perjantai 4. toukokuuta 2012

Wapun jälkeen..

Kaikki meistä odottivat tuota ehdotonta kevään juhlaa, perinteistä työläisen ilonpitoa ja ainoata päivää, jolloin punalippu liehuu ilman suurempaa ihmetystä. Valkoiset lakit oli painettu päähän, osalla hivenen kellertävänä. Ilmapallot oli puhallettu ja sepentiinillä oli vuorattu ystävät, heidän autonsa ja lapsensa. Jopa maassa makaava juoppo oli saanut serpentiini koristelun vaatteisiinsa.

Ihmisiä alkoi kerääntyä Helsingin keskustaan Mantan ympärille. Perinteinen patsaan lakitus alkaisi hetken kuluttua. Kadut oli suljettu liikenteeltä ja ihmiset iloitsivat skumppalasit käsissään. Aurinko paistoi eikä parempaa vappusäätä voinut toivoa.

Useat kymmenet tuhannet ihmiset todistivat kuinka Sibelius Akatemian Ylioppilaskuntaan kuuluvat opiskelijat painoivat lakin Havis Amandan päähän. Jopa yksinäinen juoppo likaisissa vaatteissaan yritti päästä lähelle väkijoukkoa. Helsingin keskusta oli täynnä iloisia ihmisiä juhlistamassa kevään alkua, kesän alkua. Varttuneemmat keskittyivät keskustaan, ravintoloihin ja koteihinsa. Nuoret keskittyivät Kaivopuistoon.

Helsingin kaupunki oli varautunut roskasotaan Wapun varalle. Kaupungin katukuvaan oli ilmestynyt jätelavoja ja roskiksia. Kaunis ajatus. Kaikki vain eivät ymmärtäneet vinkkiä..

Seisoskelen Kaivopuiston laitamilla ja katselen ympärilleni. Mitä näen? Näen tuhat päisen nuorisolauman. Näen useita alaikäisiä poikia ja tyttöjä, näen useita vähän vanhempia poikia ja tyttöjä. Näen useita poliiseja, näen vapaaehtoisia ensiapuihmisiä ja näen vapaaehtoisia nuorisotyöntekijöitä. Näen noin 11-vuotiaan tytön keräämässä tyhjiä pulloja keskellä päihtyneitä nuoria. Näen vanhan miehen keräävän pulloja. En näe yhtäkään huolestunutta vanhempaa. En näe yhtäkään lapsestaan välittävää huoltajaa. Näen vain lapsia, joiden huolenpidon vanhemmat ovat ulkoistaneet poliisille, SPR:lle ja nuorisotoimelle.

Näen alkavan tappelun. Näen kuinka poliisi menee väliin ja erottaa riitapukarit toisistaan. Toinen riidan haastajista siirtyy muutaman metrin päähän ja häviää poliiseilta väkijoukkoon. Näen uuden tappelun. Jälleen sama nuori on paikalla. Poliisi ei huomaa tätä kahakkaa. Yhdellä nuorista valuu verta nenästä. On aika nähdä SPR.

Näen nuoren tytön nurmikolla. Hän on enintään 16-vuotias. Yllään lyhyt hame ja toppi. Viisas valinta pimeään puistoon. Kaksi hänen ystävätärtään yrittää nostaa hänet ylös. Tyttö vain nauraa eikä hänen jalkansa kanna. Hän on juonut wappusimaa muutaman annoksen liikaa. On aika nähdä Selviämisasema.

Siirryn poliisiauton viereen. Noin 19-vuotias sättii poliisiautossa olevaa poliisia. "Miks te vittu ette tee mitään, kun mun kaveria lyötiin?" Poliisi yrittää kysellä tekijän tuntomerkkejä. Nuorimies ei osaa kuvailla.

Hetken päästä toinen nuorukainen kertoo, että hänen puhelin on anastettu, toinen kertoo että hänen laukkunsa on viety kolmas kertoo, että häntäkin lyötiin. Kaikki kysyvät miksei poliisi tee mitään. Edessä velloo vieläkin useampi tuhat päihtynyttä nuorta.

Mietin missä vaiheessa ihmisen oma vastuu häviää ja viranomaisten vastuu astuu peliin.

Nuori tyttö ja poika istuvat kaatuneen puun päälle. He vaihtavat muutaman sanan ja tämän jälkeen lähentyvät toisiaan. Poika tekee aloitteen ja suutelee tyttöä. Heillä on romanttinen vappu. He siirtyivät hivenen syrjään muusta nuorisosta, kallion viereen. Heidän viereensä rysähtää pullo, joka hajoaa. He eivät huomaa. Viereisessä puskassa virtsalla ollut nuori mies tosin huomaa ja alkaa kirota ääneen ja katselee ylhäälle kallion päällä olevia nuoria. Hetken päästä hajoaa toinen pullo. Kolmas, neljäs jne..

Nuori tyttö kysyy poliisilta, että antaako tämä sakon jos hän virtsaa kallion viereen. Poliisi kertoo ettei hän anna, mutta kehottaa menemään toiseen paikkaan koska ylhäältä sataa pulloja. Tyttö ei kuuntele vaan tekee tarpeensa ja poistuu takaisin kavereidensa luokse. Muistaa jopa laskea hameensa ennen väkijoukkoa. Isi ja äiti olisivat varmasti ylpeitä tyttärestään.

Lopulta kello alkaa olla paljon. Ainakin niin paljon, että osa nuorista poistuu. En tiedä minne he menevät, mutta puisto ei enää heitä kiinnostanut. Lohikäärme jää yksinäisyyteen. Muutamia pieniä ryhmiä on siellä täällä, muutama humalainen nukkuu nurmikolla, muutamalle käy huonosti. Muutama valitsee seuransa väärin. Toivottavasti ainakin nuorimmat pääsivät ehjinä kotiin. Toivottavasti pullotyttö ei saanut lentävästä pullosta päähän, toivottavasti hän sai riittävästi taskurahaa wapusta ettei hänen tarvitse tulla ensi vuonna enää. Toivottavasti joku ravistelee hänen vanhempiaan ja kertoo missä lapsi oli. Toivottavasti joku ravistelisi vanhempiamme ja kertoisi heille että lapsista tulisi välittää. Poliisi, pelastuslaitos, nuorisotoimi, kirkko, SPR ovat liian kiireisiä välittämään kaikista niistä jotka rajoja tarvisisivat.

Mitä meille jäi wapusta? Ehkä roskaisimmat puistot mitä olen ikinä nähnyt. Eniten lasinsiruja mitä olen koskaa havainnut. Eniten päihtyneitä lapsia ilman vanhempiaan mitä olen koskaan tavannut. No oliko meillä sitten kivaa? Minulla ei ollut, toivottavasti teillä oli. Mahtavaa juhannusta odottaen..