Pinnan alla..

Sataa lunta, se peittää kaiken alleen. Näyttää niin rauhalliselta, tyyneltä jopa turvalliselta. Mutta tiedän että se on pintakoreaa, se ei ole aitoa. Sillä on syvempi merkitys. Pinnan alla odottaa, odottaa epäonnista. Tunne ei ollut aito.

Lumi suli ja arki paljastui. Se tuntui turvalliselta, kunnes kaikki kääntyi. Se tapahtui nopeasti, mutta kuitenkin liian hitaasti. Sitä ei osoitettu juuri sinulle, mutta kärsit sen muiden puolesta. Annoit suurimman uhrauksen mitä ihminen antaa voi.

Päästitte pahuuden valloilleen ja muutitte monen mielen lopullisesti. Se käänsi monen uskon tulevasta epätoivoon.

Särjitte monta sydäntä, ette antaneet mahdollisuutta hyvään. Tiedän olemme vieraita, mutta itse ette pärjää. Tarkoituksemme on hyvä, mutta miksi ette anna mahdollisuutta?

Miksi uskonto oikeuttaa, antaa syyn ja perusteen tuomita kuolemaan?

Uneton yö..

Istun yksin ja ihmettelen tapahtuneita. Itse loin oman ahdinkoni, itse halusin kokea asioita joille toivoin ymmärrystä ja tukea. Halusin olla osa jotain tärkeää.

Pahin vihollinen ei tule ase kädessä, se tulee lähempää ja iskee suoraan sinne minne sattuu eniten. Se ei ymmärrä mitä saa aikaan.

Uneton yö koostuu menneistä ja tulevasta. Vääristä valinnoista ja turhista uskomuksista. Uneton yö raastaa pitkään ja aiheuttaa tuskaa. Olen sivussa kaikesta, mitä muualla tapahtuu. En ole niille tapahtumille arvoinen.

Nyt vuoraan muurin ja suojaan sisimpäni, en päästä lähelle ellet ole sitä ansainnut. Suojaan itseni, jotta jaksan loppuun. En anna valheiden masentaa.

Pyrin olemaan parempi niille, jotka sen ansaitsee..

Camaraman..

Kamerani on Canon. Tai oikeammin kamerani ovat Canon, Canon ja Contour. Perusdigijärkkäri Canon D50 parilla eri putkella ja sitten elävän kuvan taltioimiseen Canon Legria HFS20 ja Contour HD.

En ehkä ole vaativa kuvaaja, mutta ympäristö on sitäkin vaativampi. Kalustoni on alle vuoden vanha ja tällä hetkellä ulkoisesti alkaa hiljalleen ikää oleen. No mikäs sitä sitten kuluttaa?

1: Pöly
- Tuo pienen pieni jauhomainen kiviaines tunkeutuu jokaiseen kameran ja kuvaajan pienimpääkin väliin ja rakoseen. Puhdistaminen on miltein mahdotonta etenkin kamerasta. Linssille varovasti ilmapuhallusta, sivellintä ja säämiskää. Runkolle sitten ilmaa ja sivellintä. Suojausta olen miettinyt, mutta käytettävyys kärsii. Tosin tällä hetkellä kärsii kamera. Eli ei muuta kuin objektiivit rahisten kohti seuraavaa tarkennusta.

2: Kuumuus
- Lämpötilat näillä leveysasteilla saattaa kesällä nousta melkein 50 asteeseen varjossa. Kameran akku, virtapiirit ja muut muoviosat ovat varmasti kovilla linsseistä puhumattakaan. Aurinkovoidetta ihoon ja kameraa varjoon..

3: Kylmyys
- Talvella etenkin vuoristossa ilman lämpötila saattaa laskea -20 pakkasasteeseen. Astuessa ulos lämpimästä kulkupelistä kylmään lumen tuiskuiseen maailmaan ja sen jälkeen takaisin autoon olen saanut varmasti altistettua kamerani mahdollisemman suurelle määrälle tiivistynyttä vettä. Ja kuulemma tämä hienotroniikka ei pidä vedestä - ei jääätyneenä eikä sulana.

