:n parissa Peskun nukkuessa tyytyvaisena. Onneksi han myos on kitissyt tanaan yskan puuskia. Koh.. Koh.. Yo oli jo sen verran rankka, etta tuli selailtua nuo paikallisten noitatohtorien olkimajat valmiiksi. Niin ja naimme ensimmaiset aidot katuhuorat. Emme kokeilleet, koska se on moraalisesti erittain arveluttavaa ja esineellistaa ja alentaa naisia! By the way.. Vang Viengissa paikallinen pikkutytto paarista oluen kera olisi ollut niin vahan etten edes viitsi mainita sita tassa, jotta nuo kaikki lankkari irstailijat ei pilaisi sitakin mestaa! Etta huh huh.. Koyhan maan ongelma..

Olen syonyt tuota antibioottia malariaa varten koko ajan ja joudun nailla nakymin myos jatkamaan sen syomista taman kohan vuoksi, vaikka se aiheuttaakin tuon punoittavan ihon. Ja hei se etelamman Suomen systeri vois tsekkaa jostain voiks tota meidan antibioottia ottaa myos keuhkoputkentulehdukseen/muuhun keuhkohassakkaan vai lahenko apoteekkiin? Niin ja voiks jotain sarkylaaketta ottaa kans ja kerros viela sellainen maailmallakin tunnettu limaa irrottava juttu! Tack! :) koh..

Aamulla olo oli hiukan parempi ja paatimme jatkaa matkaamme kohti Kambodzaa ja jaatavaa ukottajien mekkaa Phnom Penhia. Paasimme flygarista ulos ja se alko heti. Kallis riksa keskustaan kun emme saaneet lentolippuja Siem Riepiin lentokentalta. Sen jalkeen kallis tiketti ylibuukattuun koneeseen, jossa oli tyhjia paikkoja kymmenittain. The Penhissa on myos paikallisilla pari mopoa ja tuo poly ja saasteet ei nain "astmaliiton"-edustajalle talla kertaa ollut oikea ratkaisu. Akkia pois ja jos ei oo pakko, niin ei ikina takasin. Ei voinut edes taksikuskiin luottaa! ;)

Nyt olemme onneksi jo paljon Laosilaisemmassa, mutta ei aivan niin chillissa mestassa ja huomenna sitten Angkor Wat ja muut pikku rakennelmat. Naa kiittaa ja kuittaa ja yrittaa parannella oloa ennen Sikavillen paahtavaa aurinkoa. Ja Aku hei osta oma kone, jotta paaset tanne! Kevyt logistiikka ongelma vahan lannemman idan ilmatilassa.. prkl..

Liian suuri city, ei Andella mennyt niinkun piti..

