Nyt alko juominen sano Jamppa Tuominen..

No ei vainenkaan, mutta Anden olotila alkaa oleen sen verran kuosissa, etta pari bissee pystyy nauttimaan ruuan kanssa. Tosin paikallinen riisikakka ei mitenkaan veda vertoja Beer Laon hienostuneellle maulle.

Talla hetkella olemme Etela-Vietnamissa Phu Quocin saarella. Saarella on aivan uskomattoman hienohiekkaiset rannat, eika yhtaan kerjalaista tai hihasta nykivaa kaupparatsua. Nyt voi oikeasti sanoa, etta travelleri pystyy chillaa!!!

Bungalowia emme saaneet metastettya ja huomenna aamusta pitais jalleen menna kyselemaan. Yksityinen koppi irtoaisi talla hetkella 45 $, mutta se on hiukan liikaa meille sniiduilijoille.. Taman hetkinen majoituksemme noin 45 min kavelymatkan paassa saaren keskustaa Duong Dongia bungaa noin 10 $.

Eilen jatimme Sikavillen yliaussiutuneen unelmarannan ja Kambodzan ihan hyvilla mielin. Toiseks viimeisena Sikavillen iltana kavimme testaamassa eraan aussin kanssa Utopia nimisen menomestan, jonka meno jai melko vaisuksi rannalle kylvetyista flaijereista huolimatta. Utopian ihmisjoukko koostui lahinna noin viidesta "maksullisesta" naisesta, parista aussista, meista, yhdesta suomenruotsalaisesta ja sen kaverista ja ylioverit vetaneesta svedubaarimikosta. Baarimikko ja meidan seurassa ollut aussi vetivat kilpaa Beer bongeja sen minka kerkesivat (jalleen kvg..).

Utopian jalkeen suunnistimme takaisin rannalle ja soittoravinteli Dolphiniin. Meno oli jo paljon parempi, silla kaikki edella mainitut ja pari muuta oli myos saapunut vieraaksi. Tosin paikallisten naisten keskuudessa sellainen tietynlainen aataminomenaisuus paistoi lapi. Tosin oli joukossa erittain viehattavia maksullisiakin ihan oikeita naisia. Emme kokeilleet vielakaan.. Tappiin asti oltiin ja sen jalkeen tyytyvaisina majoitukseen ja odottelemaan seuraavan paivan auringonpalvomista.

Lopulta saimme karistettua Sikavillen taaksemme ja otimme ylirikkaina lankkareina yksityisen taksin Vietnamin rajalle. Kyyti Sikavillesta Ha Tieniin maksoi 40 $.. Melko kallista, mutta saastimme jalleen aikaa. Ha Tienissa yritimme kayda paikallisen pikalautan laiturissa, mutta viimeinen vesidosa oli jo mennyt. Joten seuraavaksi suuntasimme noin 30 km:n paassa olevaan Hong Chong:n tuppukylaan, josta pikasliipparin olisi viela pitanyt menna, ja nimenomaan pitanyt. Matka mopoilla persepuuduksissa maksoi 5 $ mieheen (tai meihin..) ja turvallisesti paastiin perille. Perilla meille myytiin ei oota ja jouduimme jaamaan kyseiseen kalastajakylaan yoksi.

Huone yhteensa 5 $ sisaltaen helvetin lujaa huutavan respan emannan suloisen aanen melkein koko vierailun ajaksi. Lahdimme talsimaan kohti kylan keskustaa, sita koskaan loytamatta. Loysimme kuitenkin paikallisen raflan, josta saimme paikallista nuudelikeittoa (eli samaa paskaa, jota olimme jo Vientianessa haukkuneet..) ja sentaan limpparia. Ruokailun jalkeen jai hirvea nalka ja lahdimme talsimaan eteenpain.

