Omaa historiaa etsimässä..

Käyskentelin keskellä vanhoja raunioita. Yritin varovasti astua puoliksi lahonneiden lankkujen päälle kastelematta kaupunkilaiskenkiäni.. Kenkävalinta oli väärä, mutta kokemus oikea. Alue oli hiukan muuttunut viimenäkemältä. Vanhat ja ylväät kivet olivat nyt paremmin nille oikeuttavassa asussaan, poissa risujen keskeltä. Aivan kuin pala historiaa olisi nostettu esille metsän raivauksen yhteydessä.

Astuin kivikaaren sisäpuolle ja vilkuilin varovasti ylös jännittäen kolahtaako yläkertaan mitään. Melkein liukastuin lumisohjoiseen lammikkoon. Vieressä olevan pylvään naulat sojottivat ruosteisina. Olin keskellä elämää, mutta erilaista elämää kuin aiemmin. Olin vieraillut raunioilla aiemminkin ja viettänyt lapsuudessani useita kesiä aivan vieressä. Koskaan aiemmin en kuitenkaan ollut käynyt katsomassa tätä minuakin koskettavaa historiaa ajatuksella, en ajan kanssa enkä tietoisena missä olin. Nyt oli aika korjata tuo asia.

Kävelin, tai oikeastaan taiteilin märkien vanhojen lankkujen päällä syvemmälle ja yritin tarkkaavaisesti katsella ympärilleni. Pystyin helposti kuvittelemaan vanhojen kuvien perusteella kuinka eläväinen ympäristö oli aikoinaan. Nyt se oli lähinnä surullinen. Ihmisen jättämä jälki oli vielä vahvasti esillä, mutta luonto osoitti hiljalleen, kuinka se lopulta voittaa.

Haluan kuvitella rakennuksen ylvääksi ja hyvin hoidetuksi. Haluan kuvitella sen täyteen elämää. Nyt sille antaa elmää erilainen kasvien ja muiden pienten elijöiden yhteiskunta. Elämä sieltä ei ole kadonnut - se on vain muuttanut muotoaan.

Otettuani muutaman kuvan olin tyytäinen itseeni. Olin tehnyt ainakin yhden asian paremmin. Rauniot ovat olleet tähän asti aina lähellä, mutta kuitenkin kaukana. Nyt ne olivat lähempänä minua ja sitä vahvaa historiaa, josta osaksi olen lähtöisin. Toivottavasti löydän enemmänkin niitä arjen pilaamia kauniita asioita uudelleen!

Levoton..

Taannoin minulta kysyttiin olenko levoton sielu? Ensimmäinen vastaukseni oli välittömästi, että en. Miten niin muka levoton??

Aloin kuitenkin miettiä faktoja, joista kysyjä ehkä oli johtopäätöksensä tehnyt. Kuvagalleriani perusteella en juurikaan ole viettänyt aikaani Suomessa, teksteistäni paljastuu kaipuu palmun alle ja muistan aina mainita miten huonot kelit Suomessa ihmistä riivaa.

Olenko tosiaan sitä mieltä kotimaastani?? Siitä maasta, joka on kasvattanut minut näihin ajatuksiin ja ajanut minut näihin kokemuksiin ja joka on tähän asti kuitenkin aina tarjonnut sen mitä olen tarvinnut. Jopa lämpöä kesäaikaan!

Rakastan matkustamista ja perinteinen Suomalainen arki tuntuu välillä tylsältä. Sitä en voi kiistää. Suomihan on melko vahvasti normitettu maa.. Eli kaikkeen tekemiseen ja olemiseen löytyy aina sääntö ja sitä pitää noudattaa orjallisesti.

Välillä ehkä kaipaan ympärilleni kevyttä sekasortoa ja ihmisen oman päätöksenteon mahdollisuutta. Nämä asiat onnistuvat monessa kolmannessa maassa. Enkä nyt tarkoita mitään raflaavia asioita, vaan ihan pieniä vapauksia, kuten esimerkiksi mönkijällä ajamista maastossa, auton pysäköintiä, släpäreissä discoon menemistä jne.. Asioita, jotka tuntuu juuri sillä hetkellä hyvältä, mutta niitä ei voi toteuttaa, koska ei ole maaomistajan lupaa, kyseisessä kohdassa ei ole parkkiruutua tai tyhjän discon poke ei voi päästää sisään koska kyseisessä paikassa ei voi käyttää släpäreitä. Näitä tällaisia pieniä asioita kaipaan muualta.

