Sieltä tänne ja kohta taas mennään..

Ooops.. Onkin hetki näemmä mennyt kun jotain tänne raapustin. Lähestulkoon riimi. Saattelin juuri rakkaan naiseni työriemuihin ja nautin itestäni kotona. En tosin sillä tavalla, mitä juuri ajattelit.

Kaadoin itselleni lasin punaista viintä, pistin netflixistä pyörimään How To Be a Man "dokkarin" ja kaivoin salaisesta kätköstäni aiemmin lipastamani nuuskan ja totesin itselleni, että ehkä tekisi hyvää hivenen kirjoittaa pitkästä aikaa. Siis todella pitkästä aikaa. Nuuskaahan en kotona käytä. En. Joskus ehkä alkoholin ohessa ja jos joku työmaalla sattuu tarjoamaan. Muutama vuosi sitten "pomostani" johtuen pastillimaailma lähti käsistä, mutta nyt se on hanskassa. En koe olevani addiktoitonut, kuten useammat muut ympärilläni. En ainakaan vielä. Ehkä sitten kun tykitän irtoa huuleen peräsuolen huuhtelu prässin kokoisella ruutalla samaan aikaan asetellen nikotiini laastaria kankkuun ja kaivaen sikaria taskustani. Yöllä sylkiessäni vanhaa valuvaa puolen litran juomapulloon ja toisella kädellä hakiessani uutta latausta saattaisin saada elämäni selkäsaunan. Etenkin jos musta kulta olisi sattunut sotkemaan valkoisen lemmenpesämme. Niin pitkälle en mene.

Edellinen reissu oli ok. Päivitykset jäivät siltä reissulta lähes nollaan vaikkakin paratiisin omaisia paikkoja trekkasimme. Tai siis emme ehkä niinkään trekanneet kun matkaseurueemme toinen osapuoli oli loukannut jalkansa ennen lähtöä Suomessa.

Lyhyt summa summarum kuitenkin. Oli sesonki. Olimme Thaimaassa ja siellä oli pari muutakin. Bangkok kaikkine mielenosoituksineen oli vaikuttavampi kuin normaalisti. Kehoituksista huolimatta ihmismassa oli pakko nähdä. Se oli niin pelottavaa. Ihmisethän suoraastaan mellakoivat. No ei. He istuivat, tekivät ruokaa ja pitivät puheita. Olo ei ollut uhattu. No onhan siellä sattunut kaikenlaista mutta ei meidän hetkenämme.

Viimeinen majapaikkamme Bangkokissa oli Sathorn Grace Servised Residence ennen paluuta Suomeen. Huoneet olivat todella hienot ja uudet. Aika pölyinen sviitti, mutta muuten ei huoneesta valittamista. Muuten sitten mesta oli mielestäni surkea. Eipä se kyllä ollut pahan hintainenkaan. Uima-allas oli erittäin likainen ja vettä oli aivan liian vähän. Vesi ei siis vaihtunut. Altaan kansoittivat ruotsalaiset bimbot ja muutama suomalainen juniori. Sali, no oli siellä sali, mutta eipä siellä oikein mitään pystynyt tekemään muuta kuin ihastelemaan lähiötä korkealta. Emme siis mene toistamiseen.

Muutoin löysimme kyllä aivan mahtavia mestoja, joista eityisesti esille nousi Koh Lipen saari. Aivan mahtava mesta, mutta valitettavasti myös moni muu oli sen löytänyt. Olimme saaren pohjois rannalla, joka on hivenen hiljaisempi kuin sataman ympäristö. Suosittelen lämpöisesti. Kaunis ja chilli mesta jossa on mahdollista snorklailla ja nauttia auringosta. Majoituimme Andaman Resortissa, joka oli lähes täynnä. Se oli ainoo mesta, josta saimme katon päämme päälle ja jouduimme maksamaan siitä myös enemmän. Samassa resortissa on myös halpoja bambu bungaloweja mutta valitettavasti ne kaikki oli varattu. Otimme betonia ja hivenen luxusta ympärillemme. Biletys onnaa satamassa ja romanttinen illallinen pohjois rannalla.

Suosittelen melomista vuokrakajakilla viereiselle Ko Adangin saarelle ja siellä pientä vaellusta mäen huipulle. Kuulemma mahtavat maisemat. Me tyydyimme vain nauttimaan saaren hiljaisuudesta ja autiosta rannasta trekkaus rajoituksien vuoksi rakkautemme ottaessa seuraavan askeleen.