Eilisista suunnitelmista poiketen iskimmekin toiselle pratkareissulle, emmeka tuubailemaan. Suunnitelma kylla osoittautui vaivan arvoiseksi, ja naimme taas lisaa ymparistoa meluisien turistien sijasta. Meikalainen tuli aikaa kuluttaakseni kirjottelemaan blogia Antin ja Petr:in mentya latailemaan itseaan eilisillan jaljilta. Joskus pitaa lopettaa ajoissa hyvat herrat!;)
Mutta tasta paivasta. Andelta lahti sit laukku kavelemaan eilen illan aikana, ja pisti vahaksi aikaa mielen matalaksi ennen kaikkea kuvien takia, mita laukussa olevalla kameralla oli keretty napsia! Mutta bagi saavutti omistajansa moporeissun jalkeen, kun kavimme kyseisista menomestoista kyselemaan. Tieda sitten kuka vienyt, mutta ainakin palauttanut vahinkonsa jalkeen.
Pratkilla kavaisimme 20 kilsan paassa olevalla jarvella, ja valilla jumituimme nappailemaan kuvia kasittamattoman upeannakosesta ymparistosta. Mageeta oli nahda taas sita oikeaa Laosia, ja mopokin pysy kasassa! Allekirjoittanut itse on ikava kylla saanut aika kovia reaktioita auringonvalosta kasiin, naamaan ja olkapaihin. Tahan syyna pidamme antibioottipohjaista malarialaakettamme, mika voi tehda moisia oireita. Andella alkaa olemaan sama homma, joten nyt tiukkaa mietintaa mahdammeko jatkaa koko pillerin ottamista. Tama kuumotus ja kupliminenkin on todella helvetillista jopa malariaan verrattuna! Tai siis sen todella epatodennakoiseen mahdollisuuteen verrattuna varsinkin.. Mutta tassa vietetaan nyt sitten viimeista Vang Vieng-iltaa, ja mahdollisesti jopa viimeista Laos-iltaa! Huomenna taas paikallinen iskariton dosa Vientianeen, ja siita Kambodzan Siem Reapiin ekalla koneella. Ja menkaa bussilla jos on aikaa! Todella halpaa, ja maisemat kuluttavat tunteja nopeasti. Jos ette nyt mannista vaadi alle. Vang Vieng on ollut enemman kuin nakemisen arvoinen, mutta pakko jatkaa eteenpain saavuttaaksemme viela kolmannen reissurimmekin Kambodzan puolella. Ja VV on kylla myos lapinahty neljan paivan aikana helposti. Yhteenvetona mahtavin homma oli eiliset luolastot, minkalaisia en olisi henkilokohtaisesti kuvitellut edes olevan olemassa! Ihan alyttoman surrealistinen kokemus. Vaikka joillain heikompi olo olikin siella hikoilla.... Ja tubing on juhlimista! Ilman niita maisemia sekin olisi puolet vahemman. Todella upealla paikalla se joki.
Nyt lahden herattamaan mr. Morokollin, ja nappaamme Petr:in kanssa jaahyvais-BeerLaot!

Must... go... tubing...

Miten aikuisella ihmisella voi kestaa ylosnouseminen noin kauan. Meika on kerinny kayda suihkussa, aamusavella ja pyoriny ympyraa, kun herra P on saanut kaannettya itsensa kylkiasennosta selalleen. Joten valot paalle, ovet auki ja peitto helvettiin... Sitten kuuluu varovasti hiukan unisella ja kevyesti darraisella aanella: "Must... go... tubing..."

Tanaan emme kuitenkaan harrasteneet tuota kanniaalioiden ilottelua, vaan paatimme vuokrata kaupungin cooleimmat pratkat. Paivan vuokra oli 40 000 kippia ja mopo piti palauttaa ennen ilta seiskaa.

Suuntasimme pohjoiseen taman jo tutuksi tulleen Petr:n ja parin muun unkarilaisen kanssa tutkimaan yhta alueen monista luolastoista nimelta Thamnam. Onneksi tuli hankittua nuo trekkikengat, silla niille oli todellakin kayttoa. Sisaanpaasysta piti maksaa 5 000 kippia, jolloin sai taskulampun megeen. Meikalla oli onneksi mukana myos Petzl-otsalamppu, joka oli ehdoton!

Sadekaudella luolasto on taynna vetta ja nain kuivan kauden aikana luolaa paasee etenemaan uskomattoman pitkalle. Kavelimme, kumartelimme ja konttasimme noin puolituntia, jonka jalkeen tulimme kuin isoon halliin. Hallin lapi kulki joki, jossa pystyi uimaan. Tottakai vaatteet pois ja dippaus veteen. Vesi oli yllattavan lamminta, vaikka olimmekin vuoren sisalla. Myoskin ilma vuoren sisalla oli todella kostea ja lammin. Muutama hikitippa tuli valutettua sen reissun aikana.

Luolassa pystyi etenemaan melko helposti, mutta osaksi marat mutalammikot, teravat kivenreunat ja sairaan liukas pohja teki jutusta haasteellisen krapulapaivalle. Myoskin kevytta suunnistustaitoa tarvittiin, koska luola haarautui useammasta kohdasta erillisiksi kaytaviksi. Eras meita vastaan tullut pariskunta kertoi merkanneensa vaikeimmat kaannokset paperilapuilla, jotka pelastivat myos meidat eksymiselta.

