Rupu kukkii..

Vielä hetki synkistelyä, vielä hetki sitä kurjuutta keskustasta. Vielä hetki sitä suomalaista melankoliaa ja alkoholia. Yritin tänään katsella Anthony Bourdainin No Reservation Suomi jaksoa. Jouduin jättämään kesken. Sarja oli kuvattu joskus marraskuun räntäsateella ja se näyttää juurikin sen nuhjuisimman puolen rakkaasta pääkaupungistamme.

Juoppo ottaa suuren kulauksen viinapullosta, kaikkialla on synkkää eikä värejä näy missään. Kaikilla on masentunut ilme. Se on sitä Suomi kuvaa jota meistä esitetään. Se on sitä Suomi kuvaa jota minä esitän. Eihän tänne kukaan halua. Halusin jo lapsena pois. Lämpimään ja aurinkoon.

Laitoin silti nämä kuvat tänne. He ovat aitoja ihmisiä, eivätkä esitä mitään muuta. He ovat aidompia kuin monet muodikkaat ja hyvin menestyneet.

Mies istui Narinkkatorin rappusilla sammumispisteessä. Välillä vähän huojuen ja asentoaan korjaten. Juomakin kaatui maahan. Juopon ehkä amatöörimäisin virhe.

Iloinen nojailija, joka huitoi ja huuteli kaikille ohikulkeville. Mitään selvää en saanut hänen puheestaan enkä oikein ollut varma hänen äidinkielestään. Crocksit olivat pinikit.