Lipen jälkeen siirryimme Koh Mookille, joka on todellakin erilainen mesta. Muutama kallis hienosto resortti ja sitten aivan mahtava bambu mesta nimeltään Coco Lodge Resort. Suosittelen majapaikkana vaikkakin mesta keskellä perinteistä kalastaja kylää ei anna kermakankuille mitään ylellistä, mutta hivenen kolhiintuneelle reppureissaajalle aitoa ympäristöä. Saari on osittain pilattu kallilla resorteilla eikä se ole mikään menomesta mutta chillailuun sopii. Parasta oli kävellä kalastajakylän läpi ja katsella kuinka ihmiset ja eläimet elävät toisistaan riippuvaisessa symbioosissa kaiken roskan, hajun ja ylellisyyden puutteen keskellä. Yhteydet toimii loistavasti ja veneet kulkee. Taikamaassa kaikki on mietitty miten turisti pääsee seikkailusta seuraavaan.

Mookilta matka jatkui mantereelle ja Trangin kaupunkiin, josta löytyy lentokenttä. Yövyimme jossakin Love nimisessä hotellissa lähellä rautatieasemaa. Perushodla, joka hivenen haiskahti siltä juuri mitä nimi kertoi. Muuten ihan perussiisti mesta ja ajoi asiansa yhdelle yölle. Sieltä sitten paikalliseen stadiin.

Vältettäviä paikkoja: Phuket ja Phi Phi saaret. Liikaa sitä perinteistä länkkäreille tuttua Taikamaata ja taikamaan sivuefektejä. Tyttöjä, viinaa ja "hauskanpitoa". Phi Phi etenkin jäi mieleen juuri siitä mitä nuoriso tulee sieltä hakemaan. Viinaa ja örvellystä ja kaiken hiljaisuuden pilaavaa piinallista jumputusta läpi yön disco valijen välkkeessä. Puitteet on maisemoiltaan kunnossa mutta massiiviturismi on pilannut mestan ja paikat on rakennettu ison aallon jälkeen vain ja ainoastaan biletystä silmällä pitäen. Ei hjyvä näin rauhaa ja aitoa rakkautta rakastavalle.

Tästä selvittyämme onnellisesti ja onnellisina on aika siirtyä matkailussa seuraaviin seikkailuihin. Mahtava kesä takana. Kun se sitten viimein Suomessa alkoi. Syksy kuljettaa aikajanaa kohti synkkää ja kylmää talvea ja pitkäaikainen haave alkaa olla käsinkosketeltavissa. Ainakin lentolippujen verran. Yhteinen matkamme jatkuu monella eri saralla ja matkailu tulee siihen massi vajavaisuudesta riippumatta jollain tavalla kuulumaan.

Tammikuussa valtaamme uuden mantereen ja liput on varattu. Jo ensimmäisellä todellisella reppureissulla ja sillä kuuluisalla viiden viikon turneella, josta tämäkin blogi sai alkunsa heräsi kipinä vielä pidempään reissuun. Nyt se toteutuu ja me poistumme reput selässä tutkimaan meille tuntematon väli-ameriikan ihmemaata. Viimeistään silloin aktivoidun tämänkin kirjoittelun suhteen jotta te kaikki täällä kylmässä kotimaassamme saatte kateellisina nauttia niistä hienoista ja ikimuistoisista hetkistämme ja niistä todellisista ongelmista mitä varmasti kohtaamme.

Uno serveza por favor!

Dagen efter..

Kaikki kiva ja iloisuus päättyy joskus ja tällä kertaa kuten joskus aiemminkin se päättyi krapulaan. Ei hirveään sellaiseen, mutta pieneen ja sievään. Vaikka kuinka olin mielestäni pitänyt huolen nestehuollosta edellisenä iltana tuntui kurkku kuivalta ja keho suorastaan huuti niitä terveellisiä ja niin tarpeellisia krapulapäivän hiven aineita eli rasvaa, suolaa ja sokeria!!!

Ei auttanut jäädä tuleen makaamaan. Tai ehkä oikeammin tuskaiseen hikilammikkoon. Piti päästä ylös, ulos ja aamupalalle. Aurinko paistoi jo täydeltä terältä ja yön pikkutunneille asti venähtänyt ilta vaati veronsa aamu auringonotosta. Kaupunki oli jo herännyt kuten muinakin aamuina riippumatta siitä miten syvässä darrassa turisti sängyn pohjalla makasi oloaan valitellen.

