Call Of Duty..

Eli paluu arkeen koitti jälleen noin viikon kotimaan reissun jälkeen. Joulu tuli lusmuiltua valmiissa pöydässä herkkujen äärellä ja kerkisin symiseltä välillä jopa hiukan torkahtamaankin. Yöunet venyivät noin puolikkaan vuorokauden mittaisiksi ja muutaman kerran iltapäivä oli parhaimmillaan, kun saapastelin nauttimaan aamutoimistani.

Hyvät joulut tuli toivotettua useammalle ihmiselle ja itse tuli nautittua siitä. Aatto sujui mukavasti ylensyönnin överissä olotilassa nauttiessa sukulaisten seurasta ja lahjojen availusta. Systerit yrittivät pilata tunnelman ja päättivät, että saunaan mennään vasta aterian ja lahjojen jälkeen.. Aina on käyty saunassa ekana!!! Ja se on toiminut hyvin tähänkin asti!!! No hiukan jännittyneenä astelin saunan lauteille ja kokeilin varovasti lämpötilaa ihorakkuloillani. Hetken oltuani paikallani totesin, että on turvallista ja pystyin rentoutumaan. Eipä kait sillä järjestyksellä sitten niin hirveästi ollutkaan väliä ja joulutunnelma pysyi katossa.

Viikon lepäilyn ja hiljentymisen jälkeen on jälleen hyvä palata "työntäyteiseen" duunielämään takaisin. Kolme tuntia myöhässä ollut lomalento Suomeen ja kaksi hajonnutta kulkupeliä aiheutti pientä miinusta viikon aikana, mutta niistäkin selvittiin kunnialla. Loma oli oikein mukava ja se tuli tarpeeseen. Kiitoksia paljon kotijoukoille ja sukulaisille siitä oikeasta joulusta, jonka sain jälleen nauttia kanssanne!

Nyt alan keskittyä seuraavaan vuoteen ja lupaan luvata itselleni jotain sellaista, josta pystyn tällä kertaa pitämään myös kiinni.. Onko ehdotuksia???

It´s almost Christmas..

Lunta oli satanut maahan noin 10 cm ja pakkanen oli laskenut yön aikana noin -13 asteeseen. Kaikkialla oli valkoista ja normaalisti ankea ja roskainen maa oli peittynyt lumiseen vaippaansa. Automme kävi vaikeasti pysäköintialueella ja kaverini raappasi laseja. Istahdin autoon ja laitoin Webaston ja auton oman "super"-lämmittimen päälle. Se oli liikaa Toyota Land Cruiserille eli TLC:lle. Auto sammahti ja käynnistin sen uudelleen. TLC antoi lopulta periksi ja alkoi vaimeasti työntää lämmintä ilmaa ohjaamoon sisälle. Kaverini istahti kuljettajan paikalle ja pari irlantilaista takapenkille. "Tänään on elämäni kylmin päivä!" kuului hytisevä ääni takaa lontoon murteella ja kaverini kanssa katsahdimme epäuskoisina taaksemme. "Oikeastikko?" "Kyllä. En ole koskaan ennen ollut näin kylmässä ilmassa." vastasi irkku pukeutuneena veryttelyhousuihin ja huppariin. Naurahdimme kaverini kanssa samalla kun laitoin toppatakkini vetoketjun ylös asti kiinni ja pipon hiukan syvemmälle. "Amatöörit!" ajattelin, kun katselin saarivaltion poikia pakkasessa.

Starttasimme futsal, eli sisäjalkapallo turnaukseen lähelle Sajkovacia. Tosin futsal turnaus olikin sitten muuttunut, tai kaikki vain eivät olleet tienneet, normaaliksi jalkapallo turnaukseksi ja se pelattiin tosin kaarihallissa, mutta tekonurmella, jossa lämpötila oli noin nollan luokkaa tai vähän alle. Onneksi otin peruslenkkarit mukaan sisäpelikenkien sijaan saatuani sisäpiirin varmaa huhufaktaa edellisenä iltana. Kaikki eivät sitä olleet saaneet ja osa porukasta hytisikin sitten shortseissa ja liukastelivat vielä meikää enemmän nurmella.