Tosin tuo orjallinen normiston noudattaminen takaa taas paljon asioita, jotka eivät ole muualla mahdollisia. Suomessa liikenne on turvallista ja siinä on järjestys, autot ovat ruuduissa eivätkä tuki katuja ja estä esimerkiksi ambulanssien pääsyä pihapiiriin, ja ihmiset pukeutuvat suurin piirtein siististi ihmisten ilmoilla.

Mutta siihen alkuperäiseen kysymykseen. Olenko levoton sielu ja enkö arvosta riittävästi kotimaatani?

Noihin kysymyksiin vastaisin kuitenkin samalla lailla kuin aluksikin, että en ole levoton sielu ja arvostan todellakin kotimaatani. Halua matkustaa, nähdä ja kokea asioita. Valitettavasti se ei ole mahdollista kotisohvalta. Maailmalla matkustaessa näkee ja kokee paljon asioita, joiden avulla oman turvallisen kotimaamme arvostus vain kasvaa. Toisaalta taas näkee ja kokee asioita, jotka ovat muualla paremmin ja näin ollen voi yrittää vaikuttaa niiden asioiden parantamiseen myös kotona.

Myönnän kyllä, että olen ollut huono matkailija kotona. Suomessa on paljon erilaisia asioita ja paikkoja, jotka vain pitää huomata paremmin sen tavallisen arjen keskeltä. Suomessa on kaunis luonto, turvallinen ympäristö ja jopa historiallisia rakennuksia. Totta on, että valitettavan usein se kaikki peittyy siihen tavalliseen arkeen, eikä niitä jokapäiväisiä asioita osaa arvostaa.

Reissuni tässä maailmankolkassa alkaa oleen kohta ohitse. Rohkenenkin myöntää, että tällä hetkellä kaipaa jo kotimaatani ja etenkin Suomalaista kesää. Odotan innolla, kun astun lentokoneesta tuohon tuttuun ja turvalliseen Helsinki - Vantaan terminaaliin ja totean itselleni jälleen olevani kotona enkä keskellä Kosovolaista kaatopaikkaa..

Ensikesänä lupaan itselleni löytää paremmin niitä tuttuja ja normaalisti huomaamattomia arkisia asioita. Kannan kameraani uskollisesti ja yritän löytää sen kauniin kuvan siitä mitä en normaalisti näe.

Kiitos tästä ajatuksesta! :o)

CIMIC..

Sotilaat on sotilaita eikä niistä muuhun oo.. Vai onko? Suomalaiset sotilaathan ovat käytännössä putkimiehiä, raksamiehiä, varastomiehiä, sairaanhoitajia, kapiaisia, poliiseja, palomiehiä jne.. Eli ammattikunta on aika laaja ja sietä kautta suomalaisten on ollu helppo sovittaa sotilaallinen yhteistyö siviilien kanssa.

Tätä yhteistyötä kutsutaan CIMIC toiminnaksi eli Civil Military Co-operation. Siviili-sotilas yhteistyön tarkoituksena on helpottaa paikallisten oloja esimerkiksi rakentamalla kaivoja, kouluja, lahjoittamalla erinäisiä välineitä sairaaloihin tai kuten nyt Kosovossa hydraulinen pelastusvälinesarja Lipljanin palokunnalle. Onhan CIMIC kulttuurin kuulunut jokavuotinen joulupukkitoimintakin Kosovon suomalaisen CIMIC porukan keskuudessa..

Hyrdaulinen pelastusvälinesarja on tarkoitettu käytettäväksi liikenneonnettomuustilanteissa, joissa loukkaantunut potilas on jäänyt kiinni auton romuun, eikä hänta saada sieltä ulos turvallisesti ilman auton leikkaamista osiin.

Lipljanin palokunnalle kyseinen työkalusarja tulee varmasti tarpeeseen, sillä Kosovolainen liikennekulttuuri on melko vauhdikkaan uskaliasta eikä onnettomuuksia tässä todellisten Ari Vatasten valtakunnassa aina voida välttää. Autokalustokin on kuin Vatasen parhaimmilta ajovuosilta, etli hiukan vanhanaikaista..