Pääsimme kuitenkin pienestä pesästämme aurinkoisen Phuketin kaduille ja suuntasimme pienimuitoisen ja pizzan mallisen aamupalan jälkeen samaiselle rannalle, jossa olimme edellisenä iltana riekkuneet ämpäri käsissämme. Ranta oli muuntautunut jälleen aurinkotuoli ja -varjo helvetiksi jossa krapulainen kansa nautti virvoittavia ja korjaavia paikallisia oluita ja muita herkkuja. Me levitimme vasta ostetut Thailand pyyhkeet rantahiekkaan ja aloimme nauttia olostamme. Tulkoon rusketus, tulkoon terve puna pintaan ja muuttukoon se bronssin vivahteeksi ennen aamua. Aloitimme auringon palvonnan!

Useamman tunnin väkisin makaamisen jälkeen jätimme auringon paistamaan muille ja suuntasimme pois rannalta. Nälkä alkoi jälleen kurnia ja muutama virvoittava kola ja tyhjennetty vesi ei valitettavasti riittänyt pitämään tuota epämukavaa tunnetta poissa. Vattan pohjaa kouraisi siihen malliin että safkaamaan turistin tie vie. Pienimuotoisen eksymisen jälkeen lokaalille ostarille löysimme jälleen tien majoitukseemme ja elvyttävän suihkun jälkeen saimme täytettyä kupumme niin mainiolla Thai-ruualla. Herkuttelijan paratiisi, etenkin kun diggailee kaikesta mihin voi sekoittaa joko chiliä tai curryä! Nam!

Pienen iltakävelyn jälkeen hoidimme itsellemme tiketit ja kyydin satamaan, josta seikkailumme jatkuisi seuraavana aamuna kohti Phi Phin saaria. Olin kuullut pelon sekaisia kommentteja saarista ja oloni oli hivenen pelokas, mutta samalla positiivisen odottavainen. Voihan se olla että se on silti ihan nasta mesta, vaikkakin tuo niin ennen rauhallinen ja luonnonkaunis saari on tätä nykyä ilmeisestikin kuuluisa vain niistä ruotsalaisista bikineistä ja banaanipannukakuista. Se jäisi nähtäväksi..

Ilta alkoi kääntyä alkuyöksi ja me lukittauduimme omaan huoneeseen. Olkoon aamu aikainen, jotta pääsisimme jatkamaan matkaamme.

มีความสุขปีใหม่ 2014!

Olin elämäni ensimmäistä kertaa reissussa naiseni kanssa ja ilman jonkin sortin Lonely Planetin opaskirjasta. En edes tajunnut ottaa Phuketin karttaa majatalostamme ja päädyimmekin aina niin miellyttävään tilanteeseen, jossa lähdimme vain kävelemään suuntaa musta tuntuu että tuonne. Lopputuloksena löysimmekin määränpäähän eli hienohiekkaiselle Phuketin Patong Beachille. Reittimme sinne vain ei ollut se kaikkein suorin ja viisain, mutta kuten yritin perustella niin eksymällä näkee enemmän ja saattaa löytää joskus vaikka jotain jota muuten ei löytäisi. En saanut kannatusta ideologialleni.

Kävimme safkaamassa ensimmäiset Thaikkumätöt biitsillä olevassa raflassa ja samalla ihastelimme hiennon hiekkarannan täyttämää aurinkotuoli ja -varjo merta. Turisteja oli silmänkantamattomiin! Ruoka oli loistavaa kuten kuuluukin eikä muutenkaan maisemassa ollut vikaa. Se vaikutti vaivattomalta. Juuri sellaiselta jonne voisin tulla mikäli nauttisin valmismatkasta. Kaikki on mietitty valmiiksi.

Mättöjen ja Singha-oluen jälkeen käpyttelimme rantaa pitkin kohden Patong beachin "pääkatua" kohden ohi niin monen Ruotsalaisten bikinien ja niin monien venäläisten speedojen. Perinteiset juomahemmot ja naiset myivät virvokkeita ja aurinkotuolit pojjaat keräsivät kolehtiaan rannalla makaavilta. Meno oli juuri sitä mitä pelkästään auringonpalvoja tarvitsi. Hivenen enemmän ekstriimiä kaipaaville tarjolla oli myös ne perinteiset vesijetit ja riippuvarjot, joilla pystyi nauttimaan meren hauskuudesta.