Turnaus meni yli odotusten ja ylitimme asettamamme tavoitteen ja olimme toisetksi viimeisiä. (Tosin tornihuhu väittää, että olisimme jääneet viimeisiksi..) Monikansallinen joukkueemme pelasi hyvin yhteen ja ainoksi ongelmaksi oikeastaan muotoutuikin irlantilaisten ja kiintiö tsekin huono suomen kielen taito. Tosin seuraavaan turnaukseen saatamme tehdä pieniä muutoksia dream teamimme hyökkäykseen, puolustukseen, maalivahtipeliin ja valmennukseen.

Turnauksen jälkeen siirryimme tsekkien luokse kyläilemään ja saimme nauttia perinteistä tsekkiläistä ruokaa eli ilmeisesti Goulashia ja jotain leipää. No vaikka nimestä en menekään vannomaan ruoka oli äärimmäisen hyvää, vaikka se näytti ja vaikutti oudolta. Asetelma oli neljä palaa täysin vaalea, todella pullamaista leipää, filee -pihvi ilmeisesti naudasta tai härästä ja paljon vaaleaa kstiketta. Eli väriä ei ollut juuri nimeksikään. Tämän jälkeen isäntiemme opastuksessa lautaselle laitettiin marjahilloa ja kermavaahtoa. Hetken ihmettelin epäuskoisena, mutta totesin itselleni, että olen todellakin nauttinut tätä "oudompaa" ruokaa. (Palaa ajassa taaksepäin ja tsekkaa Rankan Reissun koettelemukset Aasiasta..) Ruokajuomaksi saimme tsekkiläistä alkoholitonta olutta.

Rohkeasti tartuin haarukkaan ja veitseen ja leikkasin itselleni palasen lihaa ja leipää. Kastoin ne kastikkeeseen, hilloon ja kermavaahtoon ja aloin analysoida makujen sekamelskaa makunystyröideni ympärillä. Leipä maistui pullalle eli OK. Liha oli erittäin mureaa ja mehukasta eli OK. Kastikeessa maistui sinappi, kerma ja jokin muu ruoka-aine, jota en tunnistanut eli todellakin OK. Ahmin ruuan varmasti aivan liian nopeasti enkä osannut nautiskella ja maiskutella riittävästi. Makea kerma ja hillo hävisi mukavasti muihin aromeihin ja lopputulos oli ehdottoman hyvä ja varmasti epäterveellinen. Suosittelen lämpimästi tätä tsekkiläistä perinneruokaa, jonka oikeaa nimeä en tiedä.

Eilen sitten aloimme hiljalleen asettua joulun odottavalle kannalle ja päivän tohinoiden eli rankan sulkapallo pompottelun ja kuntosalin jälkeen siirryimme pienen lepotauon jälkeen kirkkoomme kuuntelemaan kauneimpia joululauluja. Saimme mukaamme kolme innokasta irlantilaista sotilasta, jotka lähtivät tutkimaan miltä se melankolinen suomalainen joulu nyt sitten oikein tuntuu.

Kirkossa säestyksestä vastasivat harmonikan-ja pianonsoittaja. Laloimme monia suomalaisia ja yhden ruotsinkielisen ja yhden englanninkielisen joululaun. Irlantilaisetkin intoutuivat laulamaan muiden mukana ja yllättävää kyllä heidän sanoistaan sai selvän - ainakin suurimmaksi osaksi. Noin tunnin joulutunnelmoinnin jälkeen oli hyvä siirtyä jälleen asumuksillemme, jossa osa irlantilaisista vielä vaati uutta esitystä, koska eivät olleet päässeet mukaan kirkkoon. No mehän reippaina sitten lauloimme "Joulupuu on rakennettu" ja saimme valtaiset aplodit. Sitä en tosin tiedä tuliko taputukset hyvästä laulusta vai siitä etteivät he enää halunneet meidän jatkavan..

Tämän jälkeen vielä nautimme messissä muutaman lasin viiniä ja jatkoimme perinteiseen puusaunaamme. Löylyt olivat jälleen loistavat, kuten joka ilta tähänkin asti!

Nyt ei ole kuin muutama yö ja sen jälkeen pääsee nauttimaan siitä oikeasta joulusta Suomessa. Mikään ei kuitenkaan voita aitoa oikeaa Suomen joulua - ei edes palmut, meri ja helle! Ja se on meikäläisen suusta paljon.