Rannassa muutama paikallinen kalastaja oli pitamassa evas\juopottelutuokiota ja he kutsuivat meidat mukaan. Ei muuta kuin jalat vaikeaan asentoon ja istumaan poydan ymparille. Kukaan kalastajista ei puhunut lontoon murretta, mutta sitakin nauravaisempaa sakkia he olivat. Meille annettiin kupit kateen johon oman arviomme mukaan heitettiin ainakin palaset bambua, simpukkaa, kotiloa, katkarapua ja jotain limaista, mutta ihan ok makuista juttua. Ja kaiken kruunasi pienesta snapsilasista maisteltu ihmejuoma, joka vastasi riisinmakuista sahtia. Alkoholia maun perusteella kuitenkin jonnnin verran oli. Snapsilasi piti aina jakaa puoliks jonkun paikallisen kanssa ilmeisesti ystavyyden osoitukseksi. Joten ei sitten vedeta koko lasia suomalaiseen tyyliin! Hetken nieltyamme erinaisia merenelavia Peskun yok-refleksi sanoi, etta nyt on parempi menna. Kiittelimme kovasti ja kerroimme olevamme hiukan myohassa kasimerkein. Olisi ollut aivan sama, vaikka olisimme murtaneet harmaa kyseisille fisustajille.

Hetken tallustelimme kohti majoitustamme, kun jo seuraavat paikalliset viittoilivat meita luokseen. Pari paihtynytta nuorta miesta istui poydan aarella ja siemaili tuota samaa snapsia ja soi paikallista herkkua. Toinen paikallisista tilasi meille kananmunat eteemme ja antoi lusikat kouraan. Pesku suurena kananmunan (Peskun vaatimuksesta piti tuo kana lisata..) ystavana alkoi jo hiukan kangertelmaan tassa vaiheessa. No kuitenkin rohkeasti aloimme murtaa munankuorta ja mitas sielta paljastuikaan? No puoliksi jo oikeaksi tipuksi muodostunut tipun alkio hoyhenineen. Jopa meikalainen erilaisten kananvarpainen ystava alkoi nyt nayttamaan hiukan huolestunutta naamaa.. Kieltaytyakaan ei voinut kun paikalliset tarjosivat suurinta herkkuaan, joten lusikka kiltisti kateen ja kaapimaan jotain todella kuvottavan nakoista ja hiukan vahemman sulkaista mahnaa kuoren reunustalta. Maku oli ihan ok, eli yokotysrefleksi ei tullut heti. Pesku joutui jo oikeasti nieleskelemaan ja meikalainen mietti koko ajan miten saan ohitettua syomisen ja paasemme palkahasta. Paikalliset juottivat meille samaa kuraa kuin kalastajatkin ja ihmettelivat, kun ei muna maistu! No lopulta toinen hiukan enemman paihteessa ollut paikallinen nuorimies alkoi sonkkaa jotain paikallista murretta kahden muun vieressa olijan rauhoitellessa. Hitto kun ei ymmartanyt sanaakaan, niin ei tiennyt vittuileeko se vai aukooko se vain lampimikseen paataan.. Lopulta kuitenkin vahemman paihteessa oleva paikallinen sai sanottua lontoon murteella: "You go please.." No mepa kiitimme kauniisti hoyhenista ja lahdimme lampsimaan paikallisen yakuzan luota kohti majoitustamme.

Poistimme matkalta muutaman tolkin Tiger-olutta ja menimme hotellimme partsille pelaamaan korttia. Peleina olivat tikki, tikkipokka, ruotsalainenpaskahousu ja Holdem, jossa jalleen Pesku kyni Anden kateisvarat. Vittu kun en koskaan opi!

Seuraavana aamuna rahanvaihdon, harman ja kasimerkkien jalkeen paasimme ulos majoituksesta ja menimme satamaan odottamaan nopeaa kantosiipialusta saarellemme. Timman veneilyn ja yliaggressiivistin mopomiesten jalkeen saavuimme majoitukseemme. Melkein suoriltaan paatimme lahtea metastamaan tuota Bungalowia, joten tiemme vei rannalle. Ranta on uskomattoman pitka ja hiekka pitaa ihmeaanta. Jopa luonnontieteiden ja ainakin maantiedon ylitohtori Peskukin oli aivan ihmeissaan.

