Murdelball..

Eilen koin tämän reissun pelottavimmat hetket..

Kokosimme kaksi joukkueellista taistelijoita ja varustauduimme asiaan kuuluvalla tavalla. Otimme mukaamme hiukan kättä pidempää ja tämän jälkeen lähdimme marssimaan kohti määränpäätä.

Edessämme aukesi halli, jonka uumeniin astelimme varovasti. Oloni oli hiukan jännittynyt, sillä en osannut ollenkaan odottaa mitä tuleman pitää. Yleensä olen varma joukkueeni tasosta, mutta tällä kertaa en osannut edes arvailla. No sen verran tiesin, että mitään parasta suoritusta en tänään tulisi näkemään.

Astelin rohkeasti hallin keskellä, samalla pukien liiviä ylleni. Kumarruin hiukan, katsahdin ympärilleni ja puristin tiukasti mailasta.

Aloituspallo lähti liikkeelle ja tajusin samassa olevani aivan väärässä paikassa. Välittömästi vastustajan maila sujahti nenäni edestä ja hetken päästä noin kaksi metrinen irlantilainen rugbyn -pelaaja lähti juoksemaan kohti. Kauhistuneena tuijotin eteeni ja yritin pikaisesti hahmottaa, missä se hemmetin peliväline on. Tiesin, että päästessäni siitä eroon, myös tuo verenhimoinen karhu suuntaa ohitseni.

Katseeni lukittui tuohon pelosta pomppivaan valkoiseen reikäpalloon, joka epätoivoisena yritti hakea suojaa takaani. Nostin jälleen katseeni tuota rymistelevää villipetoa kohti ja näin kuinka hänen salibandy mailansa kohosi reilusti yli hänen päänsä, muuttui viikatteeksi ja tämän jälkeen tunsin ilman pakenevan sen edestä viikatteen lähtiessä liikkeelle.

Yritin epätoivoisesti, tärisevin käsin, lyödä palloa pois jaloistani, mutta turhaan. Noin sadasosa sekunnin jälkeen kuului: AAAARRRGGGHHHH, kun tuo verenhimoisen saalistaja harmaakarhun viikate osui suoraan nilkkaani.

Tuli hetken hiljaisuus ja harmaa karhu oli muuttunut teddy-nalleksi. "Ups! Sorry mate!" hän sanoi ja lähti sen jälkeen hyppelehtimään reikäisen pallon perään toiselle puolelle kenttää samalla, kun meikä haki lähipuolustus asemaa laidan takaa.

Hetken hammasta purtuani ja todettuani useampaan otteeseen, että kipu on vain olotila, kipu on vain olotila lähdin jälleen varovasti liikkeelle. Nyt tosin pyrin välttämään noita kaikkein kiivaimpia pallon tavoittelu tilanteita, joissa korkean mailan rajana oli katto ja tavallisimpana lyöntityylinä irlantilaisesta hurlingista tuttu pään irroitus isku.

Valitettavaa kyllä muutaman kerran he päättivät syöttää meikälle suoraan lapaan (normaalisti pallon saatuaan irkku vain löi sitä älyttömällä viikatteella johonkin suuntaan..) ja tällöin kysyttin älyttömän nopeita jalkoja (jottei tule niloille..) ja älyttömän ketteriä käsiä (jottei maila katkea viikatteesta..) ennen nopeaa syöttöä ja poistumista jaloista. Muutaman kerran tosin jouduin tekemään maalin, koska tuolloin tiesin pelin pysähtyvän ainakin hetkeksi. Se tuintui ainoalta säännöltä siinä hullun myllyssä..

Kaikesta huolimatta noin tunnin kauhun hetkien jälkeen onnekseni peliaikamme loppui ja säästyin vammoilta. Peli oli pelkkää mailaan hakkaamista ja järjettömiä lyöntejä, joiden lomassa välillä tuli yllätyksenä nenäkarvoja viistävä korkea tai muuten vain päin juossut irkku.

Kerrankin tein uuden vuoden lupauksen, jonka tulen pitämään. En enää ikinä mene pelaamaan "salibandyä" pelkästään irlantilaisten kanssa.. Vaadin vähintäänkin kentälle lätkävarusteet ja joukkueellisen suomalaisia opettamaan tuon jalon lajin sääntöjä!!!

Ja ilmeisesi lottoakaan ei kannata tänä viikonloppuna tehdä.. Taisin käyttää kaiken tuurin taas hetkeksi..

Keep it going..

