Vihdoinkin, santaa sandaalien alle!

Palataksemme edellisiin koettelemuksiin, lensimme siis Phnom Penhista Siem Reapiin, koska ei ollut aikaa vedella noilla busseilla edestakasin. Siem Reap osoittautui todella huonoksi paikaksi parin paivan sisalla. Yksinkertaisesti ei mitaan tekemista, kaikki on "kallista", liikaa niita rikkaita vanhuksia minka takia kaikki juuri onkin kallista, mutta silti tahanastisen reissun mahtavin kokemus!! Mutta pelkastaan ja vain ainoastaan khmerien temppeleiden takia (mika siis ei kylla kaytannossa ole Siem Reap..)! Temppelit on rakennettu joskus 1100-luvulla khmerien toimesta (kvg- sina sivistymaton lankkari). Itse kavimme katsomassa ne tarkeimmat paikat kyseiselta alueelta, jos haluat kayda kaikki lapi, suosittelen varaamaan aikaa n.5 paivaa (yksityinen tuktuk-kuski bungaa n.6 dollaria koko paivaksi, ja ne on hyvia oppaita myos).. Kyseessa on kuitenkin kokonainen valtakunta mista suurin osa on Kambodzassa! Ei pysty edes kuvittelemaan mita sen ranskalaisen tutkimusretkeilijan mielessa on pyorinyt, kun on nuo rakennelmat viidakon keskelta ensimmaisena (lansimaalaisena) ihmisena loytanyt! Mahtanut olla parayttavista hetkista se kaikkein fuckin' parayttavin!! Mutta alue on kasittamattoman mahtava, menkaa ja katsokaa! Ihan turha tuollasta on kuvista katsella, ei ne totuutta kerro.
No temppeleiden jalkeen otimme aamulla bussikyydin Phnom Pehnin kautta tanne Sihanoukvillen biitsimestaan. Bungas 16 dollaria, matkaan meni 10 tuntia. Tarkoitus aluksi oli purjehtia laivoitse Phnomiin astin, mutta Andekin oli siina kunnossa etta tuo ulkoilma voisi olla vain pahasta. Ja saastimme kylla taas aikaakin.
Yritimme taalla metsastaa biitsibungalowia rannalta, mutta kehnoin tuloksin ja jouduimme ottamaan huoneen n.200m rannasta. Mika on talla hetkella liikaa, koska riippumattomme alkavat keraamaan kohta jo koiperhopsia ymparillensa prkl!
No tana aamuna sitten paatimme lahtea paikallisessa sairaalassa poikkeemaan, koska pakko saada Anden veresta vahan tietoa onko pieni kauan jatkunut kuume influenssaa vai jotain muuta. Nailla alueilla on kuitenkin PAKKO olla varma, toisin kun kotosuomessa missa ei vahasta kuumeesta paljoa hatkahda.. Sairaala oli kuin Racoon City (ne ketka tietaa..) sinne mentaessa. Lehdet pyori maassa ja kapiset koirat laahatti katsellessa kahden turistin valkoisia mehevia reisia syotavaksi kelpaavasti. Kaikkialla oli ruosteista, autiota ja tuuli ulvoi.. Mutta sitten ystavamme mr.Patonki ilmaantui! Tuo ranskalainen maailmanpelastaja-laakari tuli sopertamaan engleskaa kuin pink panther konsanaan, ja otti Anden hellaan huomaansa! Thank God for one western doctor in Cambodia.. Olo helpottui hiukan helvetisti kun naki kolmannen valkolaisen siella, ja varsinkin valkonen kaapu paalla!
No lekuriklinikan ja farmaseutin jalkeen paasimme vihdoin piitsille! Hiekka paikoitellen niin kuumaa, etta oli pakko pistaa slaparit jalkaan! Aurinko poltti ja tyynimeri oli lammin. Huomenna uudestaan! Paikasta ei mitaan muuta valittamista, kun taas paikalliset:( Todella paljon kerjaajia ja kaupustelijaa jopa piitsilla. Eihan niille mitaan sanoa tarvi, mutta alkaa se silti hermoille kaymaan! Ja sympatiat todella on kylla niiden jalkansa jenkkien rajahteisiin menettaneiden lapsien puolella keita tama yhteiskunta ei ainakaan auta yhtaan, mutta ei sille pari reissaajaa mitaan mahda. Ehka se rapakontakainen maailmanpoliisi voisi tulla kerrankin katsomaan omaa kadenjalkeensa ja siivoomaan sen aiheuttamaa paskaa, mutta ei taida kusipailla munat riittaa.
No, taman travelleriporukan seuraava kohde onkin paljon rauhallisempi Vietnam taas. Ja luultavasti sen edustalla oleva paratiisisaari!
Andekin sai laakkeensa apoteekista, mutta ottaa silti viela paikkareita nyt. Nyt herattamaan sita palailemme joskus ja jossain taas! Ja niin hei, jos haluat tietaa mika Andella oli, niin vastaa eka kyselyymme paljastamme sen joskus!;)