Valistusta..

Tänään olisin halunnut takoa järkeä päähän, kun kuulin hänen kertomuksensa.

Hän oli ollut lastensa kanssa kotona. Yksi nukkui ja kaksi leikki keittiössä hänen tehdessä ruokaa. Äkkiä liedellä kattilassa poriseva öljy syttyi palamaan ja hän hätääntyi. Hän ajatteli, joka oli ensimmäinen virhe. Hänen täytyi sammuttaa palava kattila, hän mietti. Hän otti kupin käteensä ja käänsi hanasta vettä kuppiin. Kuppi nurin kattilaan ja hups. Nyt paloi myös liesituuletin ja hän säikähti todella paljon.

Liesituuletinta ei ole putsattu koskaan ja rasva alkoi tiristä iloisesti liekkien kasvattaessa kokoaan ja voimaansa uudella alustalla. Hän hätääntyi lisää. Keittiöön alkoi muodostua savua ja oli vaikea hengittää. Hän tarvitsi happea. Hän päätti avata keittiön ikkunan, jotta raikas ilma poistaisi savun tukahduttavan tunteen keuhkoista. Hän huomasi epäonnistuneensa. Hän otti leikkivät lapset ja poistui keittiöstä raikkaan syysilman tulviessa avonaisesta ikkunasta. Hän sulki keittiön oven. Hyvä, että teki edes jotain.

Hän herätti lapsen päiväuniltaan ja poistui asunnosta. Tottakai hän jätti asunnon oven auki, koska asunnossa oli niin savun hajuista. Savun haju hiipi myös portaikkoon.. Hän meni tuttavansa asuntoon odottamaan ja soittamaan apua. Hän jätti myös sen oven auki. Myös siellä hetken päästä haisi palaneelta.

Onneksi punavalkoiset autot tulivat nopeasti. Hän kertoi ylpeänä kypäräpäiselle, kuinka oli yrittänyt taistella pahan liekkiä vastaan.

Minä mietin, että onneksi kukaan ei kuollut..