Kahvilassa..

Ratsastaja hevosineen 7 mile beachilla Negrilissä.

Istuin hetken hotellihuoneemme ulkopuolella rappusilla ja polttelin viimeiset sentit jäljelle jääneestä kuubalaisesta. Siemailin Red Stripe olutta ja kuuntelin käytävän päässä bilettäviä New Yorkkilaisia, katselin paria Italialaista vanhempaa rouvaa, jotka yrittävät naurattaa huomattavasti nuorempia Jamaicalaisia miehiä – tai toisin päin. Aasiassa vanha eurooppalainen mies ja nuori aasialainen nainen on tuttu näky. Täällä asetelma on toisin.

Pääsimme Negriliin turvallisesti Knutsfordexpressin kyydillä (www.knutsfordexpress.com). Tiedustelimme päätepysäkiltä hintaa jälleen kerran erittäin aktiivisilta taksikuskeilta. He naurahtivat ja osoittivat kadun toiselle puolelle. Pure Resonrtin kyltti siinti Chicken Jerk kärryn takana. Perinteisesti turistia olisi viilattu lakkiin ja kyyti olisi sovittu. Auto startattu ja ajettu toiselle puolelle katua hyvä rahatukku silmissä. Ei sentään täällä.

Respassa koimme jälleen yllätyksen. Nettihinnan päälle napsahti veroja, kaupunkiveroja ja käsittelymaksuja noin 100 USD edestä. Hintaa alkoi olla jälleen reilusti ylitse reppureissaajan budjetin. 5 yötä ja yli 400 USD. Parempi olla parempi kämppä!

Saimme huoneen tasan kello 14.00, kuten netissä luvattiin. Huone oli siisti ja perinteisen karu. Ei

Hedelmätori Negrilin keskustan tuntumassa.
Poistimme banaaneja ja appelsiineja.

hintansa arvoinen. Sänky on erinomainen ja tyyny vähän liian korkea. Herkät niskani ovat jumissa. Muutoin hotellin piha ja allas on ok. Riittävästi tilaa eikä porukkaa ole häiriöksi asti. Netti kuuluu hintaan, tosin nopeus ja saatavuus vaihtelee todella paljon. Ei tahdo Bob Marleyn sanoitukset tulla sujuvasti Spotifyn kautta.

Olin äsken erilainen. Poltin sikarin. Savun määrä oli vakio mutta tuoksu eri. Kukka tuoksuu tälläkin hetkellä. Jenkit polttaa viereisen huoneen edustalla. Ganjaa kaupitellaan vapaasti kaikkialla. Sätkää kääritään kaupan vihannesosastolla, muistomerkkimyymälässä ja idyllisessä kahvilassa. Lapset eivät haittaa eikä häiritse. Törmäsimme Miitan pikkuserkkuun ja hänen vanhempiin. Heille ei kuulemma tarjota niin paljoa höpöheinää, kun on lapsi mukana. Hyvä niin.

Negril on kuuluisa rannastaan. 7 mile beach on kuuluisa ja yksi maailman kuuluisimmista baareista löytyy myös täältä. Rick´s Cafe. Se on äänestetty joskus maailman 10 parhaan joukkoon. 10 taalan taksikyydin jälkeen me tyydyimme syömään Jerk purilaisen ja juomaan olutta. Silläkin tyylillä menettää rahansa, vaikka varsinaiseen menuun emme edes katsoneet. Negrilin kallein mesta.

Rick´s Cafe on ollut maailman TOP 10 baari-listalla.

Vaikka Rikin mesta onkin kallis, on se silti näkemisen ja kokemisen arvoinen. Kahvilan alueelta löytyy ilmainen uima-allas, jossa on lähestulkoon aina tilaa, mahtavat kalliot ja jyrkänne mereen ja ennen kaikkea hyppyreitä, joista turistit pääsevät kokeilemaan uskallustaan. Lisäksi paikalliset hurjapäät tekevät tippien toivossa omia showhyppyjään vielä hivenen korkeammalta, jonne turpatäynnä oleva turisti ei pääse. Hyppiminen on omalla vastuulla, vaikkakin kahvila ylläpitää hengenpelastajaa koko ajan valmiudessä. Varoituskylttejä ja vastuuvapautuksia on amerikanmalliin ja asiakkaita samalta mantereelta myös ihan riittävästi. Paikka on miellyttävän chilli aamupäivän ja alku iltapäivän. Tämän jälkeen resorttien bussit ja katamaraani retkeläiset löytävät tiensä perille ja alkaa kuhina. Jenkki toisensa perään ja muutama kanukki valtaavat mestan ja alkaa spring breakin alkutunnelmointi. Nuoret hyppivät mereen ja vanhemmat ottavat kuvia taustalla siintävä sinisen turkoosin meren samalla tuoden tiettyä taikaa tapahtumiin.