Lucia neito..

Pyhä Lucia oli neitsyt, joka surmattiin uskonvainoissa Syrakusassa Sisiliassa vuonna 304 jkr. Lucia oli syntyjään varakkaasta Sisilialaisesta perheestä ja hänen äitinsä parannuttua vakavasta sairaudesta hän lupasi seurata kristinuskoa ja ja pyhää Agathaa. Lucia sai pyynnöstään äidiltään oman myötäjäisosuutensa ja jakoi tämän köyhille.

Tuolloin Lucian kihlattu ilmiantoi tämän Paschasiukselle, Rooman paikalliselle käskynhaltijalle, joka määräsi Lucian rangaistukseksi porttolaan prostituoiduksi. Kertomuksien mukaan jumalallinen voima tuli väliin, eikä Luciaa saatu siirrettyä paikalta jolla hän seisoi. Lucia yritettiin surmata polttoroviolla, polttavalla öljyllä ja kiehuvalla piellä minkään näistä kuitenkaan vahingoittamatta tuota naista. Lopulta pyöveli lävisti Lucian kaulan ja Lucia menehtyi.

Lucia on myös mahdollisesti joutunut kristittyjen vainojen uhriksi Diocletianuksen hallintokauden lopulla vuonna 304 jkr. Lucian kuolemasta on monia legendoja ja hänen kauneudestaan ja hyväntahtoisuudestaan on useita tarinoita.

Nykyään Luciaa juhlitaan 13. joulukuuta valon tuojana pimeään ja katolinen kirkko otti Lucian päivän pyhimyskalenteriinsa 1300-luvulla. Pohjoismaissa Lucian päivän merkitys on ollut talvipaastonajan alkaminen, jolloin talonpojat olivat saaneet pitkää talvikautta varten ravinnnon hankinnan ja varastoinnin valmiiksi.

1600 ja 1700-luvuilla Saksasta tuli vaikutteita Pohjoismaalaiseen Lucian kulttuuriin ja Lucia alettiin juhlia kouluissa ja ylioppilaiden keskuudessa. 1700-luvun puolivälissä syntyi Lucia morsian, joka Lucian päivän aamuna tarjoili talon väelle kahvia ja syötävää pukeutuneena valkoiseen puettuna ja kynttiläkruunuun sonnustautuneena. Päivän erikoisuus oli kahvileipänä tarjoiltu Lucian päivän leipä.

Nykyään tuntemamme Lucian päivän vietto on peräisin 1920-luvun Ruotsista, jossa Stockholms Dagblad herätti henkiin uuden Lucia-kultin, Lucia-neidon valitsemisen ja Lucia-kulkueet.

Pimeään ja kylmään pohjolaan Lucian mukanaan tuoma valo ja lämpö on erittäin toivottua, mutta myös Kosovossa Lucian saapuminen perinteisessä kulkueessa sai aikaan jouluisen tunnelman. Lucia neidoksi oli valittu viehättävä ruotsalainen neito ja häntä seurasi kulkueena kuoro, joka lauloi ruotsinkielisiä lauluja. Tunnelmallinen kynttilänvalo ja hämärä messi näytti kodikkaalle. Vaikka perinne onkin suurimmaksi osaksi ruotsalaisten Suomessakin, niin Lucia-neidon mukaan hänen vierailunsa sai leirissämme suuremman suosion, kuin heidän omassaan.

Vaikka en olekaan uskonnollinen ihminen enkä juurikaan usko pyhimyksiin tai muihin jumalolentoihin sai Lucia-neidon saapuminen mieleni jotenkin haikeaksi. Ehkä se oli hiukan koti-ikävää tai sitten olen vain niin Joulu-ihminen.

Lucia toi meille kaivattua valoa ja lämpöä pimeään Kosovoon - toivottavasti se toi sitä myös Pohjolaan. Hyvää joulun odotusta kaikille!

Välillä on pakko rötvää..