Tosin sitä ei kukaan tiedä malttaako paikallinen odottaa palokuntaa kiltisti tukien liikenneonnettemuuden uhria, vai repivätkö nämä hiukan kiihkeät kansalaiset kuskin autosta puoliväkisin ja roudaavat hänet sitten kakkos kopan Golfilla lähimpään Spitaaliin.. Aika näyttää ja toivossa on hyvä elää. Lähdetään nyt ainakin siitä oletuksesta ettei kyseistä useamman tontun maksavaa välineistöä myytäisi heti eteen päin pienen lisätienestin toivossa..

Lipljanin palokunnalle on kuitenkin jälleen annettu kultainen kädenpuristus ja he voivat olla tyytyväisiä välineistöönsä ja etenkin saamaansa koulutukseen Camp Villen palokunnalta. Siviili-sotilas yhteistyö mahdollistaa molemminpuolisen luottamuksen rakentamisen, jolloin tiedonkulku ja yhteistyö on helpompaa.

Kylällä on aina mukavampaa heiluttaa takaisin iloisille ihmisille, kuin ottaa suojaa kivisateessa lokaalien tahtoessa sinut teuraaksi.. Jatkakaamme CIMIC toimintaa järkevänä ja tehokkaana, kuten tähänkin asti!

Arki alkoi..

Reissusta on tovi ja olen kerennyt hengähtää.. Paluu arkeen oli hiukan kivuttomampi, kuin odottaa saattoi, sillä Kosovon ilmatilaan oli tilattu aurinkoa!!! :D Helpotus oli melkoinen. Tosin nopea pyrähdys Suomessa antoi kuvan siitä talvisesta ankeudesta, mikä siellä oli viel' valloillaan. Enkä nyt todellakaan tarkoita sitä upeaa laskettelua kelia siellä pohjoisessa Suomessa, vaan sitä loskan sekaista tunnelmaa etelässä..

Paluuta arkeen helpotti myös se, että pääsin käymään päiväseltään tuolla Makedonian kultaisessa pääkaupungissa Skopjessa tai Skopsko landiassa, kuten me täällä leikkisäsäti sen muotoilemme. Skopje alkaa hiljalleen heräillä talven jäljiltä,vaikka lokaalit käyttävätkin toppatakkeja länkkärin vilistellessa shortseissa.. Ihmetys oli kumma, mutta lämmin oli mielesetäni. Skopje oli nasta ja edullinen, jos ei osta merkkivaatteita tai muitakaan globaaleja tuotteita. Vinkkinä: Pysy sivukaduilla ja nauri lokaalia juomaa. Suosittelen Skopskoa!!!

Reissusta yhteen vetona voisin sanoa, että Singapore on sellainen City, johon voisin helposti muuttaa esimerkiksi hetkeksi, jos toviksikin. Kaupunki on erittäin siisti, turvallinen, toimiva ja ihmisillä tuntui olevan kaikkea. Haittapuolina mainittakoon älytön hintasato (sama kuin Suomessa..) kevyesti läpi paistava virkamiesten kyttääminen ja metron drinksu kielto.. Näin muutaman kerran kotomaassa tuubilla siirtyneenä sanoisin, että muutama janojuoma matkalla tulee joskus tarpeeseen..

Suraavaksi korkeimmalle ja ehkä jopa yltiöpäiseen menestykseen nostaisin Pulau Perhentiean saaren nimeltään Kecil. Mestassa on aivan mahtava backbacker scene eikä överiturismi ole vielä saavuttanut tätä sähkötöntä saarta. Ranta etenkin hiljaisemmalla Coral Beachin puolle on aivan mahtava ja siellä Scuba Diverin on hyvä olla. Itse en valitettavasti saanut aikaiseksi testattua, mutta upea snorklaus trippi antoi hyvin kuvaa mestan mahdollisuuksista.

Ja kuten kunnon reppuhelvettiin kuluu, niin yöelämää löytyy Long Beachin puolelta. Suosittelen Panorama ravintelia ja Shiha piipun polttelua muutaman drinksun kera. Osa "turisteista" ei ole kuunaan kokenut tuota kuplivaa ihmetta ja juttuseuraa saa sen avulla helposti. Omena on se juttu!!!