Paikka oli todella mahtava ja oli todella hieno fiilis uida sellaisessa paikassa. Luolasto olisi jatkunut vielakin pitempaan, mutta me luovutimme uinnin jalkeen ja kaannyimme takaisin. Ulos tulimme mutaisina, iloisina, hikisina ja yhta kokemusta rikkaampana. Pesku tosin oli jo ihan finaalissa ja mukanamme olleen yli-iloisen unkarilaisen tokaistua: "It was OK and then the next one!" tippuivat Peskun tyohanskat valittomasti.. Seuraavaa luolaa vain kurkistimme.

Kyseinen luola, jossa kavimme oli vaatinut aiemmin myos uhrinsa. Eras kanadalainen reissaaja oli lahtenyt yksin luolaan vain yhden lampun kanssa kertomatta kenellekaan mihin oli menossa. Lamppuun oli sitten tullut jotain feilua ja kanukki eksyi pimeaan luolaan ja menehtyi sinne, koska kukaan ei osannut etsia hanta. Turvallisuuteen kannattaa panostaa myos tuossa lajissa.

Me pystyimme ottamaan kyseisen kivenraon haltuumme perusluolamiehen varusteilla eli kunnon trekkikengilla ja otsalampuilla. Krapula kannattaa hoitaa eka pois ja jos haluaa hoitaa asian varmanpaalle, niin palkkaa paikallinen oppaaksi. Muistakaa ottaa varafikkarit mukaan, silla eksyminen pimeaan on oikeesti melko paskaa..


Luolasta selvittyamme nautimme jalleen maittavan Laosilaisen aterian ja starttasimme kohti Vang Viengia. Pesku onnistui katkaisemaan mopon ketjut kotimatkalla joten jouduimme tekemaan pienen pit-stopin paikalliselle verstaalle. Muutaman minuutin ja 30 000 kippia koyhempana paasimme jatkamaan matkaa.

Huomenna mahdollisesti viela hiukan tubingia ja sitten tama mesta on nahty. Etelan lampo houkuttelee kovasti nain kylmana iltana..

Linja-autossa onpi tunnelmaa, mutta tubing se vasta nastaa onkin!

Avasin silmani ja ymparilla oli taysin pimeaa. Vieressani makasi tumma hahmo, josta kuului koriseva aani. Paassani tuntui jomottavaa kipua ja vei hetken ennen kuin ymmarsin, etta se viimeinen katukiveyksella nautittu Beer Lao oli liikaa. Virtsarakkoni huusi WC:ta ja paa pukin tuomaa buranaa.. Pesku jumalauta lopeta se kuorsaaminen!

Olimme istuskelleet edellisen illan Luang Prabangin paakadun katukiveyksella ja siemailleet muutaman bissen. Olin sita ennen melkein nukahtanut ravinteliin rankan paivan jaljilta, vaikka alkoholia emme tuolloin viela olleet nauttineet, ainakaan paljon. Katukiveys vaati hiukan perslihaksia, mutta siita sai hyvan otannan minkalaisia ihmisia Luang Prabangissa hengaa. Istuimme kaikkiaan noin kolme tuntia ja jo ensimmaisen kymmenen minuutin sisaan olin kuullut muutaman kerran paikallisen suusta "Tuk Tuk? Marihuana? Opium? Suki Suki? Nami Nami?" Eli nuo samat irstaat asiat ovat rantautuneet myos Laosin herkkaan kulttuurin peruspaskojen turistien mukana! Jyrkka ei kaikelle moraalisesti arveluttavalle ja paatimme tilata ainoastaan Tuk Tuk kyydin seuraalle aamulle kello 7.30.