Eilisen päivän seisoskeltuani jäätävässä vesisateessa (ja nyt tarkoitan oikeasti jäätävää..) pikku pallukoistani veden tippuessa kohti jallasta asfalttia kerkesin hetken miettiä mitä helvettiä mä täällä teen? Etenkin kun noin parin tunnin seisoskeluni aikana tein minulle määrättyä työtä noin kaksi minuuttia.. Olisin voinut nousta lämpöisestä autosta ja kävellä H-hetken oikeasti lähestyessä määrättyyn paikkaan ja työn jälkeen kipitellä takaisin lämpöiseen Lantikkaan. Mutta ei - ei intissä! Helvetin eteläisin varuskunta! Minähän siinä kykin, tärisin ja tunsin kuinka vesi valui pitkin reisiäni alas kohti goretex maihareitani. Onneksi kengät kestivät veden. Näin ollen oli yksi paikka kuivana. Joku on joskus sanonut, että pidä varpaat lämpöisenä, niin ei palele. Busted! Paleli kuitenkin! :)

Eilisestä kiukustuneena kävin sitten vielä illalla rääkkäämässä itseäni kuntosalilla muiden keskikehon rakentajien kanssa. Penkki-, hauis-, pohjereenin jälkeen olin aivan finaalissa ja siirsin kesäkuntoon kampanjan vuodelle 2012. Lämpöisellä saunalla oli rentouttava vaikutus, mutta silti sängyssä pyörimiseen meni aikaa. Lakanoiden väliin hyppäsin ajoissa eli puolilta öin, mutta nukkumatti pääsi kiireiltään käymäään vasta jonkin ajan päästä. Seuraavana aamuna kuudelta ylös - ketutti jo valmiiksi.

Aamu sitten koostui herätyksestä (joka ei muuten ole meikän suosikki..), sängystä ulostautumisesta ja suuren tietoisuuden iskiessä päin kasvoja, että taas palelee.. Toppatakki päälle ja aamukasalle..

Kaikkien näiden aamurutiinien ja parin pikku duunijutskan jälkeen olin jälleen korvaamattomassa tehtävässä eräässä harjoituksessa. Tehtäväni oli ohjata pysäköintialueen liikennettä tässä harjoituksen harjoituksessa. Eli siis istuin noin kolme tuntia autossa ja nautin edellisenä iltana väsäämiäni eväitä. Onneksi oli auto missä lämmitellä eikä Ahti heitellyt H2O:lla! Keli oli tyyliin +3 astetta ja pelokkaana katselin vieressä kohoavan kumpareen päälle, johon oli yön aikana ilmestynyt tuota valkoista juttua, jota teillä siellä Finlandiassa taitaa olla likimäärin liikaa! Kohta se iskee nilkkoihin tuokin aine..

No tästäkin työpäivästä selvittiin ja illalla vielä kävin ansiokkaasti heiluttelemassa kahvallisia kuulia kuntosalilla. Tosin reenatessa olo oli enemmänkin, että kuulat heiluttaa meikää. Ne muutamaa päivää aiemmin mietityt "olisipa maailmassa kahvat, jotta voisin nostaa sen" oli jo taaksejäänyttä ajatusmaailmaa.. Paluu arkeen oli kova.. Vai onko tämä arkea???

Myönnän kyllä reenanneeni aika ahkerasti ja lepopäivät ovat jääneet huolestuttavan vähälle. Joku viisas mies joskus sanoi, että missiolla lihoo, toinen että siellä tulee alkoholistiksi ja kolmas, jota en uskonot varoitti ylikunnosta. Uskomatonta! Voisiko olla näin, että olen reenannut liikaa? Pystyn meinaan nuo kaksi ekaa vaihtoehtoa sulkemaan pois melko helposti..

Mutta kun veri vetää mukaan. On salibändiä, lentopalloa, sisäfutista, kuntopiiriä, punttisalia, kahvakuulareeniä ja sit vielä pitäis välillä käydä lenkillä.. Hoh hoijaa..

Kroppa kyllä on sitä mieltä, että nyt on taukopaikalla, eikä se ole tupakan mittainen. Jos lepäilis ja laiskottelis nyt seuraavat kaksi ruhtinaallista vapaa päivää, jotka valtio tarjoaa! Kassellaan sitten joulummalla..

Huh huh..

"Jeh! Huomenna on onneksi vapaapäivä!" -ajattelin eilen innoissani paiskittuani pari päivää tiukkaa duunia. No melko piiiitkän aamun jälkeen herätyskello soi ja tarkoituksenamma oli kymmenen pintaan lähteä käymään jälleen tuolla amerikan ihmemaassa hieman ostoksilla näin joulun lähestyessä.