Kecilin suurin miinus on suuri ruotsalaisten kauniiden pariskuntien määrä. Osa porukasta on hiukan sisäänpäin lämpiävää, mutta kun löytää sen oikean poppoon, niin illasta tulee ikimuistettava. Toinen suuri kansakunta saarella on nuo entisen britannian kuningattaren saarivankilan jälkeläiset eli Aussit. Mutta heidän kanssaan pärjää..

KL jäi hiukan lyhyeksi ja Taikamaasta ei tarvitse enää juurikaan mainita..

Mutta Kosovossa se kivaa vasta onkin, etenkin kun tietää, että hetken päästä kotiin ompi suunta. Babyoilit pintaan ja patiolle on ollut viimepäivien tunnus ja tänään kuulin uuden slokanin. Off Day is the best day!! Joudun myöntymään, sillä auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta ei mielellään pue tuota kurkkusalaattia muistuttavaa pukinetta ja hikoile tummissa kokonaista kesäpäivää. Tai kevätpäivää, sillä älä huolehdi - kyllä se tästä vielä lämpiää.. Nimim. +20!!!

Bangkok red rally..

Kaikki kiva loppuu aikanaan, kuten myos tama lyhyt reissu. Jalleen, kuten aina aieminkin, aika palloa tallatessa on mennyt vauhdilla eika viela malttais palata oravanpyoraan. Mutta minkas teet..?

Cha-Am jai taakse ja matka taittui mukavasti linja-autolla, jossa oli tunnelmaa. Jalkotilaa oli riittavasti ja penkinkin sai sellaiseen makoisaan lepoasentoon. Voisivat tuolla suomenkin pitkan matkan busseissa ottaa mallia Taikamaan tyylista. Reilun kahen timman reissu kustanti 140 baht per henkilo, joten jalleen pisti miettimaan mopokuskien taksoja..

Bangkok oli pysynyt suunnilleen samoilla kohdilla, mutta edelliseen vuoden 2007 vierailuun Khaosanissa oli katu kuvaan ilmestynyt punanuttuisia ukkoja ja akkoja. Etelaisen Taikamaan kansalaiset ovat tulleet oikein joukolla kylaan paakaupunkiinsa ja valloittaneet tuon paatien omien etujensa ajamiseen. Ja kuten lokaaliin tyyliin sopii, niin kaikki on organisoitua.

Mielenosoittajilla on omat liikenteenohjaajat, turvamiehet, ruokakauppiaat, vaatekauppiaat, voimakoneet, kuulutusjarjestelmat jne.. Mutta onpa niita mielenosoittajiekin hiukan lahteesta riippuen tuhansia.. Tottakai paikalla on myos poliisin JOUHA-joukot ja armeija partio alueella. Viranomaiset tosin pysyvat melko nakymattomissa..

Mielenosoitus on erittain rauhallinen ja vaikka hetellimme on keskella mielenosoittajia (Bangkok Royal Hotel..), niin mielenosoituksesta ei ole ollut haittaa. Pain vastoin normaalisti aivan psykedeelisen liikenteen omaava katu on nyt hiukan rauhallisempi, kun sen reunoja asuttaa etelen immeiset. Tosin tiukkoja puheita tulee kajarista aamusta myohaan iltaan, mutta sekaan ei ole tahan asti hairinnyt.

Eli jos jossain oppaassa tai tiedotteessa sanotaan, ettei ole turvallista tulla Bangkokiin, niin bullshit. Tanne vaan! Taikamaalaiset ei oikein osaa retteloida.

Eilinen paiva meni Khaosan Roadin laheisyydessa hiukan shoppaillen ja sitten piti viela poiketa pikkasen discoteekissa. Tanaan ohjelmassa oli hiukan chillaamista ja brunan syventamista altaalla ja normaalia hangailua tassa turistihelvetissa.

Uutena asiana joka tuli B kaupungissa testattua oli Kalahieronta jaloille. 180 Baht ja jalkoja sai lilluttaa altaassa maaraamattoman ajan. Allas on akvaarion oloinen allas, jonka reunalla istutaan. Sitten vain jalat altaaseen ja kymmenet pikkukalat syoksyvat jalkojesi kimppuun ja aloittavat herkuttelun kuolleella iholla ja muilla epapuhtauksilla. Kokemuksena hiukan kutittava ja mielenkiintoinen. Jos ei muuta, niin oli ainakin mukava katsella ja syottaa kaloja.

