Paljan varpain..

Pieni poika viilettää kylän keskelle kovaa vauhtia. Hänellä on suuri hätä, jottei vain jää paitsi koko kylän ihmetyksestä. Pieni poika jää sivummalle. Vanhemmat ovat jo kerääntyneet outojen kulkijoiden vierelle. He ihmettelevät, katselevat ja kyselevät keitä he ovat, miksi he ovat pukeutuneet noin. Kulkijat vain nostelevat hartijoitaan, katsovat oudosti, sekä piilottelevat silmiään.

Hiljalleen poika ottaa muutaman askeleen lähemmäksi. Hänen uteliasuutensa voittaa hiljalleen arkuuden. Vieressä muutama tyttö kurkkii muurin takana ja he kikattelevat. Yksi kulkijoista katsoo tyttöihin ja tytöt säntäävät äkkiä majan sisään.

Poika kopistelee lumet pois sandaaleistaan ja ottaa jälleen muutaman askeleen. Hänen tekisi mieli hiukan hieroa kylmettyneitä jalkoja. Poika ottaa jälleen askeleen ja lumi viilentää paljaat nilkat.

Aurinko paistaa mukavasti ja koko kylä kylpee kirkkaudessa. Silmiä on pakko siristää jotta näkee kunnolla.

Yksi kulkijoista kaivaa mustan laatikon ja osoittaa sillä poikia. Kulkija kääntää laatikon toisin päin ja viittoo luokseen. Hän haluaa näyttää jotain. Pojat säntäävät hänen luokseen. Alkaa nauru ja osoittelu. Osa heistä näyttää hassulta.

Vanha mies ärähtää talon päädystä. Pojat ottavat etäisyyttä kulkijaan. Heidän kanssaan täytyy olla varuillaan. Pieni poika ihmettelee ja vilkaisee miestä aasin kanssa. Kulkijoilla on isot autot.

Kulkijat lähtevät. He nousevat autoon, sulkevat ovet ja vilkuttavat. Pieni poika lähtee juoksemaan auton perään. Häntä ei haittaa vaikka paljaita nilkkoja kylmää. Pakkasta on vain muutama aste.

Autot kaartavat pois kylästä. Osa pojista sylkäisee autoa kohti, osa heiluttaa. Pieni poika vain katsoo ja laittaa kätensä taskuun.

Aitoa Lappia etsimässä..

Kutsusta innostuneena lähdin kohti pojoista FinnComm arvollisella potkurikyydillä. Kerrankin oli joku julkinen liikenneväline, joka lähti ajallaan ja saapui vielä määräsatamaan myös noin suunnilleen ajoissa.

Seikkailuni Lapin ihmemaassa oli alkanut. Lähdin tavoittelemaan vastakohtaa arkeeni, hakemaan ajatuksiini muutakin kuin kuin työ ja ne normaalit kuviot jotka "etelässä" valtasivat mieleni. Lähdin etsimään sitä todellista Lappia keskeltä luonnon rauhaa, jossa ihmiset ovat ystävällisiä ja hymyilevät toisilleen. Lähdin siis Leville..

Jo pelkkä ajatuskin sai muutaman kaverini naurahtamaan kun kerroin kunnianhimoisesta tavoitteestani päästä rinteeseen ja ehkäpä pienestä vaelluksesta hevosilla, josta oli kantautunut huhua. Vedonlyönti oli kovaa, tosin ilman rahaa ja meikää vastaa.

Olin viimeeksi nauttinut uudesta vuodesta muistaakseni heti Milleniumin jälkeen eli kokemukseni tuosta Lapin Cinderella simulaattorista olivat melko ikääntyneitä. Lähdin kuitenkin avoimin mielin ja päätin antaa Leville ja Levin ympärillä eli Lapissa asuville Lappalaisille mahdolisuuden. Ehkä löydän vielä pienen hitusen sitä oikeaa Lapin taikaa sieltä jostain, kunhan jaksan etsiä.

No mestahan oli kasvanut kuin rottapopulaatio Itä-Helsingissä. Eturinteen eteen oli muodostunut pieni Alppikylä, vaikka mielestäni Alpit ovatkin melko kaukana Suomen pohjolasta. Rakennustyyli oli vaikuttava ja moderni, muttei mielestäni Suomen Lapista. Olisin halunnut nähdä enemmän perinteistä hirttä ja perinteistä Suomalaista arkkitehtuuria enkä miniatyyri kopiota Euroonpan isoista mäenlaskumestoista. Kauppoja oli ilmestynyt aivan psykedeelinen määrä joita kansoittivat rakkaat itä naapurimme hiukan silmiin pistävissä asusteissa. No joulu ja uusivuosihan on Pietarin ja Moskovan rikkaille sesonkia ja he tuovat pieneen Pohjoiseen pitäjäämme tukuittain rahaa.