No yllättäen kuitenkin uni maistui hyvin ja eteen tuli pari pikku jutskaa, jotka piti hoitaa. Pääsimmekin lähtemään vasta puolen päivän jälkeen. Olimme siis myöhässä suunnitellusta aikataulusta vain kaksi tuntia!

American lontoota bamlaavien tukikohtaan saavuimme noin puolen timman köröttelyn jälkeen ja pääsimme tuohon matearilismin mekkaan. Afees PX kauppaan. Kauppaliike on sellainen, joka seuraa americcalaisia aina maailman ääriin, lähtevät he sitten sotimaan Kosovon tulihelvettiin tai Irakin lomakotiin. Ja tietysti samassa paketissa seuraa nuo jo aiemmin mainitut Burger King ja Taco Bell syöttölät..

Amerikan ihmemaassa tuli tehtyä muutamia hankintoja ja tämän jälkeen siirryimme kiireen vilkkaan seuraavaan mestaan, eli Film Cityyn Pristinaan. Film Cityssä, eli KFOR:n esikunnassa, tuli tehtyä myös muutamia hankintoja ja tämän jälkeen kävimme vielä tutustumassa Film Cityn ulkopuolella oleviin Melodia PX ja Mini Max liikkeisiin. Raha vaihto omistajaa ja etenkin Mini Max:ssa koin hiukan tyttömäisen fiiliksen ollessani vaateosastolla. Kokeilin noin miljoonaa erilaista paitaa ja triljoonaa erilaista farkkuhousua. Ei löytynyt sopivaa. No mitäpä teki kaverini sillä välin. No tottakai sedät istuskeli sohvilla äijämäisesti ja lueskelivat lehtiä samalla kirjoillen, kun tota yhtä saa oottaa aina näissä rättiliikkeistä..

No muutaman tunnin uurastus kuitenkin palkittiin ja megeen tarttu muutama vaatekappale molemmista liikkeistä. Riliaitoja tottakai!

Mystistä kyllä, näillä leveysasteilla ei oikein tahdo tällaisille nopeuslaskijan reisille löytyä peitettä. Kaikki farkut mallataan noille välimeren gigoloille, joilla ei reisissä ole muuta kuin luu ja nahka. Voi veljet, että otti pannuun välillä!

Päivästä selvittiin kuitenkin, vaikka se pitkä ja tuskallinen olikin. Rahaa meni ihan simona ja lopulta alkoi sataa vettäkin. Vielä kun huomen aamuna olis lunta maassa, niin voisin kävellä suoraan terkkarille ottamaan saikkua! Voisin yrittää kertoa, että tämä "sairauteni" vaatii valohoitoa, joten passittakaa minut johonkin, jossa kasvaa palmuja, on lämmintä ja aurinko paistaa! Olisko se liikaa vaadittu???

Huomio! Katse oikeaan päin!

Avasin silmäni unenpöpperöisenä ja tarkastin kellon ajan. Aamu oli vaihtunut aamupäiväksi, joten oli aika nousta. Läppäri auki ja youtubesta soimaan Ylioppilaskunnan laulajien Finlandia. Samalla kun musiikki soi taustalla pukeuduin jälleen maastopukuun, kuten olin useampana aikaisempana aamunakin tehnyt. Nyt siinä vain oli erilainen tunnelma. Katsoin peilistä puvun vasenta hihaa, jota koristi itsenäisen Suomen tunnus - valkoisella pohjalla sininen risti. Isänmaallinen olo valtasi sisimpäni ja ryhdistin itseni. Tänään yritän näyttää sotilaalle.

Hyvää itsenäisyyspäivää kuului päivän aikana useampaan otteeseen. Nautimme päivällä juhlallisen itsenäisyyspäivän lounaan ja valmistauduimme illan paraatiin ja iltajuhlaan. Ilta viiden maissa paraatikentän kaiuttimista kajahti marssimusiikki ja kutsuvieraat nousivat seisomaan paraatijoukkojen ottaessa asennon. Suomen sotalippu saapui paraatiin kaikkien tehdessä kunniaa.