Iltaohjelmassa olisi sitten siirtyminen tuohon Taikamaan vihatuimpaan kohteeseen eli Suvarnabhumin kansainvalisen lentokentan lahtoterminaaliin, kuten eras vanhan liiton fasse ja kokenut travelleri asian muotoili. Mutta kaikki kiva loppuu aikanaan ja uudelle reissulle ei paase ellei ensin kotiudu vanhalta. Silti olisin voinut viela jatkaa sen kaksi - kolme kuukautta kevyesti..

Kohta jaadyn pakkasessa.. Toivottavasti edes Kosovossa paistaa aurinko, niin voin kuvitella keinuttelevani Aasian auringon alla riippumatossa..

cha cha Cha-Am..

Hua Hin vaihtui taydelliseksi turistirysaksi kertaheitolla, kun saavuimme Cha-Am:n biitsille. Vakee on kun pipoo ja banaani-veneet tahkoo tuskassa biitsin edustalla edestakasin. Kaupiaita dallailee sannalla ja meren elavia kaupustellaan tien reunassa. Mesta on taynna hotelleja ja guest-houseja ja muutama resorttikin loytyy. 7/11 loytyy noin 100 metrin valein ja ravintoloita on pilvin pimein ja juniorit polkee vaaleanpunaisille tandemeilla.

Nain akkiseltaan saattaa kuulostaa silta, etta olen saapunut Vietnamin helvettiin eli Mui Ne:en, mutta tosiallisesti mesta on ihan OK. Suurin osa tasta "turisti" massasta on nimittain Taikamaan omia kansalaisia, jotka tuleva tahan maan ehka suosituimpiin kuuluviin lomailu keskittymaan. Lankkareita (samaa kaliiberia, kuin Hua Hin:ssa..) on muutamia, mutta kerrankin on vaikee loytaa baaria, jota ei kansoita ruotsalaiset, aussit tai britit. Tosiasiallisesti baareja on myos todella vaikea loytaa, silla lokaaliin kulttuuriin kuuluu, etta paiva vietetaan biitsilla uiden taysissa pukeissa, ajellaan banaani-veneella, imutellaan bissee. Vatsan kurniminen lopetetaan herkullisella merenelavalla ja sen jalkeen mennaan jumittaan takasin Bangkokiin tai sit siihen omaan majotukseen rannan tuntumaan.

Hintataso on jo huomattavasti halvempi, kuin 20 km paassa Hua Hinissa ja muutekin ilmapiiri on chillimpi, vaikka kuhinaa onkin koko ajan ymparilla. Me otettiin loistoluokan hotlahuone ja nyt todellakin mainostan, etta loistoluokan. Yo bungaa 2 000 bahtia ja viikonloppu yolta velotetaan viela 500 xtraa.. Viikonloput on tungosta. Viikolla hiukan hiljaisempaa. Safkaamaan pystyy muutamalla satasella.

Paivat menee mukavasti tossa omalla altaalla tai sitten noin 50 metrin paassa oleva meren rannalla. Tosin rantaelama ei ole ihan lankkari tyylista, mutta maassa maan tavalla. Taalta loytyy myos mahtava monkkari puisto eli Cha-am  ATV Park noin 15 km paassa rannasta. Mopotaksi bungas 150 bahtia ilman tinkimista. Ja samat kyypparit tuli noutaan. Sovi se etukateen, koska muuten voi olla hankala paasta pois keskelta ei mitaan.

Monkkari ajeluja on kolmee eri tyyppia. 30 min pyoriminen puiston omalla pienella radalla opetellen tekniikkaa, tunnin safari maaseudulla tai sitten kahden timman safari, jossa paasee jo oikeasti hiukan ajamisen makuun. Itse valitsin tuon 2 timman setin, josta oli onneksi karsittu kaikki yleinen turistipaska pois. Jalleen huomaa, etta ollaan Taikamaan omien juttujen aarella. Safari bungas 3 000 bahtia eli oli himppasen kallis, muta oli se sen arvoista. Hengityssuojainta ja visiirillista kyparaa ei jaeta turhaan, joten suosittelen kayttamaan.

