Kohti etelää..

Sand Bar hostellista saa loistavia pizzoja.

Cozumel sai jäädä taakse ja suunnitelman mukaan retkikuntamme siirtyy kohti seuraavaa maata. Belize. Jamaikalla jamaikalainen varotteli, että se on niin hirveän kauhean vaarallinen maa. Olka varovaisia! Niin sanottiin myös Jamaikasta, ja osa Meksikosta.

Varoituksista huolimatta ja kohtaloa uhmaten astuimme jälleen paikalliseen purtiloon saarelta ja suuntasimme Playa del Carmenin turistiviidakkoon viettämään laatuaikaa ennen yöbussia määränpäähän. Playa del Carmenista pääsee suoraan rajamuodollisuuksien kautta Belize Cityyn ja sieltä sitten pienen taksi kyydin jälkeen satamaan. Satamasta hyppäsimme San Pedro - Belize water taxin kyytiin ja saavuimme uuteen maailmaan. Pieneen kylään nimeltään San Pedro.

Matka Playa del Carmenista meni mallikkaasti. ADO bussi lähti terminaalista ajallaan ja istuimet oli at ihan ok. Mikäs siinä perse puuduksissa istuskella seuraava yö. Matkan ainoa kupru oli hivenen hämärä toiminta Meksikolaisten rajamme vartijoiden toimesta. Useissa oppaissa luki ettei maasta poistuminen maksa mitään ja tässä uskossa oli suurin osa kanssa matkaajista. Ulos pääsy maksoi kuitenkin. Se maksoi 25 jenkki taalaa per lärvi ja ilman kuittia. Kuittia tiedustellessani sain vain vastauksen: "No system!" ja sormella osoiteltiin perus nettisivua, jota ei voi avata. Neuvotteluiden jälkeen maksoimme hammasta purren, koska olin satavarma että kyseinen kolehti menee suoraan virkailijan taskuun. Tilanne ja selitykset oli niin hämärät. Matka jatkui ja Belizen puolella ei ollut mitään ongelmaa. Kamat kantoon, leima passiin ja kamat takas dösään. Koko komeuteen meni noin kahdeksan tuntia.

Jälkikäteen sain tiedon eräältä maailman matkaajalta että veron kanto rajalla oli oikeutettua ja jopa summakin ok. Sen sijaa rahojen lopullinen määränpää jää ikuiseksi mysteeriksi.

Bussissa kököttämisen jälkeen edessä oli reilu tunti veneilyä ja pomppimista aallolta toiselle. Onneksemme emme kärsi merisairaudesta!

Belizeläinen olut, Belike.

San Pedro on miellyttävä pienen kokoinen kylä, joka on keskittynyt turisti hömpötyksiin, snorklaukseen ja sukeltamiseen. Kalastus on varmasti monelle paikalliselle se pääelanto heti turisti juttujen jälkeen. Majoituimme Sand Bar hostellissa, koska hintataso oli melko korkea. Lupauksistamme huolimatta löysimme itsemme jälleen 10 hengen dormista!

Hostelli oli siisti ja miellyttävä. Erityinen ja iso peukku hostellissa toimivalle kahvilalle, josta sai aivan loistavan cafe laten vaniljalla sekä kyytipojaksi pussillisen sokeri kaneli pikkumunkkeja. Aivan loistavaa!

Lenkkeilyä ja tutkimus matkailua.

Kelit oli melko koleat ja San Pedron aika menikin lähinnä levytellessä ja tutkiskellessa kylää. Meidän oma pikku crossfit riiviömme lähti juoksulenkille ja ajattelin viettää hieman laatuaikaa rannalla kameran kanssa. Ei se ei ollut nudisti ranta. Ei edes bikiniranta. Hetken kuljeskeltuani jähmetyin kauhusta ja totesin ääneen: "Voi ei!" Näin edessäni crossfit salin. Niinpä tietysti. Toivottavasti se toinen ei huomannut, sillä suunta oli sama. Jatkoin tutkimusmatkaani ja lopulta kohtasimme rakkaani kanssa lähellä majoitustamme. Kysyin: "Näkyikö mitään kiinnostavaa?" Vastaus oli hivenen innostunut muttei mikään yltiöpäinen. Hän oli nähnyt kauniin polun meren rannassa ja upeita huviloita. Siinä kaikki. Totesin mielessäni ettei hän ollut huomannut salia. Luonteeni ei kuitenkaan antanut periksi enkä voinut pitää löydöstäni vain itselläni. Siis sitä tietoa. Laiskaluonteeni tiesi jo tuossa vaiheessa että seuraavana päivänä hikoilisin.

Belizen ainoa crossfit sali. Crosfitt CFS.

Haluatko kulta nähdä jotain sinusta kivaa? Hän halusi hivenen hämmentynyt katse kasvoilla. "Saanko esitellä San Pedron crossfit salin! Hänen ilmeensä kirkastui ja hän kielsi asian kuin lapsi saadessaan jouluna lempi lelun. Rohkeasti sisään ja omin silmin katsomaan. Se ei ollut unta. Minun silmissäni se oli tyhjä halli, jonne olisi hyvin mahtunut jalkaprässi, taljat ja muutama penkki. No anyway siinä se nyt sit oli. Koko Belizen ainut ja ilmeisesti ihan oikea crossfit sali, jonka vetäjällä oli jopa järjestelmän lisenssi. Hintaa treenille kertyi reilusti enemmän kuin perus gymille, mutta kai se pitää nimestä maksaa. Ja eipä noita olympia nostoja oikein täällä pysty muilla saleille harrasteleen. Seuraavana aamuna minut revittiin ihan helvetin aikaisin sängystä reippain mielin kohti aamutreeniä. Ou jee! No hyvää se tekee vaikka ennemmin istuisin aamu oluella.

Palapa Bar, San Pedro.

Ja oluesta puheen ollen sen nauttimiseen suosittelen baaria nimeltään Palapa. Pubi on sijoitettu laiturin nokkaan reilusti keskustan pohjoispuolelle. Tunnelma on täynnä iskulause kylttejä ja vieraiden töherryksiä seinillä. Aava ja rauhallinen meri avautuu silmän kantamattomiin tai sitten tuulee niin saatanasti ettei taho pullo pysyä kaiteella kuten meillä. Magee ja meikän tyylinen mesta. Suosittelen. Dresscode: släpärit, hihaton paita ja shortsit. Paidan voi riisua pois viimeistään siinä vaiheessa kun viereinen jenkki kaataa kaljat syliin.

Belizeläinen suklaapuoti!

Hivenen herkempiin ja sokerisimpiin herkiin suosittelen saarella tehtyä suklaata jossain suklaapuodissa. Ihan ok!