Vihdoin kello soi ja sain nostaa itseni ja sarkevan paani ylos sangysta. Kello oli 7.00. Nopea suihku ja kaikki valot paalle, jotta Peskuunkin tulisi jotain eloa. Riippumatot kasaan, rinkan pakkaus, rahat huoneesta ja hetken paasta olimme jo Tuk Tukin kyydissa kohti etelaista bussiterminaalia. Bussi Luang Prabangista Vieng Vangiin maksoi 85.000 kippia ja reissu otti kaikkinensa noin kuusi tuntia, vaikka matkaa ei ollut kuin noin parisataa kilsaa..

Emme kerinneet ottaa aamupalaa joten meika lahti laheiselle snagarille hakeen kanapatonkeja Peskun estaessa bussin lahtoa. Muutama minuutin paasta istuimme tyytyvaisina paikallisdosan kyydissa kohteenamme Vang Vieng. Bussi starttas kello 8.00, tai no muutaman minuutin yli, koska meika oli vaiheessa patonkien kanssa, ja ajoimme laheiselle huoltsikalle. Siina puolen tunnin venttaus ja bussin vaihto kahta kertaa huonompaan ja aivan taynna olevaan dosaan.

Loysimme vapaat paikat ja istuimme tyytyvaisina paikoillemme. Pesku otti ikkunapaikan ja meikalainen yritti tuskastella penkin selkanojan kanssa, joka valui ala-asentoon koko ajan. Lahdettyamme liikkeelle ja muutaman perus toyssyn jalkeen selkani sanoi, etta nyt riittaa. Vaihdoin paikkaa juuri ennen kun bussi otti lisaa paikallista possee kaytavalle. Kerrankin kavi tuuri tavallaan..

Lahdimme ihan hyvilla mielin pois Luang Prabangista, silla se mesta on enemman pariskunnille. Keskella kylaa oleva kukkula temppeleineen on uskomattoman hieno, mutta hintataso ja valmismatkalaiset ovat vain liikaa. Mekong kannattaa kayda tsekkaa ja lentokentta on positiivista, mutta vain matkalla Vang Viengiin.

Dosamatka oli mielenkiintoinen kaikkien miljoonien kuoppien, jotka kuski onnistui aina loytamaan, ja bussin ala-arvoisen jousituksen vuoksi. Myoskaan parayttavat vuoristomaisemat ja pieni pelko perseessa aikansa elaneen bussin jarruista ei pilannut kokemustamme. Bussissa ei ollut kunnon jalkatilaa, mutta kuitenkin enemman kun Finskin mannerten valisessa lentokoneessa, ja ilmastointikin oli valilla taysilla ja valilla taas kokonaan pois, joten hiki ja vilun varistykset vuorottelivat rytmikkaasti.

Heti alkumatkasta dosan rahastaja jakoi kaikille muovipussit, jos sattuisi hiukan krapulaiselle reissarille vahinko. Onneksi sita ei tarvittu! Myoskin alkuunsa jouduimme tekemaan pienen pit-stopin, koska dosan takarenkaiden valin, paripyorat, jai pienen pieni kivenmurikka kiinni. Kivi aiheutti mukavan tasaisin kolahduksen ja tarahdyksen aina osuessaa tarmakkiin. Hiukan vakivaltaa rautakangella ja homma jatkui jalleen.

Ajoimme uskomattoman kauniiden maisemien keskella ja naimme todellisia Laosilaisi pikkukylia, joissa ihmiset asuvat vielakin olkimajoissa. Naimme myos neljalla eri paikallisella Venajan merkittavimman vientituotteen eli AK-47:n (Muttereille tiedoksi, etta se on rynnakkokivaari). Ilmeisesti kyseinen kodinturva on edullisempi ja varmempi kuin paikallisen If:n kotivakuutus. Sama turvallisuuden tunne jatkui myos paastyamme Vang Viengiin, jossa meita oli vastassa korrektisti pukeutunut paikallinen verkkareihin ja huppariin sonnustautuneen ja tietysti hupparin alla selassa pilkotti AK-47. Mitapa muuta sita chilli ihminenLaosissa tarvitsee..