Vesiperan vedettyamme paatimme lahtea tutustumaan kyseisen saaren kaupunkitarjontaan ja tulimme mopojen kyydilla Duong Dongin keskustaan. Paikallista mattoa katukahvilasta, jallakakka meikalaisen osalta ja sitten jatskibaaariin jatkoille.. No ei vai.. Otettiin yhdet bisset ja banaanijaateloa. Ei sen enempaa ettei tarvi kotijoukkojen huolestua!

Pesku kavi myos avustamassa paikallisia (oikea aiti teresa..) eraan lapsen laakinnassa. Uskomatonta kylla tuo lapsi itki hysteerisesti eraassa apoteekissa, kunnes tuo eurooppalainen jumalolento astui uljaasti sisaan. Muksulta jauhot kurkkuun ja vanhemmat sanattomaksi. Pesku yritti poistua ennen laakinnan loppumista, joten paikalliset joutuivat anelemaan, jotta klovnin korvike voisi olla hiukan pitempaan kyseisen muksun edessa. Muksun tuijotellessa ihmeissaan Peskua laake saatiin juotettua kyseiselle toukalle. Lopulta Peskukin paasi jalleen sankarinmaineessa poistumaan paikallisten keskuudesta nettikahvilan luomoihin, jossa on muuten hiton kuuma - melkein yhta kuuma kuin pihalla! Taitaapi Suomessa olla pakkasta.. Hahaa.. :)

Huomenna jatkuu Bungalowin metsastys ja toivomme, etta "Madcook" saisi jo riittaa..

Hymy hyytyi hetkeksi ennen kuin ranskis sattui eteen. Sikavillen ainoa ja paras sairaala! Suosittelen lampimasti!

Pesku ankkuroituneena Sikavillen biitsilla!

Bussimatka Siem Riepista Sikavilleen ja taalan nippu banskuja. Peruskerjalainen taustalle, joita riittaa valitettavasti ihan jopa harmiksi asti. Lankkari ei saa rauhassa chillaa ku koyhat tulee hairitseen..

Ta Prohm:n temppeli on kuuluisa muun muassa siita, etta Angelina Jolie on pomppinut Lara Croftin trikoissa siella kuvatessaan Tomb Raideria. Erittain nayttava temppelialue, jonka viidakko on nielaissut alleen.

Vihdoinkin, santaa sandaalien alle!