Suksivuokraamossa oli tungos, mutta palvelua sai kuitenkin mielestäni kohtuu ajassa. Toimintatyyli oli hiukan erilainen mihin olin tottunut, mutta se selvisi kuitenkin ilman opastusta. Ainoastaan annan miinusta asiakaspalvelijoiden ammattitaidosta.. He eivät ehkä olleet ihan riittävästi kartalla ainakaan jos asiakkaana on yhtään enemmän kuin pulkkamäen hallitseva hiihtomaestro. Ja nyt en tarkoita todellakaan itseäni..

Aidon Lapin etsintä näytti melkoiselta operaatiolta. Onnekseni kuitenkin Etelä-Suomen turisti vietiin taksiin ja sillä ajettiin muutaman kilometrin päähän tallille, jossa asusteli karvaisia hevosia muistuttavia ponin isoveljiä eli Issikoita. Ja älkööt vaivaituko kyselemään mitä ne on koska en todellakaan tiedä. Hevosia, piste.

Pienen varsuterumban ja kuinka tätä ajetaan jutun jälkeen sitten istuin ratsukkoni satulalla valmiina toimintaan kuin oikea cowboy. Tosin itseluottoni ei ole käynyt niin pohjalla sitten hetkeen.. Homma kuitenkin luiskahti hyvin käyntiin ja köröttelin letkan viimeisenä Irmelilläni aivan itse hevosta ajaen tai ratsastaen tai mitä se ikinä sitten olikaan. Eli siis hevonen liikkui ja minä istuin kyydissä.

Jossain vaiheessa kokeilimme jotain ko. hevosen neljättä tyyliä kulkea eteen päin ja ihmetyksekseni sain kyseisen vossikan liikehtimään nopeammin samalla itse pomppien eri tahtiin satulalla. Pakaratreeni alkoi.

Tuon pelonsekaisen liikehdinnän jälkeen jatkoimme syvemmälle ja syvemmälle ja huomasin nauttivani Lapin luonnosta ilman turhia ääniä ympäristöystävällisesti hepalla jolkotellen. Olikohan tämä sitä Lapin taikaa ja tunnelmaa jota oli tullut hakemaan? Mahdollisesti, sillä oloni oli mukavan rauhallinen.

Siitä rauhallisuudesta aloimme sitten hiukan kiriä ja ennen kuin huomasin meno äityi aivan mahdottomaksi. Huomasin jo laukkaavani elämäni pelottavimpia hetkiä ja kapeintä tietä eteen päin ohjastaen uljasta ratsuani kohti auringonlaskua. Tai no aurinkohan oli jo laskenut puolen päivän aikaan mutta kuitenkin. Laukka toimi vaikkakin vauhtia alkoi olla jo himppasen liikaa ja olo oli erittäin epävakaa verrattuna esimerkiksi ratsastaessa 130 heppaisella kaksipyöräisellä vielä hiukan vauhdikkaammin..

Siitäkin koitoksesta kuitenkin selvisin ja lopussa vielä hiukan vahingossa tallin pihalla sain vossikkani peruuttamaan parkkiruutuun ryhmäpotrettia varten. Oli muuten olo kuin pikkunappulalla ensimmäisessä poniajelussa. Se oli kivaa!

Luonto nujerrettuamme päätimme siirtyä sitten siihen mitä kaikki muutkin Etelä-Suomalaiset tulevat Leville tekemään eli nauttimaan Oy Alkoholiliike Ab:n tuotteita hyvässä seurassa. Biletykseen Levi on varmasti Lapin ykkönen, jonka lähin kilpailija on Ruka. Suosittelen lämpimästi Hullu Poro Areenaa ja Panimoa. Ensimmäisesssä väki koostui noin 20-vee bilettejistä enimmäkseen ja paikallinen räkälä eli Panimo keräsikin sitten koko elämän kirjon. Uin kuin kala vedessä molemmissa paikoissa! :D

Reissun saldo oli henkilökohtainen konkurssi, alkoholismin ensioireet, muutama lisäkilo, paljon uusia kokemuksia ja itsensä ylittämistä. Rinteeseseen pääsin, josta olen erittäin ylpeä enkä kaatunutkaan kuin kerran. Pointsit kotiin ja kiitokset matkaoppaille! Reissu oli mahtava ja jälleen jäi muisteltavaa kiikkustuoliin. Näyttää ne lasit lentävän Lapissakin ikkunoiden läpi. Oikein maukasta kuluvaa vuotta kaikille! ;)

"Ei soo poka mikhää, suatampa minä senki tehä.."