4: Jalla
- Missään tapauksessahan kameran ei pitäisi päästä koskettamaan tuota ihanan niljakasta ja kaikkialle kantautuvaa tahmeaa savimaista maa-ainesta eli jallaa. Mutta jostain kumman syystä sitä jallaa on kuitenkin camaramanissa kauttaaltaan. Sitä löytyy monta senttiä kengänpohjista, pikkaisen polvista, hanskoista pyyhkäistyäni polviani, hiukan reisistä nojattuani autoon, otsasta raavittuani päätäni, sekä kamerastani otettuani muutaman kuvan. Prkl! Ei näin. No vaikka kuinka yrittää olla varovainen niin aina sotkeentuu. Märkänä vain levität kun yrität pyyhkiä ja kuivana se on kuin sementtiä. Joten älä sotke!

Siinäpä ne tärkeimmät. Noin vuoden vanhaan ja muutamia tuhansia otoksia otetulla objektiivilläni tuli kuitenkin sitten jo mitta täyteen. Kameran mukana tullut perus perus EFS 17-85mm IS USM objektiivin zoom ominaisuus jumiutui. No käsistäni kätevänä sitten hiukan surffailin netissä ja löysin objektiivin tyypillisen jumitumisongelman ja siihen ratkaisun oikein ohjeiden kera. Tuumasta toimeen ja kellosepän sarja käteen ja objektiivi palasiksi.

Hetken aikaa tahkottuani sain osat erilleen ja löysin kuin löysinkin ohjeen nimeämät löystyneet ruuvit. Kiristin ruuvit ja nettiyhteys katkesi. En siis ollut tulostanut ohjeita. Päivitin sivua useamman kerran ja samalla kun tiirailin muutamia erinäisiä osia ja läjää pikkuruuveja..

No jälleen tuumasta toimeen ja yritin muistella tuon pienen palapelin takaperin. Lopulta sain kuin sainkin laitoksen jälleen kasaan ja nettiyhteyskin alkoi jälleen hurraamaan. Yhtään osaa ei jäänyt ylitse ja zoom kiekko pyöri jälleen iloisesti. Olin ylpeä itsestäni ja omasta nerokkuudestani, koska lähin Canonin huoltohan on jossain tuhansien kilometrien päässä. Testikuva ja hyvältä vaikutti. Poistuin tyytyväisenä takavasemmalle nukkumaan.

Koitti jälleen aamu paratiisissa ja kaivoin kamerani esille. Tähtäsin ja semi kirkkaassa aamuauringossa aloin zoomata kuvattavaa kohdetta. Olin sisällä mutta peruasetuksilla valotuksen pitäisi riittää. Kamerani ei kuitenkaan automatiikalla suostu ottamaan kuvaa. Iso kysymysmerkki pääni yläpuolelle ja aloin tutkiskella tarkemmin kapistusta.

Zoom kiekko takkuili hiukan ja tarkennusrengas pyöri moottorin tarkentaessa, tai yrittäessä tehdä sitä. Hmm.. Pientä käsikopelointia ja huomasin tarkennusrenkaan pyörivän kokonaan ympäri eikä pysähtyvän tarkennusalueen päihin.. Prkl! Tee-Se-Itse objektiivin korjaus oli mennyt ketuiks.. Ongelma oli ratkennut osaksi ja mutta ilmaannutin ongelmalle samalla kaverin!!!!

No lohduttauduin ajatuksella että se avaus oli vasta eka ja kirurgiassakin joudutaan tekemään yllättävän usein korjaavia leikkauksia. Ehkäpä tämäkin aparaatti tulee sitten kuntoon seuraavalla kerralla - tai sitten ei.. :D Rohkeasti jälleen kellosepän sarjaa vaan käteen..