Saavuimme pääkadun alkuun ja poliisien käskynjako ennakoi iltaa. Bileet olisivat varmasti vallattomat ja porukkaa tungeksisi koko rannan täydeltä. Myös pääkatu antoi vinkkinsä tulevasta. Ravintolaa ravintolan vieressä, bing bong showta toisensa jälkeen. Lämmittelevä strippari ja flyeri mies, joka lupasi vuosisadan parhaat bileet ja ilmaista juomaa. Olimme tulleet syystä Phuketiin, joista tärkeimpänä oli eteläinen lentokenttä ja heti seuraavaksi täirkeimpänä uuden vuoden bileet. Jatkoimme vaellustamme katua pitkin seuraten kuinka tanssitanko vaihtui toiseen, apteekki uuteen ja T-paitoja myyvä mies naiseen. Olimme juurikin siinä Thaimaassa, jonka suurin osa ihmisistä tuntee. Niin kyseenalainen, niin houkuttelevia bileitä ja niin moraalitonta, jossa kaikki on mahdollista.

Pääsimme tuon syntiseltä vaikuttavan kadun paheista takaisin majatalolle ja aloimme valmistautua vuoden vaihtumiseen. Suihkun jälkeen Singha auki ja hivenen parempaa shortsia jalkaan ja dödöä kainaloon ja reissun ryydittämä travelleri alkoi olla jälleen ihmisen oloinen. Hetken vedettyämme henkeä lähdimme jälleen samaisen kadun suuntaan missä jo vierailimme. Nyt tosin reittivalintamme oli selvästikin enemmän mietitty ja matka rantaan kesti noin kolmasosan ensimmäisestä yrityksestä. Bilekatu alkoi olla täynnä juhlakansaa ja tytöt tanssivat tangoilla. Paikalliset puhemiehet yrittivät mainostaa oman ravintolansa ainutlaatuista show tarjontaa, vanhat miehet halailivat nuoria tyttöjä ja känniset aussinuorukaiset käyskentelivät kaljamukit käsissään. Meno oli juuri sitä mitä olin Phuketilta odottanutkin. En uskalla edes ajatella mitä meno olisi Pattayalla.

Saavuimme rantaan jonne oli rakennettu DJ:lle oma loistava lava. Elektroninen musiikki pauhasi ja kansa alkoi olla juhlahumussa. Kävelimme lähestulkoon samoille mestoille jossa muutama tunti sitten evästimme ja nautimme jälleen ruokaa ja juomaa. Pitää syödä että jaksaa. Valitsimme hivenen vaatimattomamman näköisen safkauspaikan, jonka ruoka ei todellakaan pettänyt. Aivan loistavat mätöt vaikkakin ruokailu hoidettiin niillä perinteisillä muovisilla tuoleille ja pöydillä. Thaimaassa hienot puitteet eivät aina tarkoita myös hyvää ruokaa. Monesti niissä vaatimattomissa paikoissa tarjoillaan ne parhaat pöperöt.

Lähdimme takaisin kohti esiintymislavoja joissa musiikki raikasi bilekansan pistäessä jalalla koreasti hiekkaisella alustalla. Pääkadun alussa sijaitsevan lavan edusta oli tupaten täynnä joten päätimme asettua hetken matkan päässä olevan pienemmän lavan edustalle. Ihmismäärä oli siedettävämpi ja jono juomatiskille lähestulkoon olematon. Perinteinen Thaimaalainen bucket eli ämpäri käsiin ja bileet voi alkaa. Juhlatunnelma alkoi nousta jokaiselle pienellä kulauksella nauttiessamme energiajuomaa terästettynä kolalla ja vodkalla.

H-hetken lähestyessä alkoi numerolaskenta isolla näytöllä DJ:n taustalla ja lopulta musiikin volyymi nousi taivaisiin, jengi alkoi ympärillä hurrata ja totesimme toisillemme hyvän uuden vuoden. Se alkoi mahtavalla ilotulituksella ja mainiolla tunnelmalla. Emme olleet yksin emmekä silloin halunneetkaan. Nyt oli aika juhlia uutta vuotta ja meidän ensimmäistä yhteistä lomaa. Tulkoon siitä ikimuistoinen ja onnellinen!

