Crossfit.. Pakko päästä crossfittaan..

Vaatimattoman näköinen boxi Cancunissa Avenida Tulumin varrella.
Crossfit Möbius, Cancun.

Aikaeroväsymys painaa huolestuttavan tiukasti ja herään noin 6.30 aamulla. Ennen kuulumatonta! Aloitimme aamun reippaasti googlettamalla lippuja Kuubaan ja kuten arvata saatta niin ketuiksihan se meni. Loppiainen on sotkenut pankin arkipäivät eikä massit liiku kuten pitäisi. Travellerille se tarkoittaa sitä että vara luottokortti vinkuu kun versio yksi on jo täynnä katevarauksia. Tosin osa aiheettomia, jotka lippusekoilun jälkeen toivottavasti poistuvat.

No onnellisesti kuitenkin liput Havanaan on buukattu pienen hengähdystauon ja keskipäivä jumpan jälkeen. Innolla odotan täysin uudenlaista kommunistista kokemusta. Toivottavasti aloitteleva travellauskumppanini osaa nauttia yksinkertaisuudesta ja on tyytyväinen pieneen. Toisaalta sehän on hänen arkipäiväänsä jo kotonakin! ;)

Lähdimme onnesta soikeena ja intopiukassa etsimään aamupäivästä aiemmin googlettamaamme

Crossfit Möbius, Cancun.

Crossfit salia Cancunin sekavasta arkkitehtuurista. Noin tunnin bussi ja kävely sekoilun jälkeen tarkastimme saamamme ohjeet uudelleen ja vihdoin löysimme perille. Hiki virtasi ja alkulämpö alkoi olla jo henkisellä puolelle kunnes onneksemme havaitsimme ylikovaa soivan jumputi musiikin ja pienen pienen logon talon seinässä. "Möbius - Crossfit". Se oli kuin olikin La Americana ostaria vastapäätä, vaikka google ohjeisti hivenen kauemmaksi.

Sisään mentiin ja tunnelma oli kohdillaan. Sali vaikutti viihtyisältä ja tyylikkäältä. Avoinaiset seinät antoivat oman eksoottisen tunnelman hivenen lämpimään treeni-ilmastoon. Alkulämpö oli jo otettu, joten hirveesti ei enää tarvinnut hikoilla.

Kyykkytreeni on kivaa. Crossfit Möbius, Cancun.

Henkilökunta toivotti iloisesti tervetulleeksi Drop-In salitutustumiseen ja näytti paikat. Crosfittarit ovat näemmä heti yhtä suurta perhettä ollaan sitten missä päin maailmaa tahansa.

Perheessämme asuva Crossfit maniac otti alkuun pikku soudut ja sen jälkeen alkoi tiukka tempaus eli Snatch. Sitä muutamia kertoja isoilla painoilla. Tai ainakin lukujen perusteella. Paunat saattoivat sekoittaa härmäläisen laskukaavan. Siihen päälle hivenen etukyykkyä ja kaikkea muuta hässäkkää. Lopulta väsy vei voiton ja Crossfit Möbius tuli koeponnistettua tyytyväisenä. Lopussa saimma tavata vielä paikallisen fittarin, joka tuli innoissaan esittäytymään. Kovasti kyseli kaikkea, mutta kun en niin ole scenessä niin ammattimaiset vastaukset jäivät vajavaisiksi. Onnekseni Crossit-vaimoni tuli pelastamaan tiukasta tilanteesta.

Loppuun vielä hoidimme kansainväliset suhteet kuntoon ja teimme vaihdon Crossfit Vantaan ja

Crossfit Vantaan ja Crossfit Möbiuksen virallinen paidan vaihto tilaisuus.

Möbiuksen paitojen virallisen luovutuksen muodossa. Yhteiskuva ja aamupäivä voitiin sinetöidä onnistuneeksi. Poistuimme tyytyväisinä.