Bussimatkaa Luang Prabangista Vang Viengiin suosittelen kaikille! Vaatii hiukan aikaa, mutta on sen arvoista. Ja sitten ei oteta sita houkuttelevaa minidosaa vaan mennaan, kuten paikallisetkin! Maassa maan tavalla, eika mitaan turistijuttuja.

Bussimatkalle tutustuimme tsekkilaiseen Peteriin, jonka kanssa lahdimme etsimaan majoitusta Vang Viengista. Uudelta bussiterminaalilta on noin puolentoista kilsan matka kylaan, josta loysimmekin eraan hollantilaisen tyypin avustuksella melko edullisen huoneen. Saimme nyt jopa erilliset kingsize pedit! Huone maksoi 60 000 kippia eli melkein puolet vahemman kuin Luang Prabangin guesthouse, jossa jouduimme maksamaan 25 taalaa yolta.

Jalleen nopea suihku ja syomaan mahtavaan ravinteliin, jonka parvekkeelta avautuu sanoin kuvailematon maisema. Sita vaan ei pysty kuvailemaan - tulkaa ite tsekkaan! Olin sanaton ja olen vielakin. Joki, vuoret ja pienia bungaloweja idan auringon, enka nyt tarkoita itista, alla. Hajotkaa pakkaseen!!!

Punaisen Currykanan jalkeen suuntasimme etsimaan yoelamaa, koska olimme ehka Laosin parhaassa menomestassa. Kello 20 aikaan ei ollut viela mitaan, mutta noin kypalta ihmiset keraantyivat jo Smile Baariin tanssimaan poydille ja nauttimaan Bucketteja eli ampareita. Muutama timma ankaraa biletysta ja sitten hiukan puolenyon jalkeen musiikki seis ja porukka pois. What? Kylla, kaikki hyva loppuu aikanaan ja Laosissa biletys ennen aikojaan. Meidan onneksemme loysimme viela eraan juottolan, jossa pystyimme siemailemaan hiukan paikallista ohramallasta.

Juopottelu muuten on melko edullista taalla. Beer Lao bungaa noin 10 000 - 12 000 kippia ja paikallinen Tiger-viskipullo vain 10 000. Eli mikali olet sniiduilijoiden eliittia teet kuten mekin. Osta katupasta tuota Tiger-paskaa, pullo pepsia, muutama muki ja mene oman juoman kanssa noihin tekno-helvetteihin, silla ketaan ei kiinnosta. Paitsi muutamaa, jotka haluavat osingoille. Eli hintataso suomennettuna. Tuo Tiger-pullo kustantaa yhden Suomen eegelin verran!

Baarittelun jalkeen nautimme viela uskomattoman hyvat kanapatongit katukojusta ja lompsimme hiukan paihtyneena nukkumaan ennen kello kahta yolla.

Aamulla heratyskello aiheutti ikavan tunteen ylosnousemisesta, mutta kylma suihku oli ihan jees. Nopea toteaminen, etta en ehka ole vielakaan selvinnut oli positiivinen asia mietiskellessa seuraavana edessa olevaa tubingia.

Aamupalan jalkeen tubing-konttorille, josta saimme ison renkaan ja kyydin joen ylavirtaan. Tuubi veteen ja sitten menoksi. Joen rannoilla on sikamakeita juottoloita, joissa on erinaisia hyppyreita ja liukuja, joista voi matkahtaa selalleen melko viileaan veteen. Jouttoloissa jauhaa teknohumppa ja eurooppalaiset keikuttavat itseaan uikkareissa ja pienen pienissa bikineissa.

