Riippuen koraanin tulkitsijasta kyseinen teksti vaatii naisia suojaamaan kauneutensa muilta, kuin oman perheensä miehiltä ja lapsilta joiden alastomuus ei ole vielä luonnotonta naisen läheisyydessä eivätkä he tunne seksuaalista halua. Naisten kesken burkhaa ei tarvitse käyttää, mutta julkisilla paikoilla liikuttaessa naisen on peitettävä itsensä kivitystuomion uhalla.
Virallisestihan näin ei ole, mutta pohjoisen Afganistanin maaseudun naisista varmasti suurin osa käyttää burkhaa suojellakseen itseään ja pitääkseen maineensa tahriintumattomana. Talibanin noustua valtaa he verhosivat samalla myös naiset kankaan alle ja virallisesti tämä vaatimus kaatui Taliban halinnon mukana, mutta käytännössä ei.
Tosin burkhan tyylisen vaatekappaleen käytöstä on viitteitä jo ajalta ennen islamin uskoa. Vanhojen tekstien mukaan Arabian ja Persian pakana naisia ylistettiin, jotka verhosivat kasvonsa eivätkä vain vartaloaan. He halusivat ennemmin nauttia vain osasta valoa, kuin antaa kasvonsa raiskattavaksi kaikille.
Eurooppalaiseen ja länsimaiseen kulttuuriin koko kasvot peittävä burkha ei varmastikaan sovi eikä mielestäni tarvitsekaan sopia. Olemme länsimaissa tottuneet kasvoihin ja osaamme lukea kasvoista ihmisen tunnetilaa.
Poliittinen keskustelu on valloillaan ja useat maat kieltävät jopa lailla burkhan käytön, joko tunnistettavuuteen tai inhimillisyyten vedoten. Toivottavasti meidän oma pieni pohjoinen yhteiskuntamme ei tarvitse lakia takaamaan meidän oman kulttuurimme ja tapojemme pysyvyyden. Siinä vaiheessa kun kaduilla kävellään burkhassa ja minareetti kertoo rukouskutsun kaduntallaajalle on syytä kysyä, kannattiko ymmärtää ja hyväksyä aivan kaikki? Eikö olisi ollut aika jossain vaiheessa hyväksyä myös meidät omana itsenämme ja tapa jolla me elimme.
Naisen kasvot on kauniit ja varmasti myös islamin mukaan jumalan luomat. Miksi noin kaunista jumalan luomusta tulisi piilotella ja peitellä. Ihminen ei saa olla niin itsekäs - etenkään mies.