Kahvilan korkein hyppytorni on 35 jalkaa, jonne tosin turisti ei pääse. Kahvila on tuhoutunut kaksi kertaa vuonna 1988 ja toisen kerran -90 luvun puolivälissä. Ensimmäisellä kerralla aallot veivät kaiken ylittäessään hyppytornin ja toisella kerralla yli 80 jalkaa korkeat aallot eivät jättäneet mitään arvailujen varaan. Meren voima on käsittämätön ja aaltojen korkeutta on vaikea uskoa ylhäältä kun katsoo alas. Onnekseni en asu hurrikaani alueella.

Rikin hyppyreitä ja turisteja. Aallot ovat joskus vyöryneet
reilusti yli korrkeimman telineen hurrikaanin tehdessä tuhoja.

Vietimme miellyttävän päivän Rikin kavilassa Miitan pikkuserkun ja tämän isän kanssa. Paikka oli niin upea, että päätimme mennä sinne vielä toistekin. Heti kun vaan sopiva hetki löytyy.

Kahvilan lisäksi ranta on enemmän tyyliseni. Hienoa hiekkaa, turkoosin sininen meri ja kerrankin rannalla palmurajassa on ravintoloita, juottoloita ja kaljakärryjä. Kaupustelijat häiriköi, muttei pahasti ja rastafari yrittää myydä pilveä. Kyllä turistin kelpaa. Pilveäkään ei tarvitse ostaa, kun käry on niin kova koko ajan, että otsalohko on kipeenä illalla passiivisesta sauhuttelusta. Tai sitten se on vaan nestehukkaa paahtavasta auringosta. Päivä rannalla oli onnistunut kun tuuli ei puhaltanut hiekkaa silmiin. Rantatuolit on ilmaisia ja kuka vaan voi istahtaa mihin vaan. Resortit pitävät vain omista asiakkaistaan parempaa huolta. Päivän kruunasi Miitan osalta kauan odotettu ripsihuolto. Karibialla ripsihuolto ei ole vielä arkipäivää, vaikka Korsolaisetkin ovat siitä saaneet nauttia jo useamman vuoden. Miitta kannusti rahallisesti Negril de Nail nimistä yritystä noin 7150 jamaikan dollarin verran. Eli 55 eskoo huollosta.

Rick´s Cafe ennen turistimassoja.

Omistaja on alun perin Japanista ja lopulta jenkkien kautta päätynyt Negriliin. Mieluummin kuitenkin näillä leveysasteilla maksaa hivenen laadusta, kuin ottaa kadun varresta kookoksen vierestä ammattilaisen, joka käyttää erikeepperiä tai omaa yhdistettään. Toivotaan että ripset pysyy kiinni eikä silmät turpoa! Ukkeleille suosittelen sillä välin rentoutumista vastapäätä olevassa ravintelissa, jossa anniskellaan muun muassa kansallisolutta nimeltä Red Stripe.

Lokaalit tekivät näytöshyppyjä
sieltä minne turisti ei pääse.

Negril on tuhottoman kallis reppureissaajalla, mutta silti se kannattaa kokea. Keskustan ja syrjäisimpien katujen marketeista on helppo poistaa perusraaka-aineet ja pystyy ite vääntämään mättöjä. Säästää edes hivenen. Myös kadulla puolikkaissa tynnyreissä paistettua  Jerk kanaa kannattaa suosia. Puolikas kana 5 jenkkitaalaa.

Negrilin plussat: Rick´s Cafe ja sen tunnelma altaineen ja hyppyreineen, 7 mile beach ravintoloineenja ihmisineen, Negril Gym, jossa pystyy suorittamaan perustreenit hyvin 500 JD hinnalla, sekä Jerk kana kadulta ostettuna. Sitä ei tartte edes erikseen hehkuttaa!!!

Miitta bodaa Negril Gymillä.

Negril Gymin löydät Norman Manley Bulevardilta
köhestulkoon Treveller´s resorttia vastapäätä.