Uusi vuosi ainakin vaihtui mageissa tunnelmissa. Nautimme mahtavasta ilotulituksesta, toisistamme ja lähetimme lentävän silkkipaperista valmistetun lyhdyn matkaan. Tutuistuimme myös erääseen yökerhoon ja jorasimme juottolassa siihen asti kunnes totesimme että, vaikka ilta Phuketissa jatkuisikin aamuun asti oli meidän parempi siirtyä yöpuulle. Aurinko kutsuisi bilekansaa aamupäivästä jälleen rannalle ja sehän oli syy miksi Suomesta pakenimme kylmyyttä ja koleutta. Reissumme alkoi hyvin!

Aitoa Thaimaata..

Lentomme starttasi Helsinki-Vantaan sateesta 30.12.2013 aamusta päästäksemme Aasian auringon alle eteläisen-Thaimaan miellyttävään ilmastoon. Köyhinä maksoimme lennostamme kahdella pompulla reilut 900 egee per reissaaja, joka on suhteellisen suolainen hinta. Emme uskaltaneet jättää viimetinkaan, mutta myös aikaisen madon nappaaminen oli tällä kertaa liian riskiä peliä töiden haitatessa reissuharrastelua. Eli varasimme lennot juurikin siihen aikaan kun ne ovat kalleimmillaan. Ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Juuri sopivaan aikaan jos sattuisin olemaan massipäällikkö.. Köyhäähän se vain kirpaisee.. Meikää viilsi sydämestä..

Pääsimme kuitenkin koneeseen ja ensimmäinen pomppu oli kylmästä pohjolasta keskeisen euroopan läntiseen reunaan eli pössyttelystä ja happy mushroomeista tuttuun Amsterdamiin. Siellä muutaman tunnin venyttely ja koneen vaihto. Olimme matkalla seuraavaan kohteeseen eli Malesian pääkaupunkiin Kuala Lumpuriin.

Yö meni mukavasti persaus jumissa Malesian Airlinesin koneessa. Firmana ihan ok ja kone siedettävä, mutta hivinen vanha oli tämä kyseinen kottero ja paljon odottamani ja hehkuttamani viihdestudio ei vastannut ihan nykyisen nettinuoren HD vaatimuksiani. Onneksni olin kuitenkin varautunut omilla kuulokkeilla ja adapterilla, joten ei tarvinnut kärsiä lennokkifirman halpis hedfouneilla. Ruoka oli sitä chaipenia mitä aina lennoilla ja mielelläni maiskuttelin jotain muuta mitä vain sattui suuhunsa saamaan. Suklaa on hyvää..

KL:ssä jälleen vaihdoimme flygarin toiseen ja suuntasimme lopulliseen lentoteitse suunnittelemaamme kohteeseen eli Thaimaan Phuketiin. Enpä ole ennen kyseisessä mestassa käynyt ja odotukset eivät kovin korkeat olleet. Hivenen olin, myönnettäköön, skeptinen paikan kyseenalaisesta maineesta länkkäriturismin aiheuttamine lieveilmiöineen. Ja ilokseni totesin kaiken tämän olevan totta.

Ilmasto Phuketissa oli aivan loistava ja löysimme jopa ennalta varaamaamme majoitukseen eli Presley Guesthouseen. Majoitusmestana kyseinen katonalusta oli vaatimaton vierasmaja, mutta tarkoitukseen aivan loistava. Ilmeisesti jonkin sortin brittein saatien suunnalta tullut pariskunta ylläpiti majataloa muutaman paikallisen duunarin avulla. Isäntä istui olutlasi edessään ovella ja nainen vietti aikaansa respan tiskillä. Asetelma oli oikea. Huone oli siisti ja lämmintä vettä tuli hanasta. Huoneen meikkaus pöytä oli hivenen päässyt mätänemään pienimuotoisen vesivahingon johdosta, mutta muutaman yön majoituksessa sekään ei häirinnyt. Suosittelen kyseistä majoitusta budjettimatkaajalle, mutta luxusta ei kannata hakea. Ja eihän sitä kukaan reppuselässä haekaan..

Olimme siis päässeet reissumme alkuun ja saimme jalkamme tukevasti Patong Beachin hiekkaan. Pikainen tutustuminen lähitienooseen ja sen jälkeen ykköset ylle ja odottamaan uuden vuoden vaihtumista. Olimme juuri siinä kohteessa jossa turisti näkee mitä Thaimaa on aidoimmillaan! ;)