Ennen tätä nykyistä reissua tuli eräänä heikkona hetkenä Itä-Helsingin mestoilla luvattua ehkäpä liian suuri lupaus. Eräs tuttavani haastoi meikän juoksemaan Stokiksen maratonin ensi kesänä.. No tottakai lupauduin ja ja suunnittelin, että täällä Kosovon aroilla on sitten mukava ravata tota hikistä lenkkiä edes takaisin..

Tosin vedosta ei sitten enää kuulunut mitään ja meikälläkin tuo lenkillä käynti alkoi harventua. Tosin gymillä käynnit on varmasti lisääntynyt tuosta normaalista saamattomuudesta noin tuplaan ellei triplaan. Säbää tulee hakattua myös noin kolmena päivänä viikossa ja siihen päälle vielä palauttavana lentistä pari kertaa. Ja jotta hupi ei loppuisi aivan täysin kesken, niin täytyy noita kahvakuulia käydä viskomassa aina silloin tällöin. Erinomainen koko kropan treeni!

Tietysti kova treenaaminen tarvitsee, kovan seuran ja kova seura osaa suositella oikeat jauhot. Eli Amerikkalaisten Boringsteelin lisäravinne osasto on tullut erittäin tutuksi ja muutama purkki nitroo ja cell-techiä on lähteny megeen. Ja sit tottakai aamupuuroks ja iltapalaks perus Hera.. Seuraava kysymys kuuluukin onko mitään järkee vetää prostkuja mestassa, jossa saa ruokaa ihan milloin vain ja aivan älyttömästi???

Ehkäpä se pointti onkin siinä, että tolkuttomaa mättömäärää vähentääkseni on helppo ottaa välipalaksi protskua ja jättää esim lounas tai päivällinen väliin. Sitten jälleen treenin jälkeen pikku palautus juoma ja terveellinen välipala. Olemme mieltyneet jostain syystä tuohon rahkaan ja ananakseen! :) Ainakin itselläni tuo painonhallinta on osoittautunut alku nousun jälkeen hiukan helpommaksi näilllä jauhomaisilla aterian korvikkeilla ja lisäprotskuilla. Karkki ja herkkulakkokin on vielä toistaiseksi hyvällä mallilla ja uskon selviäväni huhtikuulle ilman vaikeita viettelyksiä.. Tosin välissä on loma, jolloin herkuttelu kuuluu soppariin! Vielä kun malttais pitää silloin tällöin kunnon lepopäivän eli löhöilydagenin, niin hyvä tulis.. Mutta mitä muutakaan sitä täällä duunailis vapaa-aikana.. Messissä en jaksa kaljaa kitata ja leffojakin on tullu reilusti jo kytättyä. Eli urheilemaan mars!

Tosin juuri tulleen tiedon perusteella joudun hiukan harkitsemaan uudelleen tuota hyvin alkanutt bodybuilding- eli keskivartalon kehitysuraani tai rantakuntoon 2010 kamppanjaa.. Haaste näyttää siis olevan voimassa ja maratoni lähestyy. Nythän ei sitten tarvitsisi kuin saada tietoa miten hemmetissä sinne The Maratonille nyt sitten pitää valmistautua ja etenkin miten sinne pitää treenaa.. Ainoa positiivinen asia, joka nyt tulee mieleen on se, että juokseminen kuluttaa mahdollisesti tuota rasvakerrosta ympäriltäni, jota olen kerännyt talven varalle.

Näin nopean mietiskelyn, fundeeramisen ja ajatusjumpan jälkeen taidan olla sen verran kurinalainen, että saatan aloittaa aamu lenkit.. En ehkä vielä huomenna, mutta ehkä kevväämmällä!!! Onhan tässä aikaa.. :D

Eli Stokis näyttää siltä, että tärskymme on kuitenkin kalenterissa.. prkl..

Ja niin. Pakko mainita eli leveillä eli ihan skidisti vaan kellua. Flygari tiketit on buugattu sitten maaliskuun alkuun. Eli jälleen sinne minne nenä näyttää. Tällä kertaa se näyttää Helsinkiin ;o) ja sieltä sitten sinivalkoisin siivin Kommunistisen Kiinan kautta nopeasti Singaporen överi pitäjään. Siellä hetken ihmeteltyäni saatan suunnistaa kohti Malesian viidakkoa eli Kuala Lumpuria ja sieltä sitten turistihelvettiin eli Thailandiaan!!! Jäätykää pakkaseen! :D RankkaReissu just keeps going!