Dagen efter..

Kaikki kiva ja iloisuus päättyy joskus ja tällä kertaa kuten joskus aiemminkin se päättyi krapulaan. Ei hirveään sellaiseen, mutta pieneen ja sievään. Vaikka kuinka olin mielestäni pitänyt huolen nestehuollosta edellisenä iltana tuntui kurkku kuivalta ja keho suorastaan huuti niitä terveellisiä ja niin tarpeellisia krapulapäivän hiven aineita eli rasvaa, suolaa ja sokeria!!!

Ei auttanut jäädä tuleen makaamaan. Tai ehkä oikeammin tuskaiseen hikilammikkoon. Piti päästä ylös, ulos ja aamupalalle. Aurinko paistoi jo täydeltä terältä ja yön pikkutunneille asti venähtänyt ilta vaati veronsa aamu auringonotosta. Kaupunki oli jo herännyt kuten muinakin aamuina riippumatta siitä miten syvässä darrassa turisti sängyn pohjalla makasi oloaan valitellen.

Pääsimme kuitenkin pienestä pesästämme aurinkoisen Phuketin kaduille ja suuntasimme pienimuitoisen ja pizzan mallisen aamupalan jälkeen samaiselle rannalle, jossa olimme edellisenä iltana riekkuneet ämpäri käsissämme. Ranta oli muuntautunut jälleen aurinkotuoli ja -varjo helvetiksi jossa krapulainen kansa nautti virvoittavia ja korjaavia paikallisia oluita ja muita herkkuja. Me levitimme vasta ostetut Thailand pyyhkeet rantahiekkaan ja aloimme nauttia olostamme. Tulkoon rusketus, tulkoon terve puna pintaan ja muuttukoon se bronssin vivahteeksi ennen aamua. Aloitimme auringon palvonnan!

Useamman tunnin väkisin makaamisen jälkeen jätimme auringon paistamaan muille ja suuntasimme pois rannalta. Nälkä alkoi jälleen kurnia ja muutama virvoittava kola ja tyhjennetty vesi ei valitettavasti riittänyt pitämään tuota epämukavaa tunnetta poissa. Vattan pohjaa kouraisi siihen malliin että safkaamaan turistin tie vie. Pienimuotoisen eksymisen jälkeen lokaalille ostarille löysimme jälleen tien majoitukseemme ja elvyttävän suihkun jälkeen saimme täytettyä kupumme niin mainiolla Thai-ruualla. Herkuttelijan paratiisi, etenkin kun diggailee kaikesta mihin voi sekoittaa joko chiliä tai curryä! Nam!

Pienen iltakävelyn jälkeen hoidimme itsellemme tiketit ja kyydin satamaan, josta seikkailumme jatkuisi seuraavana aamuna kohti Phi Phin saaria. Olin kuullut pelon sekaisia kommentteja saarista ja oloni oli hivenen pelokas, mutta samalla positiivisen odottavainen. Voihan se olla että se on silti ihan nasta mesta, vaikkakin tuo niin ennen rauhallinen ja luonnonkaunis saari on tätä nykyä ilmeisestikin kuuluisa vain niistä ruotsalaisista bikineistä ja banaanipannukakuista. Se jäisi nähtäväksi..

Ilta alkoi kääntyä alkuyöksi ja me lukittauduimme omaan huoneeseen. Olkoon aamu aikainen, jotta pääsisimme jatkamaan matkaamme.