Erilainen joulu..

Jouluhan on vahvasti uskonnollinen juhla alkuperältään, johon on sekoitettu vanhoja pakkasukko myyttejä ja erään multikansallisen korporaation tunnusvärit. Jouluhan on perinteisesti rauhoittumista arjen kiireistä, lepoa ja aikaa itselle ja läheisille. Joulu on aikaa jolloin se kumma partasuu toivottaa hyvää joulua, kun astuu pirttiin punaisessa nutussaan. Joulu on aikaa, jolloin..

Kiertelin tämän jouluaaton Itä-Helsinkiläisiä katuja. Synkkiä, märkiä ja loppuyöstä jäisiä. Kiertelin ja katselin ympärilleni etsien sitä joulun tunnelmaa, joulumieltä, joka oli lievästi vielä kadoksissa. Ensinnäkin Itäinen Helsinkin on melko ankean näköistä aluetta arkkitehtonisesti etenkin jos vierailee Kontulassa, Jakomäessä tai muissa kultaisissa kaupunginosissa. Nyt vielä kun lumi oli vain ylellisyyttä, suorastaan vuoden turhaketta, johon oikeutettuja olivat vain ne ihmiset, jotka kulkevat työmatkansa poroilla ja juovat pontikkaa maidon sijaan.

Itä-Helvetti näytti suorastaan ankealta. Se näytti alueelta, jossa viihtyy kansakunta, joka käyttää aamusta iltaan tuulipukua, kiroilee eikä puhua pukahda ennen kun on kännissä. No mutta kännissähän ne olikin!

Helsingin Sanomat uutisoi kuinka poliisin hälytystehtävien määrä oli kasvanut reilusti edelliseen jouluun verrattuna. Iltapäivälehdet kertoivat, kuinka alkoholi vaikutti monen perheen joulurauhaan synkin tuloksin. Paikallislehdet tiedottivat kuinka rattijuopot riskeerasivat muiden elämää tiellä. Perus Kontulalainen juoppo kaatui maahan, kun oli niin pirun liukasta.

Kaduilla ja ravintoloiden edustoilla ja ostareilla näkyi nuoria aikuisia, vanhoja aikuisia ja lapsia. Kello oli kuitenkin jo lähempänä puoltayötä kuin Lumiukkoa. Mikä ajaa nämä nuoret paikalliseen räkälään jouluaattona, illalla jolloin pukki tulee tuomaan lahjoja, illalla jolloin syödään perheen kanssa juhla illlallinen? Miten huonot välit pitää lapsilla olla vanhempiinsa, että nämä hilluvat ennemmin sateisessa kelissä leikkikentällä, kuin istuvat iltaa kotona? Miten voi olla niin välinpitämättömiä vanhempia etteivät he vaadi lapsiaan olemaan kotona? 15-vuotiaan paikka ei ole kännissä kadulla jouluaattona.

Joulu ei ole yksinäisen juhla. Joulu on itsetuhoisen juhlaa, sillä yksin on helppo avata pullo ottaa rohkaisua ja tehdä lopullinen päätös. Joulu on perhejuhla ja ne kenellä sitä siunausta ei ole hakeutuvat oman "perheensä" pariin siihen kulman kuppilaan. Joulu voi olla myös ystävän juhla. Joulu voi olla juurikin sellainen juhla, joka sinulle sopii. Joulua voi yrittää myös olla juhlimatta. Tosin vaikeaa se on ellei asu muslimimaassa.

Paikalliset kuppilat pitävät oviaan auki yksinäisille kulkijoille. Ne keräävät ne samat vapun viettäjät, jotka olivat siellä eilen, toissapäivänä ja sitä edellisenä. En halua riistää sitä oikeutta heiltä - haluan vain tietää miksi?

Onko joulu vain rikkaiden kuluttajien suurjuhla valtavien kuusien ja lahjakasojen keskellä? Vai onko joulu jokaisessa meissä? Onko se kuitenkin vain tunne, joka kumpuaa kaikista meistä kerran vuodessa. Onko se vain tunne, jonka osa peittää alkoholilla ja osa amfetamiinilla?

Kuten Mokoma asian muotoilee:

"Voiko onnen jostain ostaa
Voiko piilottaa lukkojen taa
Sieltä esiin tuolloin nostaa
Kun tarvitsee lohduttajaa"

Hyvää ikuista Wappua!

Elämäni matkalla..

Haaveilen, siis elän vai elänkö haaveissa? Olenko saavuttanut mitään noista haaveista, niistä pienistä unelmista, joita lapsena kehittelin ja kuvittelin missä tällä hetkellä elän ja olen. Olenko ollut niissä paikoissa, niissä tiloissa ja tuntemuksissa joihin olen pyrkinyt? Osassa olen onnistunut, osassa olen onnistunut ja sen jälkeen sen mokannut. Olen saavuttanut kokemuksia, joita en ole osannut kuvitella enkä haaveilla. Olen kohdannut suuria pettymyksiä ja vastustamattoman ihania iloja. Elämässäni on ollut surua ja suurta rakkautta. Pieniä asioita ja isoja mullistuksia. Olen kohdannut enkelin ja itse paholaisen.

Olenko elämäni matkalla vai matkalla elämään? Ehkäpä elämäni on yhtä matkaa? Haluan nähdä ja kokea uusia asioita ja paikkoja. Yksi haaveeni ainakin on toteutunut - olen matkustanut. Nähnyt ja kokenut erilaisia kulttuureita, erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa.

Nyt suunnittelen uutta matkaa. Tosin murto-osaa edellisen pituudesta, mutta matkaa kuitenkin. Ajankohta on selvillä ja rahat lentolippuun tilillä. Enää ei puutu kuin suunta elämälle!