..elää vuotta 1390 keskellä hiekkalaatikkoa. Välillä paistaa aurinko noin +36 asteen hellivällä lämmöllä ja välillä asumuksen yli pyyhkäisee ukkoskuuro mahtavan valo- ja ääni shown saattelemana. Seuraavana päivänä saattaa sataa vettä ja sitä seuraavana päivänä nousee hiekkamyrsky.Kaikesta tästä huolimatta jokainen päivä on samanlainen. Samat ongelmat, sama lohduttomuus ja sama haluttomuus asioiden oikeaan ratkaisemiseen yhteiskunnassa, joka ei ole nähnyt tunnelin päätä moneen sataan vuoteen. He haluavat kaiken valmiina.
Amerikan Yhdysvallat kävi koputtamassa herra Osaman ovelle ja nyt maailma pidättelee henkeään ja odottelee ääri-islamistien ja ehkä tarkemmin Al-Qaidan vastausta. Mutta oliko Osama enää se suuri ja pelätty terroristi, joka on tai oli vastuussa tuhansien syyttömien siviilien teurastuksesta ympäri länsivaltoja ja ehkä hieman idempänäkin?
Mutta tosin sekään ei ole varmaa oliko juuri se Osama se suurin terroristi? Kuinka monta siviiliä US army on tappanut historiansa aikana? Kuinka monen luona Ranskalainen muukalaislegioona on käynyt eikä vierailusta ole jäänyt jälkeen kertojia? Kuka on antanut meille oikeuden määritellä kuka on terroristi ja kuka ei? He ovat niitä meille ja me olemme niitä heille.
Oliko Osama enää se henkilö, joka oikeasti teki päätökset kyseisen terroristiverkoston tempauksista? Oliko Osama vain keulakuva, joka sai jokaisen länkkärin niskakarvat pystyyn hänen puhuessaan AK-47 käsissään luolan sisällä? Ehkä joku tietää, mutta sitä ei yleisesti kerrota.
Varmaa on se että länsimaisten sotakoneiston ja tiedustelun uskottavuuden kannalta tuo oven kolkutus oli jossain vaiheessa pakko tehdä. Nykyisessä maailmassa ei oikein enää ole mahdollista piiloutua etenkään, jos olet merkittävin rahoittaja erinäisiin länkkäreitä vähentäviin operaatiohin. Tai jos näin olisi, niin puolustusvoimiemme menoja voisi leikata melkoisesti - ainakin tiedustelun osalta.
Tosin eihän sekään ole varmaa, että juuri Osama on siellä meren pohjassa??? Yksipuoleinen tiedottaminen ja todistusaineiston hävittäminen ennen uutisen julkaisua pistää pienet aivonystyrät ajattelemaan. Toivottavasti Pakistanilainen bussikuski ei sattunut väärään paikkaan väärään aikaan.
Jenkeiltä otti noin kymmenen vuotta aikaa hoidella tuo maailman etsityin mies Allahin tykö. Oliko asia oikeasti näin vai löytyykö sille parempikin selitys miksi juuri nyt? Onko Libyan, Syyrian ja oikeastaan koko lähi-idän ja muun islamilaisen maailman myllerrykset ja kansalaisten epätoivo diktatuuriin ja korruptioon saaneet ihmisten huomion kääntymään liiaksi pois tuosta terrorismi sodasta, jolla pystytään oikeuttamaan kaikki muut sodat - etenkin maissa joissa on luonnonrikkauksia?
Islamilainen maailma elää vieläkin melkoisessa diktatuurissa ja kylmän sodan jälkeisessä maailmassa, joka ei perus kadun dallaajaa enää miellytä. Väkivaltaan on alueilla totuttu, mutta nykyään tietoyhteiskunnan jakaessa tiedon muruja muuallekin kuin vain perhepiirin mustelmien esittelyyn on diktaattoreiden vaikea pitää narut kasassa.
Sama pätee myös omaan yhteiskuntaamme. Ne lukuisat poliitikot, virkamiehet ja etenkin business-miehet, jotka ovat ottaneet hivenen lahjuksia ja joutuneet korruption pyörteisiin saavat enemmän ja enemmän julkisuutta netissä ja sanomalehdissä. Osaltaan Suomessakin vielä eletään aikaa Neuvostoliitossa jossa moni asia yritetään lakaista maton alle.