Joukkojen luovutuksen, puheiden ja muiden rituaalien jälkeen osalle joukoista jaettiin mitalit osallistumisesta operaatioon. Henkilökohtaisesti saan mitalin toivottavasti jossain ei niin muodollisessa tilanteessa, koska olin työtehtävässä paraatin ajan. Paraatin jälkeen saimme vielä nauttia kokkien suussasulavista luomuksista vieraiden kera ja sen jälkeen osalle juhlijoista alkoi "iltatoimet" ja meikällä muutama työhön liittyvä kommervenkki ja sen jälkeen valmistautumaan seuraavaan työpäivään - eli nukkumaan mars!

Onnea itsenäiselle 92-vuotiaalle Suomelle ja hyvää yötä kaikille!

Let´s go to Thessa..

Θεσσαλονίκη, Saloniki eli Thessaloniki on Kreikan toiseksi suurin kaupunki. Kaupunki on kuuluisa kreikkalaiseen tyyliin muinaismuistoista, mutta myös kahdesta yliopistosta, joista Aristoteleen yliopisto on Kreikan vanhin. Thessalonikissa on erittäin vilkas satama, hiekkarantoja, mahtavia ravintoloita ja tietysti yliopistojen mukanaan tuoma vilkas yöelämä. Thessalonikia sanotaankin Kreikan bile-pääkaupungiksi.

Pristinasta, Kosovosta, ajaa Thessaan noin neljässä tunnissa riippuen tietysti rajamuodollisuuksista Makedonian ja Kreikan rajoilla. Etenkin jostain syystä Kreikkalaiset rajamme vartijat ovat kunnostautuneet vanhan hyvän ajan kyykytystyyliin ilman mitään järkevää syytä. Pahimmillaan rajalla on saanut kykkiä neljättä tuntia, mutta henkilökohtaisesti molempien rajojen ylitykseen meni ehkä maksimissaan viisi minuuttia. Eivät halunneet nähdä edes passia..

Kosovosta Makedonian puolelle mentäessä ero on jo suuri. Tiet ovat melko hyvässä kunnossa, roskia ei ole juuri nimeksikään tienvarsilla ja yleensä, jopa aurinko paistaa. Mutta Kreikkaan tultaessa eron vasta huomaakin. Tiet ovat lähestulkoon moitteettomassa kunnossa, roskia ei näy teiden varsilla ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta lämpimästi, vaikka onkin jo talvi. Havaitsen edessäni myös ensimmäisen palmun. Se on yleensä riittävän hyvä merkki meikälle..

Valitettavasti reissuni pääasiallinen syy on työ, joten en pääse täysin tutustumaan kaupungin ihanuuksiin, inhotuksiin ja kokemuksiin. Mutta rankkojen työpäivien jälkeen oli kuitenkin hetki aikaa rentoutua ja nauttia merenranta kaupungin antimista.

Majapaikkamme löytyi noin tunnin harhailun jälkeen puhelimessa saatujen ohjeiden perusteella. "Kysykää keneltä vain, he neuvovat. Tänne on helppo tulla!" Ja mehän kysyimme, eikä kukaan ollut kuullutkaan kyseisestä majoituksesta..

Lopulta saimme itsemme mjoitukseen ja päivä olikin kääntynyt illaksi. Nopea suihku ja syömään paikalliseen syöttölään. Tilasin beef filletin, koska halusin vertailla tehdäänkö kyseinen naudan muskulaari paremmin Kosovossa vai Hellaksella. Ensimmäinen ateri oli todella hyvä, mutta kun ottaa huomioon kosovolaisen sisäfileen alle 10 egellä vai tämän hellaksen poikien vääntämän noin tuplahintaisen, niin pojot pamahtaa kyllä Kosovon maan kamaralle. Hellasmainen filee ei ollut missään nimessä huono, mutta hintalaatu suhde voitti tällä kertaa.

Syöpöttelyn jälkeen päätimme siirtyä paikalliseen herkkibaarin jälkkärille ja pöytään tarjoiltiinkin kahvikupposten lisäksi erinäisiä suklaaunelmia. Mutta jälleen sivistyksestä sai maksaa Suomen hinnat.

Vielä lopuksi astelimme läheiseen sportti baariin nimeltään Barcelona, jossa joukkiollinen paikallisia äijiä pelasi Pleikalla futista ja yksi neitokainen tuijotti toisessa päässä lentistä telkusta. Me valtasimme yhden pöydän ja nautimme muutamat aperatiiviset oluet!

