tiistai 20. huhtikuuta 2010

Levoton..

Taannoin minulta kysyttiin olenko levoton sielu? Ensimmäinen vastaukseni oli välittömästi, että en. Miten niin muka levoton??

Aloin kuitenkin miettiä faktoja, joista kysyjä ehkä oli johtopäätöksensä tehnyt. Kuvagalleriani perusteella en juurikaan ole viettänyt aikaani Suomessa, teksteistäni paljastuu kaipuu palmun alle ja muistan aina mainita miten huonot kelit Suomessa ihmistä riivaa.

Olenko tosiaan sitä mieltä kotimaastani?? Siitä maasta, joka on kasvattanut minut näihin ajatuksiin ja ajanut minut näihin kokemuksiin ja joka on tähän asti kuitenkin aina tarjonnut sen mitä olen tarvinnut. Jopa lämpöä kesäaikaan!

Rakastan matkustamista ja perinteinen Suomalainen arki tuntuu välillä tylsältä. Sitä en voi kiistää. Suomihan on melko vahvasti normitettu maa.. Eli kaikkeen tekemiseen ja olemiseen löytyy aina sääntö ja sitä pitää noudattaa orjallisesti.

Välillä ehkä kaipaan ympärilleni kevyttä sekasortoa ja ihmisen oman päätöksenteon mahdollisuutta. Nämä asiat onnistuvat monessa kolmannessa maassa. Enkä nyt tarkoita mitään raflaavia asioita, vaan ihan pieniä vapauksia, kuten esimerkiksi mönkijällä ajamista maastossa, auton pysäköintiä, släpäreissä discoon menemistä jne.. Asioita, jotka tuntuu juuri sillä hetkellä hyvältä, mutta niitä ei voi toteuttaa, koska ei ole maaomistajan lupaa, kyseisessä kohdassa ei ole parkkiruutua tai tyhjän discon poke ei voi päästää sisään koska kyseisessä paikassa ei voi käyttää släpäreitä. Näitä tällaisia pieniä asioita kaipaan muualta.

Tosin tuo orjallinen normiston noudattaminen takaa taas paljon asioita, jotka eivät ole muualla mahdollisia. Suomessa liikenne on turvallista ja siinä on järjestys, autot ovat ruuduissa eivätkä tuki katuja ja estä esimerkiksi ambulanssien pääsyä pihapiiriin, ja ihmiset pukeutuvat suurin piirtein siististi ihmisten ilmoilla.

Mutta siihen alkuperäiseen kysymykseen. Olenko levoton sielu ja enkö arvosta riittävästi kotimaatani?

Noihin kysymyksiin vastaisin kuitenkin samalla lailla kuin aluksikin, että en ole levoton sielu ja arvostan todellakin kotimaatani. Halua matkustaa, nähdä ja kokea asioita. Valitettavasti se ei ole mahdollista kotisohvalta. Maailmalla matkustaessa näkee ja kokee paljon asioita, joiden avulla oman turvallisen kotimaamme arvostus vain kasvaa. Toisaalta taas näkee ja kokee asioita, jotka ovat muualla paremmin ja näin ollen voi yrittää vaikuttaa niiden asioiden parantamiseen myös kotona.

Myönnän kyllä, että olen ollut huono matkailija kotona. Suomessa on paljon erilaisia asioita ja paikkoja, jotka vain pitää huomata paremmin sen tavallisen arjen keskeltä. Suomessa on kaunis luonto, turvallinen ympäristö ja jopa historiallisia rakennuksia. Totta on, että valitettavan usein se kaikki peittyy siihen tavalliseen arkeen, eikä niitä jokapäiväisiä asioita osaa arvostaa.

Reissuni tässä maailmankolkassa alkaa oleen kohta ohitse. Rohkenenkin myöntää, että tällä hetkellä kaipaa jo kotimaatani ja etenkin Suomalaista kesää. Odotan innolla, kun astun lentokoneesta tuohon tuttuun ja turvalliseen Helsinki - Vantaan terminaaliin ja totean itselleni jälleen olevani kotona enkä keskellä Kosovolaista kaatopaikkaa..

Ensikesänä lupaan itselleni löytää paremmin niitä tuttuja ja normaalisti huomaamattomia arkisia asioita. Kannan kameraani uskollisesti ja yritän löytää sen kauniin kuvan siitä mitä en normaalisti näe.

Kiitos tästä ajatuksesta! :o)

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kuva tuo auringonlasku jotenkin tutulta vaikuttaa...
Tuota näkymää kummitätikin kaipaa pääsee sinne lataamaan akkuja terassille ja silmä lepää veden äärellä ja mieli hiljaisuudessa. Toivottavasti tuhkapilvet väistyy, jotta pääset kotimaahan turvallisesti, täällä kovasti odotamme tapaamista.

Sanna kirjoitti...

Kesäinen Suomikin tuo paljon hauskoja kokemuksia ja kauniita muistoja!
Vaikka olihan se kohtaaminen palmujen alla kieltämättä vielä mukavampaa..!
Mutta Cubassa ainakin aiotaan törmätä kesäkuukausien aikana, eikös vaan? ;)

Unknown kirjoitti...

Levoton sielu ei kai löydä rauhaa, vaikka olisi rauhassa omassa rauhassaan. Levoton sieluu etsii itseään itsensä ulkopuolelta, eikä löydä itseään - vaikka seisoisi peilin edessä.

Ei ole levottomuutta olla kiinnostunut maailmasta. Maailmasta kiinnostunut ihminen on utelias elämää kohtaan ja tekee juuri niin oikein kuin mahdollista on: ottamalla selvää elämästä, ottaa selvää itsestään. Ymmärtämällä itseään, ymmärtää paremmin elämää.

Elämä on tässä ja nyt.

Anonyymi kirjoitti...

Tosiaan tuttu kuva, niin kuin äitikin jo sanoi. :) Ja välillä tosiaan kaipaa jotain ekstraa elämään, ettei olisi tasaista ja tylsää koulunkäyntiä päivästä toiseen, mutta sillon pitäisi aina miettiä mitää hyvää siinä hetkessä ja paikassa kuitenkin on. Että ei se elämä täällä olekaan niin tylsää kuin joskus tuntuu, ja onneksi kesä on vielä edessä!
Nähdään sunnuntaina :)