keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Tapahtuipa jälleen kerran..

Olipa jälleen kerran aamu. Heräilin melko makiasti nukutun yön tai oikeammin aamun jälkeen kellon lyödessä melkein puoltapäivää. Nousin ylös ja nautiskelin aamuisen rahkan kurkustani alas.

Pukeuduin kesäisesti, kuten kesäkuussa kuuluu ja lähdin frendin kanssa hakemaan hänen moottoripyöräänsä liikkeestä. Starttasin uskollisen moponi ja aloin nauttia kesästä.

Pienen lähisiirron jälkeen frendini hypähti pois tarakalta ja nouti oman silmäteränsä hellään huomaansa. Uusi ja kiiltelevä mopo suorastaan huuti haluaan päästä jo vihdoin ulkoilemaan. Podin huonoa omaa tuntoa. En ollut ulkoiluttanut omaanikaan vielä riittävästi tälle kesälle.

Nyt saimme neljä pyörää liikenteeseen, siis neljä pyörivää pyörää. Oma uskollinen muruni etunenässä ja nuori rookie perässä. Seuraavaksi tulisi tankata sekä kone että kuski.

Ajoin läheiseen kuppakeskukseen, jossa tiputtelimme tankit täyteen öljyn sivutuotteella ja tämän jälkeen siirsimme itsemme cafeteriaan nauttimaan lisää luonnon tuotteita. Ravittuamme kaikki neljä olimme valmiita pienen pieneen ajeluun.

Frendin neitsytmatka uuden karhealla mopolla oli lähtenyt käyntiin.

Lähdin liikkeelle parkkitalosta ja käänsin tielle. Edessäni hahmottui liikenneympyrä, josta kaartaisein vasuriin ja ulos kohti seuraavaa tietä. Siirryin ympyrään ja aloin kallistaa sisäkurvin suuntaan kuten olin tehnyt kymmeniä kertoja ennenkin. Jatkoin kaartamista ja hups.. Tajusin olevani selälläni maassa ja näin kuinka uskollinen muruni jatkaa kylkimyyryä muutaman metrin edessäni. Kappas. Kaaduin.

Ystävälliset ihmiset onnekseni vain tyytyivät tuijottamaan autoistaan ja muodostivat jonoa ympyrään minun rykiessän mopoani pystyyn suoralla selällä kyykkäys asennossa. Pieni ähinä, pihinä ja voiman keskityttä repeihin painovoima antoi periksi ja sain uskollisen armaani jälleen pystyyn. Toyota kuski toljotti edelleen minua parin metrin päässä.

Kaverini sai oman pyöränsä parkkiin jalkakäytävälle ja tuli avukseni. En saanut vaihdetta enää vapaalle. Kytkinkahva oli paskana. Vaihteenvalitsin oli vääntynyt. Muruni kylki oli ruvella. Jouduimme työntämään nahkoineen haavakon sivuun. Toyota kuski ilostui kun pääsi jatkamaan matkaa. Minä menin nuolemaan haavojani sivuun.

Vahinko sattuu kun sitä vähiten odottaa. Pienellä siirtymällä, lyhyellä matkalla, pienessä vauhdissa. Onnekseni ei käynyt sen kummenpaa. Henkisillä vaurioilla ja mopon fyysisillä osien vaihdoilla otaksun että tästä eteen päin suojaudun aina vastaavan varalta. Suojaudu sinäkin!

ps. varo öljyä ympyrässä..

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onneks sulle ei sattunu mitään!! Rautaa saa kaupasta, mutta mopon päällä on kallis lasti. Kyllä teistä mopoilijoista saa huolta kantaa. Turhan paljon sattuu ja tapahtuu.. Ihanaa kesää, aja varovarovasti!
Johanna

Ande kirjoitti...

Enkeli istui olkapäällä vaikkei vauhita paljon ollutkaan. Hetken herpaantuminen ja istua kökötin asfaltilla katsoen kuinka kulkupeli jatkaa matkaa. Mutta se kuuluu urheiluun ja pelin henkeen. Yritän pitää ajatuksen mukana. Ehkä sillä selvitään. Aurinkoista kesää sinullekin! :)