Palataksemme edellisiin koettelemuksiin, lensimme siis Phnom Penhista Siem Reapiin, koska ei ollut aikaa vedella noilla busseilla edestakasin. Siem Reap osoittautui todella huonoksi paikaksi parin paivan sisalla. Yksinkertaisesti ei mitaan tekemista, kaikki on "kallista", liikaa niita rikkaita vanhuksia minka takia kaikki juuri onkin kallista, mutta silti tahanastisen reissun mahtavin kokemus!! Mutta pelkastaan ja vain ainoastaan khmerien temppeleiden takia (mika siis ei kylla kaytannossa ole Siem Reap..)! Temppelit on rakennettu joskus 1100-luvulla khmerien toimesta (kvg- sina sivistymaton lankkari). Itse kavimme katsomassa ne tarkeimmat paikat kyseiselta alueelta, jos haluat kayda kaikki lapi, suosittelen varaamaan aikaa n.5 paivaa (yksityinen tuktuk-kuski bungaa n.6 dollaria koko paivaksi, ja ne on hyvia oppaita myos).. Kyseessa on kuitenkin kokonainen valtakunta mista suurin osa on Kambodzassa! Ei pysty edes kuvittelemaan mita sen ranskalaisen tutkimusretkeilijan mielessa on pyorinyt, kun on nuo rakennelmat viidakon keskelta ensimmaisena (lansimaalaisena) ihmisena loytanyt! Mahtanut olla parayttavista hetkista se kaikkein fuckin' parayttavin!! Mutta alue on kasittamattoman mahtava, menkaa ja katsokaa! Ihan turha tuollasta on kuvista katsella, ei ne totuutta kerro.
No temppeleiden jalkeen otimme aamulla bussikyydin Phnom Pehnin kautta tanne Sihanoukvillen biitsimestaan. Bungas 16 dollaria, matkaan meni 10 tuntia. Tarkoitus aluksi oli purjehtia laivoitse Phnomiin astin, mutta Andekin oli siina kunnossa etta tuo ulkoilma voisi olla vain pahasta. Ja saastimme kylla taas aikaakin.
Yritimme taalla metsastaa biitsibungalowia rannalta, mutta kehnoin tuloksin ja jouduimme ottamaan huoneen n.200m rannasta. Mika on talla hetkella liikaa, koska riippumattomme alkavat keraamaan kohta jo koiperhopsia ymparillensa prkl!
No tana aamuna sitten paatimme lahtea paikallisessa sairaalassa poikkeemaan, koska pakko saada Anden veresta vahan tietoa onko pieni kauan jatkunut kuume influenssaa vai jotain muuta. Nailla alueilla on kuitenkin PAKKO olla varma, toisin kun kotosuomessa missa ei vahasta kuumeesta paljoa hatkahda.. Sairaala oli kuin Racoon City (ne ketka tietaa..) sinne mentaessa. Lehdet pyori maassa ja kapiset koirat laahatti katsellessa kahden turistin valkoisia mehevia reisia syotavaksi kelpaavasti. Kaikkialla oli ruosteista, autiota ja tuuli ulvoi.. Mutta sitten ystavamme mr.Patonki ilmaantui! Tuo ranskalainen maailmanpelastaja-laakari tuli sopertamaan engleskaa kuin pink panther konsanaan, ja otti Anden hellaan huomaansa! Thank God for one western doctor in Cambodia.. Olo helpottui hiukan helvetisti kun naki kolmannen valkolaisen siella, ja varsinkin valkonen kaapu paalla!
No lekuriklinikan ja farmaseutin jalkeen paasimme vihdoin piitsille! Hiekka paikoitellen niin kuumaa, etta oli pakko pistaa slaparit jalkaan! Aurinko poltti ja tyynimeri oli lammin. Huomenna uudestaan! Paikasta ei mitaan muuta valittamista, kun taas paikalliset:( Todella paljon kerjaajia ja kaupustelijaa jopa piitsilla. Eihan niille mitaan sanoa tarvi, mutta alkaa se silti hermoille kaymaan! Ja sympatiat todella on kylla niiden jalkansa jenkkien rajahteisiin menettaneiden lapsien puolella keita tama yhteiskunta ei ainakaan auta yhtaan, mutta ei sille pari reissaajaa mitaan mahda. Ehka se rapakontakainen maailmanpoliisi voisi tulla kerrankin katsomaan omaa kadenjalkeensa ja siivoomaan sen aiheuttamaa paskaa, mutta ei taida kusipailla munat riittaa.
No, taman travelleriporukan seuraava kohde onkin paljon rauhallisempi Vietnam taas. Ja luultavasti sen edustalla oleva paratiisisaari!
Andekin sai laakkeensa apoteekista, mutta ottaa silti viela paikkareita nyt. Nyt herattamaan sita palailemme joskus ja jossain taas! Ja niin hei, jos haluat tietaa mika Andella oli, niin vastaa eka kyselyymme paljastamme sen joskus!;)

No... more... partying...

Kiitos! Me paasimme pois Vang Vieng:sta. Henkilokohtaisesti en olisi enaa kestanyt sita pohjoisen kylmyytta, eika kestanyt keuhkonikaan. Tunti sitten hiukan lampoa ja keuhkot tulevat ulos pienina vihreina palasina aiheuttaen samalla suurta kipua. Oma diagnoosini - keuhkoputkentulehdus varjoteltuamme mopojen paalla kesahepenissa pari paivaa.