Osa seurueestamme alkoi olla hiukan finaalissa, joten he poistuivat yöpuulle meikän erään toisen jatkaessa vielä tutustumistamme eräässä toisessa ravintolassa..

Otimme paikallisen gabin suhailimme Thessalonikin yöelämän keskukseen eli satamaan. Sataman ympäristössä on lukematon määrä erinäisiä kahviloita ja pubeja, jotka ovat ääriään myöten täynnä ja avoinna aamuun saakka. Astelimme sisään erääseen juottolaan havaittuamme oven edessä seisoskelevan viehättävän blondin. Blondi viittoili meidät sisään ja opasti pöytään. Sisäänheittäjä onnistui tehtävässään!

Vielä viehättävämpi nuori tarjoilitar tuli luoksemma iloisesti hymyillen ja otti tilauksemme vastaan hiukan flirttaillen. Yritin hiukan jututtaa neitokaista, mutta harmikseni hän ei juurikaan puhunut englantia. Hymyillä hän kuitenkin osasi globaalisti!

Kyseisen pubin musiikki sai melkein tärykalvomme vuotamaan verta, joten päätimme vielä käydä yhdessä paikallisessa. Jatkoimme rantakadun dallaamista kohti satamaa ja iskeydyimme erään aukion kulmassa olleeseen juottolaan.

Pöytä oli melko vaikea löytää, mutta lopulta erittäin epäystävällisen mies tarjoilijan avustuksella saimme pakaramme penkkiin. Illan viimeinen olut oli irlantilainen Murphy´s, joka maksoikin sitten 8,50 eskoo.. Notta meinas lapsisotilas perseelleen lentää, kun katsoi tarjoilijan tuomaa laskua.

Seuraava päivä kului jälleen iloisesti työn merkeissä ja iltaa kohti aloimme jälleen valmistautua ruokailuun. Suihku ja siviilivaatteet ylle. Nyt matkasimme taksilla hiukan edemmäs ja päädyimme hiekkarantojen ja rantabulevardien keskelle lähelle Thessan lentokenttää. Söimme paikallisessa kalaravintolassa ja totesin, että meren elävät pilataan liiallisella rasvan käytöllä. Suurin osa meren antimista valmistetusta lajitelmasta oli uppopaistettu. En digannut niin hirveästi.

Ruokailun jälkeen siirryimme viereiseen ravintolaan yhdelle Uzolle ja siitä vielä edemmäs paikallisen elävän musiikin täyttämään kuppilaan. Paikalliset tanssivat ja lauloivat musiikin tahdissa ja me hörpimme janojuomiamme. Hetken aikaa todettuamme ja varsinkin seurueeni kypsyttyä kyseiseen musatyyliin otimme jälleen allemme neljä pyörää ja siirryimme satamaan.

Satamasta löysimme itsemme Thermaikos nimisestä raveintelista, jossa heti ensimmäisinä iskettiin kätösiin ilmaiset maistiaiset tekilasta. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja he halusivat jostain syystä tarjota meille juotavaa. No me emme pitäneet sitä pahana ja nautimme muutamat pahimpaan janoomme ennen yöpuulle käyntiä.

Thessalonikia voin suositella lämpöisesti ainakin bilerintaman puolelta. Mutta jälleen vanha sääntö, että tutustuppa ekana paikallisiin, jotka näyttää mestoja ja ottaa piireihin mukaan. Kreikkalaiset ovat tiukasti kiinni omissa pikku ryhmissään eikä lontoon murre suju läheskään niin hyvin, kuin monessa muussa maassa.

Myöskään ei kannata hätkähtää, kun tarjoilija tuo laskun heti tilauksen yhteydessä. Se ei ole merkki, siitä että eivät luottaisi sinuun tai haluaisivat sinut heti pois, vaan se näyttää olevan pelkästään maan tapa.

Rohkeasti vain romanttiseen Thessaan, jossa ainakin naisväki pääsee helposti eroon rahoistaan kaupungin kadut täyttävissä liikkeissä ja miehet ehkä sitten pubeissa.

Vanha ja ränsistyny talo Thessalonikin keskustassa Kreikassa.