Ennen safaria pitaa ajaa muutama totutuslenkki, jossa lokaalit tsiigaa osaatko kayttaa tuota 200 cc Polarista, vai oletko vain matkustaja. Taman jalkeen alkaa sitten se itse asia eli ajaminen ja melko nopeasti monkija monsterin takapyorat alkavat pyrkia sivuille mutkissa. Eikun hanaa ja hymya korviin.

Maastollisesti safari ei ole hirvean haastava, mutta hiukan paasee kokeilemaan omia kahvan taitto taitojaan. Vauhtia loytyy, kunhan vain pidat huolen siita ettet joudu mihinkaan perus turisti safari porukan kanssa samalle ajelulle. Oma opas ja eat my dust!

Muuta tekemista jos haluaa keksia, niin suosittelen sita banaani ajelua tai sitten 7/11 maratonia. Rantabulevardi on noin 5 km pitka sen varrelta loytyy kymmenittain noita kioskeja, josta loytyy kaikkea mita travelleri tarvitsee. Ei muuta kuin mopolla etelaan ja sielta kohti pohjoista aina 7/11:n kohdalla pysahtyen nestetankkaukseen. Lupaa, etta ennen puoltavalia huomaat juoman vaikutuksen.. Se on sitten oma valinta mita juo.. ;o)

Cha-Am oli tavallaan hiukan liian iso meikalle, mutta pettymys se ei missaan nimessa ole. Ihmiset on erittain mukavia ja lokaalit heilutelee ja tervehtii erisyista, kuin Hua Hinin hokkeri kaduilla. Viela kun eilen loysimme paikan ehka ainoan yokerhon, joka oli myos taynna paikallisia, niin tanaan saatamme joutua jatkamaan lauantai-illan kunniaksi parille disco-pallon valkkeeseen.

Ande suosittelee:
- Cha-Am ATV Park http://www.cha-amatvpark.net/
- 7/11 maraton Singhan tai Leo:n voimalla

- Sand Grain disco & bar

Katukalja..

Katukalja kasitteena on vanha suomalainen travelleri tapa nauttia alkoholia, kun budjetti painaa paalle. Suomessa etenkin tietyissa piireissa katukaljasta on tehty elamantapa ja monet ihmiset noudattavatkin tata tiukkaa dieettia paivasta toiseen vuosi vuodelta jopa harman olosuhteissa.

Nykyaikaisella katukaljalla, etenkin nuorten keskuudessa, tarkoitetaan kadulla tapahtuvaa oluen tai muun alkoholin nauttimista hyvassa tunnelmassa. Nykyaan katukalja ei ole enaa pelkastaan oluiden ystavien yksinoikeus, vaan yha usemammin kadulla tormaa myos tyttomaisiin breezereihin tai jopa drinkkeihin.

Katukaljalla on myos monia nimia, kuten katubisse, kymppikassi, puistokanni ja sitten myos viimeaikoina etenkin ita-helsingissa tuttu rupustelu.

Aasiassa itse suosin katukaljaa yleisesti ottaen suuresta 7/11 myymaloiden maarasta johtuen ja siita etta ne ovat auki 24/7. Parhaat katukalja mestat on yleisesti ottaen paakadun varrella, biitsilla tai puistossa. Suosin myos lokaalien taksi kuskien tolpan vieressa hengaamista. Siina saa hyvan otannan koko kansasta kyseisessa kylassa. Jos haluat ekstriimia, niin kokeile poliisiauton vierustaa tai itse kyttiksen portaita.

Katukaljan avulla on helppo tutustua uusiin ihmisiin ja saa kontakteja, niin reissuruuniin, kuin lokaaleihinkin viinamaen miehiin. Suosittelen lampoisesti kokeilemaan ainakin lampoisessa maassa. Pakkasessa muista pukeutua.

Mikali halua lisatietoa katukaljasta tai siihen liittyvista etiketeista, niin ota rohkeasti yhteytta team Rankka Reissuun tai mene ajatuksen alkulahteille Kondekan ostarille ja katso kuinka ammattilaiset asian hoitavat.