Aika chillia oli, vaikka turismi on jo osaksi pilannutkin taman paikan. Tuubailua kannattaa kokeilla ja se kannattaa aloittaa heti aamusta. Me menimme vasta iltapaivalla joskus yhden pintaan ja olimme auttamattomasti myohassa, kun aurinko alkoi laskea vuorten taakse. Ravinteleissa on sen verran uskomaton meno, etta muutama timma menee helposti aina yhdessa mestassa, vaikka olisikin omat juomat kuten meilla. Vauhti joessa on melko hidas ja suoriltaankin muutaman kilometrin matkaan menee useampi tunti, joten perus kupittelun ja tanssimisen kanssa se kestaa pitkalle iltaan. Ja sen jalkeen kun aurinko laski tuli helvetin kylma! Matkaa olisi ollut viela muutama kilometri ja hypotermian kolkutellessa portteja paatimme luovuttaa ja otimme Tuk Tukin takaisin kylaan. Bungas 5 000 kippia per naama, mutta oli sen arvoista! Meika oli taas ihan jaassa.

Madventures. Syytan sinua taman jumalaisen paikan kansantietouteen saattamisesta, silla melkein joka helvetin toinen tyyppi taalla on Finlandiasta. Joka ikinen suomalainen travelleri tulee tanne sen teidan tuubailu patkan jalkeen tsekkaa tan mestan, ja jos ma saan valita niin hengaan harmalaisten kans kotona en maailmalla!!! Prkl!!!

Mutta muuten ei hirveasti ole pahaa sanottavaa ja aurinko paistoi koko paivan melkein pilvettomalta taivaalta. Ihokin alkaa hiljalleen ruskettua, joten nyt on hyva lahtea kohti Full Moon partyja! Muuta ei voi sanoa kuin etta Vang Vieng rocks ja se juttu, joka polttaa alkoholia, oon tosi pahoillani. Tomorrow tubing again! :) Toivottavasti talla kertaa ei jaada valille..

Jewel of the Mekong..

Reissari kaksikkomme sai karistettua saastaisen ja ylikansoitetun mopohelvetin taakseen ja siirtyi lugneimpiin maisemiin potkurikoneen tarisevalla kyydilla. Eli saavuimme Laosiin ja Luang Prabankgiin.

Pesku yritti ottaa heti henkisen yliotteen vaadittuaan viisumia ilman kuvaa, mutta tiskin toisella puolella ollut nainen ei lahtenyt leikkiin mukaan. Pesku meni kiltisti odottamaan uutta mahdollisuutta allekirjoittaneen lahjottua rajavartijat paastamaan meikalaisen takaisin ojentamaan Peskun kuvat hanen rinkastaan. Eli opetuksena. Jos olet aikeissa ostaa viisumin kentalta saapuessasi, niin varaa kuvat ja riittava maara taaloja kasimatkatavaroihin. Laosin viisumi bungas 35 + 1 taalaa harmalaisilta ja tuli ilman ongelmia.

Laosissa edes ukottajien ukottajat, eli taksikuskit, ei jaksa nyhtaa maahan saapuvaa gringoa. on taa chillia porukkaa. Majapaikka nain sesongin keskella rokottaa kukkaroa noin 20 - 60 taalan verran. Me loysimme nastan Guest housen jonka hinnaksi tuli 25 taalaa yo sisaltaen kingsize pedin yhteisella peitolla.. Onneks tuli oma makuupussi megeen.. ja lampoista vetta tiputtelevan suihkun. Oma parveke on myos ja sinne tuli tanaan aseteltua kenttavuode mallia riippumatto!

Ilmasto lampeni hiukan Hanoin jaatavan +15 asteen jalkeen ja Laosin kentalla oli tullut jo muutama aste lisaa. Kuitenkaan mistaan troopisesta helteesta ei voinut sanoa. Ilalla kavimme viela maistelemassa parit Beer Laot ja nauttimassa paikallista safkaa. Pitkahihainen oli paalla, mutta vilu yllatti kuitenkin, jopa nainkin karaistuneen skandinaavin. Eli tanaan hupparin hankinta ennen iltabissettelya!