Pienen hotelli virkistäytymisen ja lentolipputilausten jälkeen päätimme vaihtaa maisemaa kertaheitolla oikein kunnolla ja otimme paikallisen bussiliikenteen kulkupelin kohti Zona Hoteleraa eli sitä missä raha lepää ja rikkailla on kivaa. Erittäin kapea ja upea hiekkaparatiisi on rakennettu uudelleen vuoden 2005 hirmumyrskyjen jäljiltä ja toinen toistaan isompi resotti kilpailee mahtavuudellaan. Raha haisee bussiin asti ja perus backpackkeria hivenen häiritsee. Ranta oli ok, mutta sinne pääseminen on hivenen haasteellista. Rannat ovat lain mukaan kaikkien käytettävissä, mutta sen eteen on saatettu rakentaa jumalattoman iso resortti, joka on sitten yksityisomaisuutta. Läpi pääsee ehkä, mutta onneksemme löysimme ihan tavallisten ihmisten käyttämän reitin.

Siellä missä turkoosi kohtaa valkoisen ja liput on punaisia.

Olimme kohdalla noin 12 km tien alusta. Ne tietää jotka ovat käyneet tai ne jotka tulee ymmärtää jossain kohtaa. Etäisyyttä mitataa kilometreissä jopa täällä pienessä Amerikassa. Meri oli turkoosi, hiekka valkoista ja uimaskenestä kertova lippu punainen. Eli ei menty.

Hetken käristettyä itseämme totesimme noin 4 km:n kohdalla olevan rannan paljon parempi. Poistuimme ja menimme ihastelemaan ostarille Cuccin ja muiden päivittäistavaroiden myyntiliikkeitä. Ohitimme ne sujuvasti ja haaveilimme olevamme rikkaita ja ostavamme keiken tämän postimyynnistä.

Vastakohdan ihmettely alkoi jo tympiä, joten totesimme aikamme olevan täysi yltäkylläisyydessä ja palaisimme paikallisten työmatkabussille kuolevaisten keskelle. Se oli oikea valinta.

Hotellissa pieni virkistäytyminen ja Kuuban oppaan lukutuokio, jonka jälkeen lähdimme

Noin 12 kilometripylvään kohdalla oleva tavisten sisäänmeno aukko.

metsästämään ruokailumestaa. Hetken käveltyämme kohti pohjoista saimme jälleen iloisen paikallisen sisään heittäjän kannoillemme, jonka aluksi tyrmäsin. En fyysisesti, mutta sanallisesti. Vaimoni alkoi kuitenkin kiinnostua ruokalistasta ja päätimme kokeille onneamme.

Mestan nimi oli Carillo´s The Original Lobster house ja sinne pääsi Avenida Tulumilta pikkukatua pitkin. Kadun nimeä en löytänyt. Otimme alkupaloiksi pienen pienet ja erittäin tehokkaat Mojitot, joissa tequila maistui kuten tarjoilija mainosti. Ruuaksi tilasimme kootun Meksikolainen setin, joka oli aivan loistava. Suosittelen lämpimästi. Henkilökunta oli erittäin mukavaa ja tarjoilin mielestä kyseiseen aikaan oli häppärit, joten toinen Mojito per naama ilmeistyi nenän eteen ilman lisämaksua. Ja voin vain todeta, että se ei ollut pelkkä limeä ja vettä. Setä alkoi humaltua kahdesta pienestä lasista.

Nautinnollisen ja todellakin täyttävän ruuan jälkeen lähdimme pienen pienelle kävelylle ja löysimme paikallisen juhlahumun Pargue de Las Palapas torilta. Mesta oli täynnä sähköllä toimivia pieniä autoja joilla muksut kaahasivat, myyntikojuja ja lasten tanssi battle. Todellakin. Pienet tytöt ja pojat mittelivät taidoillaan ja sheikkasivat antaumuksella. Niin se latinolantio näemmä saa alkunsa!

Ihastelimme hetken ja käyskentelimme pieniä kujia todeten, että skene oli paljon miellyttävämpi verrattuna isoon hotellialueeseen. Olimme mahdollisesti Cancunin reppureissaaja paratiisissa. Pieniä juottoloita, katukeittiöitä ja ravintoloita maustettuna kaiken maailman krääsämyymälöillä. Huomenna lisää.

Jälleen kerran uusia kokemuksia ja uusia alueita ihasteltuamme voin vain todeta, että ei käy teitä kateeksi siellä kylmässä. Maailma on mahtava ja sitä pitää lähteä katsomaan.

Adios amigos!