No ehkä Persut muuttavat kaiken ja Suomesta tulee jälleen sisäänpäin kääntynyt ja muita hyljeksivä maa, jossa kansallispukuna on tuulen pitävää, vihanneksena maggaraa ja juomana Koskenkorvaa. Eikun..? No nehän on jo.. Eli eipä Persutkaan taida saada mitään aikaiseksi.. Samaan muottiin mennään kohisten, joten toivottakaamme tervetulleeksi jälleen yksi harmaa puolue muiden sekaan.
Mikäli maailmaan tulisi yhtäaikainen blackout eli kaikki sähkö katoaisi ja tietoverkot ja kaikki se tieto tietokoneilta häviäisi, olisimme kusessa. Siihen ei välttämättä tarvita kuin voimakas aurinkomysrky tai rakkaan planeettamme navat vaihtaisivat paikkaa. No jos se ei aiheuttaisi kokonaista mustaa aukkoa, niin ainakin yhteiskunta pysähtyisi päivittämään kaikkea mihin GPS on sekaantunut.. Eli kaikkeen..
Afganistanin erämaalla asuvaan paimeneen mikään näistä asioista ei oikeastaan vaikuta. Hänelle on tärkeää, että talvella sataa lunta, jotta keväällä on vettä. Hänelle on tärkeää saada poika, joka pystyy elättämään hänet kun hän on vanha. Hän on tottunut siihen, että välillä hänen savimajansa ovea käy kolkuttamassa Talibani ja välillä länsimainen sotilas. Hän vain toivoo ettei kumpikaan heistä tallo hänen istutuksiaan. Sinänsä hänelle on aivan sama kuka maata johtaa, sillä hänellä ei ole kuitenkaan varaa laittaa poikaa kouluun, koska häntä tarvitaan pellolla, häntä ei kiinnosta kuka verot kerää, sillä joku ne kerää kuitenkin. Hän saattaa kysäistä vierailijalta, kuka on hänen kuninkaansa tällä hetkellä?
Tuo Afgaani on kuitenkin ehkä maailman paras poliitikko. Hän on onnistunut taiteilemaan kahden tai useamman osapuolen välillä jo monta sataa vuotta. Hän kumartaa toiseen suuntaan, mutta ei kuitenkaan pyllistä samalla toiseen. Hän kumartaa Neuvostoliittolaista, Mujahidia, Talibania, Hallituksen joukkoja ja länsimaisia joukkoja. Kaikenlisäksi hän saattaa jopa kuulua näihin kaikkiin ja vielä aktiivisena jäsenenä! Olis siinä perus demarilla, kokkarilla ja persulla vielä paljon opittavaa keinottelun kultaisista säännöistä.
Kaikesta mailmalla tapahtuvasta synkkyydestä riippumatta kevät kolistelee Afganistanissa jälleen tienvarsipommien, kapinallisiskujen ja liittouman joukkojen operaatioiden muodossa. Jonain päivänä tuo afgaani paimen herää todellisuuteen siitä että asiat eivät ole mallillaan. Asiat eivät voi jatkua enää näin. Siihen asti hiekkalaatikko on usean kilvoittelevan pojan leikkikenttä, jossa mitellään voimia ja vertaillaan kellä on isoin kaivuri.
Tuota heräämisen päivää odotetaan. Sitä heräämisen hetkeä, kun tavallinen kansalainen ei enää jaksa ainaista sortoa, korruptiota, vihaa, epävarmuutta ja alistamista. Sinä päivänä Afganistanissa moni ihminen pelkää ja moni tuntee olevansa voittamaton. Toivottavasti ne tiedonjanoiset nuoret, jotka haluavat kehittää yhdenvertaista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa ovat tuolloin eturintamassa kertomassa kylmän sodan jäämille, miten asiat hoidetaan. Näin he ovat tehneet Egyptissä, Libyassa ja Syyriassa.
Muutos vaatii paljon tahtoa ja suuria uhrauksia. Jossain vaiheessa vain se perus duunari saa tarpeekseen ja lähtee barrikadeille.