Ukottajat ei jaksa ukottaa, mutta eipa naa mutenkaan jaksa hirveen kauaa riekkua kylilla. Ravintolat menee kiinni noin kello 22 aikaan ja muutama kuppila saattaa olla hiukan pidempaan ovet seljallaan. Kuitenkin jokainen juottola sulkee ovensa puoleen yohon mennessa ja kyla hiljenee ellei joku lankkari ole sitten saanut aikaiseksi jatkoja. Kaduilla huhutaan varovasti ulkonaliikkumiskiellosta.. Otamme siita selvaa ehka tana yona!!!

Tama paiva kaynnistyi pirtealla reippailulla Mekong-joen rantaan aamupalalle. Meika otti jonkin tulisen keiton, jossa oli paljon kaikkia juttuja ja Pesku tilasi kanaa pahkinoilla. Aamu alkoi melko jaatavasti ja meikaa paleli koko ajan. Mutta lohduksen tilanteeseen toi se, etta Pesku meni onneksi valayttamaan Mekongista, johon tulee vesi Alpeilta ja niista pahkinoista, joita kasvaa noissa bambuissa. Peskun eduksi taytyy myontaa, etta han tajusi mokanneensa heti kun katsoin kysyvasti.. Tilanteeseen helpotuksen toi Beer Lao, jonka jumalaisen voiman avulla saimme noiduttua myos auringon taivaalle. Tata kirjoittaessa aurinko paistaa pilvettomalta taivaalta ja lampoa on noin +30 astetta!!!! Haahaa sinne teille pakkaseen!!! Tosin naama alkaa kiristya, joten kohta taitaa olla rasvauksen paikka..

Pesku sai myos nauttia tanaan elamansa ensimmaisen aidon kookosmaidon aidosta ja oikesta vastapoimitusta "bambun pahkinasta". Ei digannut niin hirveesti, vaikka meika hehkutti vieressa. Kavimme myos tutustumassa noihin v**un temppeleihin lahivuorella, joista taa mesta on ilmeisesti paassy jollekin YK:n listalle..

Huomenna olisi tarkoitus lahtea paikallisdosalla vuoristotieta pitkin Vang Vieniin ja tuubailemaan. Saas naha tuleeko uribag tarpeeseen noin 8 tunnin reissulla.

Nyt taa lahtee chillaa riippumattoon..

Good morning Vietnam!

Hanoi rocks! Tanne vihdoin paadyttiin Finnairin ja Vietnam Airlinesin epainhimillisten n.12 tunnin jalkeen. Ilma oli todella lammin kun perille paasimme, vaikka olimme lukeneet tammikuisesta Hanoista aivan jotain muuta. Hostellin loydyttya oli pakko ottaa parin tunnin valikuolema vuorokauden valvomisen jalkeen. Huone oli ihan perus GuestHouse-tasoa, bungasi yhteensa 14 dollaria. Paikkareista toivuttuamme loysimme lahikujalta safkapaikan ja nautimme tahan mennessa maukkainta Vietnamilaista Bia Ha Noi-olutta! Ruokapuoli oli kaikinpuolin kunnossa myos. Ande veti katkarapuja, meikalainen makrillia. Ensimmainen ilta jai sitten vahan lyhyenlaiseksi, ja painuimme pehkuihin viela saman vuorokauden puolella.
Tanaan herasimme ja hommasimme ensimmaisena lentoliput Laosin Luang Prabangiin, mihin on lahto viela tana iltana. Koko paiva ollaan kierrelty kujilla ja kayty maistelemassa Vietnamin pakollinen Po-keitto ja kahvi. Todella hyvanmakuista, ja mika parasta oikeasti paikallisen "yrittajan" tekemaa. Ei varmasti montaa lankkaria paikoissa pyori. Tyylina taalla on pistaa oman kodin edustalle rafla pyorimaan, mihin keraantyy ihmiset muovituoleista vetamaan keittonsa ja kahvinsa kurkusta alas. Naita paikkoja ryhma-RR suositteleekin kaikille tanne tuleville! Saa enemman irti oikeasta paikallisesta tunnelmasta, ja tietysti kymmenen kertaa halvempaa safkaa, niinkun se nyt muutenkaan kallista olisi.. Rahakin menee parempaan tarkoitukseen.