Selviydyimme kuitenkin Vientiainen bussiin ja jo totutusti matka oli melko pomppuista. Nyt olimme oikeasti paikallisdosassa, joten ilmastointikaan ei ollut onneksi pahentamassa oloani. Matka kesti sen vajaa kuusi tuntia bussin pysahdellessa jokaisen olkitalon kohdalle. Maisemat olivat jalleen hienot, mutta eivat kuintenkaan vetaneet vertoja aiempaan. Kaikkein mukavinta oli seurailla paikallisten saatamista bussissa ja kylien tavallista elamaa. Olisi tehnyt mieli jaada tuollaiseen tavalliseen maalaiskylaan ja olla siella muutama paiva tai viikko rauhoittumassa.

Vientianessa olimme sen verran myohaan, ettemme enaa kerenneet jatkaa matkaa, vaan jaimme yoksi. Oloni alkoi olla jo melko huono. Koko kroppa oli kosketusherkka ja vaistamatta tuli mieleen tuo malaria. Koko yona en varmasti nukkunut kuin pari timmaa ja yritinkin keskittya lahinna hapettamaan vertani hiukan ahdistavan olon keskella Boratin ja LP:n parissa Peskun nukkuessa tyytyvaisena. Onneksi han myos on kitissyt tanaan yskan puuskia. Koh.. Koh.. Yo oli jo sen verran rankka, etta tuli selailtua nuo paikallisten noitatohtorien olkimajat valmiiksi. Niin ja naimme ensimmaiset aidot katuhuorat. Emme kokeilleet, koska se on moraalisesti erittain arveluttavaa ja esineellistaa ja alentaa naisia! By the way.. Vang Viengissa paikallinen pikkutytto paarista oluen kera olisi ollut niin vahan etten edes viitsi mainita sita tassa, jotta nuo kaikki lankkari irstailijat ei pilaisi sitakin mestaa! Etta huh huh.. Koyhan maan ongelma..

Olen syonyt tuota antibioottia malariaa varten koko ajan ja joudun nailla nakymin myos jatkamaan sen syomista taman kohan vuoksi, vaikka se aiheuttaakin tuon punoittavan ihon. Ja hei se etelamman Suomen systeri vois tsekkaa jostain voiks tota meidan antibioottia ottaa myos keuhkoputkentulehdukseen/muuhun keuhkohassakkaan vai lahenko apoteekkiin? Niin ja voiks jotain sarkylaaketta ottaa kans ja kerros viela sellainen maailmallakin tunnettu limaa irrottava juttu! Tack! :) koh..

Aamulla olo oli hiukan parempi ja paatimme jatkaa matkaamme kohti Kambodzaa ja jaatavaa ukottajien mekkaa Phnom Penhia. Paasimme flygarista ulos ja se alko heti. Kallis riksa keskustaan kun emme saaneet lentolippuja Siem Riepiin lentokentalta. Sen jalkeen kallis tiketti ylibuukattuun koneeseen, jossa oli tyhjia paikkoja kymmenittain. The Penhissa on myos paikallisilla pari mopoa ja tuo poly ja saasteet ei nain "astmaliiton"-edustajalle talla kertaa ollut oikea ratkaisu. Akkia pois ja jos ei oo pakko, niin ei ikina takasin. Ei voinut edes taksikuskiin luottaa! ;)

Nyt olemme onneksi jo paljon Laosilaisemmassa, mutta ei aivan niin chillissa mestassa ja huomenna sitten Angkor Wat ja muut pikku rakennelmat. Naa kiittaa ja kuittaa ja yrittaa parannella oloa ennen Sikavillen paahtavaa aurinkoa. Ja Aku hei osta oma kone, jotta paaset tanne! Kevyt logistiikka ongelma vahan lannemman idan ilmatilassa.. prkl..