Omaa historiaa etsimässä..

Käyskentelin keskellä vanhoja raunioita. Yritin varovasti astua puoliksi lahonneiden lankkujen päälle kastelematta kaupunkilaiskenkiäni.. Kenkävalinta oli väärä, mutta kokemus oikea. Alue oli hiukan muuttunut viimenäkemältä. Vanhat ja ylväät kivet olivat nyt paremmin nille oikeuttavassa asussaan, poissa risujen keskeltä. Aivan kuin pala historiaa olisi nostettu esille metsän raivauksen yhteydessä.

Astuin kivikaaren sisäpuolle ja vilkuilin varovasti ylös jännittäen kolahtaako yläkertaan mitään. Melkein liukastuin lumisohjoiseen lammikkoon. Vieressä olevan pylvään naulat sojottivat ruosteisina. Olin keskellä elämää, mutta erilaista elämää kuin aiemmin. Olin vieraillut raunioilla aiemminkin ja viettänyt lapsuudessani useita kesiä aivan vieressä. Koskaan aiemmin en kuitenkaan ollut käynyt katsomassa tätä minuakin koskettavaa historiaa ajatuksella, en ajan kanssa enkä tietoisena missä olin. Nyt oli aika korjata tuo asia.

Kävelin, tai oikeastaan taiteilin märkien vanhojen lankkujen päällä syvemmälle ja yritin tarkkaavaisesti katsella ympärilleni. Pystyin helposti kuvittelemaan vanhojen kuvien perusteella kuinka eläväinen ympäristö oli aikoinaan. Nyt se oli lähinnä surullinen. Ihmisen jättämä jälki oli vielä vahvasti esillä, mutta luonto osoitti hiljalleen, kuinka se lopulta voittaa.

Haluan kuvitella rakennuksen ylvääksi ja hyvin hoidetuksi. Haluan kuvitella sen täyteen elämää. Nyt sille antaa elmää erilainen kasvien ja muiden pienten elijöiden yhteiskunta. Elämä sieltä ei ole kadonnut - se on vain muuttanut muotoaan.

Otettuani muutaman kuvan olin tyytäinen itseeni. Olin tehnyt ainakin yhden asian paremmin. Rauniot ovat olleet tähän asti aina lähellä, mutta kuitenkin kaukana. Nyt ne olivat lähempänä minua ja sitä vahvaa historiaa, josta osaksi olen lähtöisin. Toivottavasti löydän enemmänkin niitä arjen pilaamia kauniita asioita uudelleen!