Liikenne paikassa on juuri niin alytonta mita on kuullut. Mutta hallituksi sekasortoa voi silti sanoa, ei viela kolareita ainakaan nakynyt ole. Kadun ylityksessa ei saa katsoa sivuille jos meinaa yli uskaltaa, kylla ne vaistaa!
Tanaan viela tsekkaamaan paikallinen sotamuseo, ja sitten nokka kohti Laosia. Ehka hiukan olisi voinut pidempaankin pysya Hanoissa paikan alkaessa avautua paremmin, mutta Ande valittaa kylmyytta heti kun vahan on arska pilvessa:) Hanoi-tunnelmiin tormaamme varmasti kylla myos legendaarisessa Saigonissa!

Hajotkaa pakkaseen..

Nää lähtee ny! Sen verran alkoikin jo palella tuo hyinen tammikuinen sää ja vituttaa auton ikkunoiden skrapaaminen, että parempi suunnata vihdoin ja viimein idän auringon lämpöön. Sinivalkoiset siivet starttaa muutaman timman päästä kohti bangkokia, josta edelleen paikallisflygarilla Hanoihin arpomaan ensimmäistä majapaikkaa..

Seuraava teksti toivottavasti blogiimme sitten klikataankin itämaisen nettikahvilan virusvarmalta koneelta, josta pikku pöpön on myös sitten helppo imeytyä teidän kotikoneillekin! :)

Vi ses!

Team RR

Nappikauppaa..

Rohkea travellerikaksikkomme päätti säästää hiukan ja päätyi malarialääkkeen osalta siirtyä tarkastelemaan lääkkeiden katukauppahinnastoa. Kilpailutimme Doximycin-antibiootin (tai jotain sinnepäin..) paikallisilla diilereillä ja parhaimman tarjouksen antoi Helsingin kovin pikkuhousujen haistelija ja henkilääkärini alatieteiden tohtori ja HC travelleri W**kku. Poistimme häneltä ja hänen viehättävältä yhtiökumppaniltaan pari purtiloa epämääräisiä sinisiä pillereitä (olin tosin luullut kyseisten tabujen olevan valkoisia..??), joiden tehoa henkilääkärini uskaltautui kehumaan maasta taivaisiin. Hommasin sitten jopa reseptin kyseisiin tabuihin, joten tullimiehelläkään ei pitäisi olla naputtamista rahdatessamme niitä rajan yli trooppisiin maihin.

Peskun hankittua kevyen kuumetaudin oireet päätimme aloittaa kuurin hänen osaltaan jo hieman ennen laskeutumista tropiikkiin. Lattialla yövytty yö teki tehtävänsä..

Huomenna (jos apteekki on auki..) olisi edessä vielä viime hetken apteekkireissu estääksemme varpusparvien ja muiden eri olotiloissa olevien kakkakikkareiden hallitsemattoman ulospurkautumisen. Myöskin Peskun pitää vielä päästä tuhlaamaan Itähelvetin ostosmaailmaan lahjaksi saamaansa lahjakorttia.

Yhtiömme haluaa myös kiittää kaikkia Holdem-iltaan osallistuneita korttihaita, joiden ystävällisellä avustuksella saimme hyvän syyn vaihtaa maisemaa Helsingin ylihinnoitelluista baareista Vietnamin alihintaisiin shemale-paikkoihin.

Päätimme nauttia viimeiset Suomi-oluet rakkaan siskoni Elinan ylipuhuttua meidät ympäri Etelä-Suomen parhaaseen Cinderella simulaattoriin eli Vantaan hotelliin. No jos nyt tämän kerran ja vain maun vuoksi! :)