Tiesittekö että Lapissa asuvat lappalaiset eivät ole lappalaisia koska ovat lappilaisia, sillä lappalaiset ovat saamelaisia, jotka taas eivät todellakaan ole lappilaisia eivätkä lappalaisia. No mistäs sitten tietää kuka on kyseessä?

Aloitetaan saamelaisista, noista alkuperäisistä suomalaisista, joiden mailla tässä vähän niinku kalastellaan nykypäivänä. Helvetin maahanmuuttajat kun tulimme ja veimme heidän tiluksensa, metsästysmaansa, ruskean nappisilmäiset naiset ja ennen kaikkea ajoimme heidät kylmään pohjolaan. Yritäppä itse elää porontaljasta ehdyssä tiipiissä tai laavussa keskellä aromotonta erämaata.

No saamelaisen tunnistaa helpoiten ehkä siitä, että he puhuvat saamea ja pukeutuvat vähintäänkin joka päivä siihen neljän tuulen lakkiin, nutukkaisiin ja perinteiseen kansallispukuunsa. Myöskin tunnistamista auttaa alati kuuluva joikaaminen tunturipontikan voimalla. Maantieteellisesti Saamelainen voi kuulemma lappilaisen mukaan asustella oikeastaan missä päin Pohjoista-Suomea tahansa. Tää on joku rotu juttu.. Tärkein kulkuväline on selvinpäin poro ja kännissä moottorikelkka.

Seuraavaksi helpoin käsite on sitten ilmeisesti tuo lappilainen. No lappilainen on ihminen, jota me etelän miehet huijomme lappalaiseksi. Laippilaisia tavataan aina Kemistä ja ehkä jopa hiukan alempaa aina pohjoiseen asti. Ja se pohjoinen onkin sitten jälleen suhteellista. Lappilaista ei oikein tunnista muusta kuin voimakkaasta murteesta, josta ilmenee ettei hän ainakaan ole pääkaupungin lähistöltä, Turusta, Tampereelta eikä oikeastaan Itä-Suomestakaan. H-kirjainta korostetaan ja sanoista yritetään tehdä pitempiä kuin ne oikeasti ovat. Lappilaista ei oikein tunnista ulkonäöltä, mutta helpoin keino tunnistaa lappilainen on kutsua häntä lappalaiseksi, jolloin hän korjaa väärinkäsityksen välittömästi tai sitten voit kertoa hänelle olevasi Jyväskylästä eli Keski-Suomesta. Lappilaistan mukaanhan peruskoulumme on väärässä kun kertoo Jyväskylän olevan Keski-Suomessa. Kaikkihan sen tietää että Keski-Suomi on Oulun korkeudella. Lisäksi Lappilaisen tunnistaa myös hyvin siitä, että kun hän lähtee pohjoiseen se sitten kans tarkoittaa pohjoista tyyliin Kilpisjärveä eikä Helsinkiläisten Vantaata. Lappilainen yleensä käyttää viinaa kohtuudella, mutta peittoaa viihdekäytöllään sitten ankarimmankin etelän juhlijan. Kulkupelinä kännissä lappilainen yleensä käyttää autoa, joskus jopa taksi mallista, siirtyessään after ski:hin.

No ketäs nää lappalaiset sitten oikein on? No se ei ainakaan itselleni ole selvinnyt. Lappilaisten mielestä saamelaiset on lappalaisia tai sitten ne lappilaiset, jotka asuvat siellä oikeassa Lapissa eivätkä missään etelässä, kuten Rovaniemellä tai kuten tuttavallisemmin haukumme Rollossa. Itse ajattelin kuitenkin olla perinteinen moukkamainen Keski/Etelä-Suomalainen ja kutsun hellyttävästi kaikkia, jotka asuvat mielestäni Lapissa Lappalaisiksi.

Lappalaisethan ovat kuitenkin paljon rennompia, iloisempia, ystävällisempiä, masentuneempia, pessimestisempiä, alkoholisoituneempia, luontoa enemmän arvostavia nautiskelijoita kuin me tylsät ja kiireiset etelän ihmiset, jotka tulemme nauttimaan aidosta Lapista Leville mijoonan venäläisen kanssa. Ja Levihän on sitten kokonaan uusi tarina..

Tämän tarinan innoittajat ovat Lappilaisia Lappalaisia, joiden kanssa vietin aikaa Saamelaisten alakerrassa.. Kiitos ja anteeks! ;)