Pinnan alla..

Sataa lunta, se peittää kaiken alleen. Näyttää niin rauhalliselta, tyyneltä jopa turvalliselta. Mutta tiedän että se on pintakoreaa, se ei ole aitoa. Sillä on syvempi merkitys. Pinnan alla odottaa, odottaa epäonnista. Tunne ei ollut aito.

Lumi suli ja arki paljastui. Se tuntui turvalliselta, kunnes kaikki kääntyi. Se tapahtui nopeasti, mutta kuitenkin liian hitaasti. Sitä ei osoitettu juuri sinulle, mutta kärsit sen muiden puolesta. Annoit suurimman uhrauksen mitä ihminen antaa voi.

Päästitte pahuuden valloilleen ja muutitte monen mielen lopullisesti. Se käänsi monen uskon tulevasta epätoivoon.

Särjitte monta sydäntä, ette antaneet mahdollisuutta hyvään. Tiedän olemme vieraita, mutta itse ette pärjää. Tarkoituksemme on hyvä, mutta miksi ette anna mahdollisuutta?

Miksi uskonto oikeuttaa, antaa syyn ja perusteen tuomita kuolemaan?