Arki alkoi..

Reissusta on tovi ja olen kerennyt hengähtää.. Paluu arkeen oli hiukan kivuttomampi, kuin odottaa saattoi, sillä Kosovon ilmatilaan oli tilattu aurinkoa!!! :D Helpotus oli melkoinen. Tosin nopea pyrähdys Suomessa antoi kuvan siitä talvisesta ankeudesta, mikä siellä oli viel' valloillaan. Enkä nyt todellakaan tarkoita sitä upeaa laskettelua kelia siellä pohjoisessa Suomessa, vaan sitä loskan sekaista tunnelmaa etelässä..

Paluuta arkeen helpotti myös se, että pääsin käymään päiväseltään tuolla Makedonian kultaisessa pääkaupungissa Skopjessa tai Skopsko landiassa, kuten me täällä leikkisäsäti sen muotoilemme. Skopje alkaa hiljalleen heräillä talven jäljiltä,vaikka lokaalit käyttävätkin toppatakkeja länkkärin vilistellessa shortseissa.. Ihmetys oli kumma, mutta lämmin oli mielesetäni. Skopje oli nasta ja edullinen, jos ei osta merkkivaatteita tai muitakaan globaaleja tuotteita. Vinkkinä: Pysy sivukaduilla ja nauri lokaalia juomaa. Suosittelen Skopskoa!!!

Reissusta yhteen vetona voisin sanoa, että Singapore on sellainen City, johon voisin helposti muuttaa esimerkiksi hetkeksi, jos toviksikin. Kaupunki on erittäin siisti, turvallinen, toimiva ja ihmisillä tuntui olevan kaikkea. Haittapuolina mainittakoon älytön hintasato (sama kuin Suomessa..) kevyesti läpi paistava virkamiesten kyttääminen ja metron drinksu kielto.. Näin muutaman kerran kotomaassa tuubilla siirtyneenä sanoisin, että muutama janojuoma matkalla tulee joskus tarpeeseen..

Suraavaksi korkeimmalle ja ehkä jopa yltiöpäiseen menestykseen nostaisin Pulau Perhentiean saaren nimeltään Kecil. Mestassa on aivan mahtava backbacker scene eikä överiturismi ole vielä saavuttanut tätä sähkötöntä saarta. Ranta etenkin hiljaisemmalla Coral Beachin puolle on aivan mahtava ja siellä Scuba Diverin on hyvä olla. Itse en valitettavasti saanut aikaiseksi testattua, mutta upea snorklaus trippi antoi hyvin kuvaa mestan mahdollisuuksista.

Ja kuten kunnon reppuhelvettiin kuluu, niin yöelämää löytyy Long Beachin puolelta. Suosittelen Panorama ravintelia ja Shiha piipun polttelua muutaman drinksun kera. Osa "turisteista" ei ole kuunaan kokenut tuota kuplivaa ihmetta ja juttuseuraa saa sen avulla helposti. Omena on se juttu!!!

Kecilin suurin miinus on suuri ruotsalaisten kauniiden pariskuntien määrä. Osa porukasta on hiukan sisäänpäin lämpiävää, mutta kun löytää sen oikean poppoon, niin illasta tulee ikimuistettava. Toinen suuri kansakunta saarella on nuo entisen britannian kuningattaren saarivankilan jälkeläiset eli Aussit. Mutta heidän kanssaan pärjää..

KL jäi hiukan lyhyeksi ja Taikamaasta ei tarvitse enää juurikaan mainita..

Mutta Kosovossa se kivaa vasta onkin, etenkin kun tietää, että hetken päästä kotiin ompi suunta. Babyoilit pintaan ja patiolle on ollut viimepäivien tunnus ja tänään kuulin uuden slokanin. Off Day is the best day!! Joudun myöntymään, sillä auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta ei mielellään pue tuota kurkkusalaattia muistuttavaa pukinetta ja hikoile tummissa kokonaista kesäpäivää. Tai kevätpäivää, sillä älä huolehdi - kyllä se tästä vielä lämpiää.. Nimim. +20!!!

Bangkok red rally..

Kaikki kiva loppuu aikanaan, kuten myos tama lyhyt reissu. Jalleen, kuten aina aieminkin, aika palloa tallatessa on mennyt vauhdilla eika viela malttais palata oravanpyoraan. Mutta minkas teet..?

Cha-Am jai taakse ja matka taittui mukavasti linja-autolla, jossa oli tunnelmaa. Jalkotilaa oli riittavasti ja penkinkin sai sellaiseen makoisaan lepoasentoon. Voisivat tuolla suomenkin pitkan matkan busseissa ottaa mallia Taikamaan tyylista. Reilun kahen timman reissu kustanti 140 baht per henkilo, joten jalleen pisti miettimaan mopokuskien taksoja..

Bangkok oli pysynyt suunnilleen samoilla kohdilla, mutta edelliseen vuoden 2007 vierailuun Khaosanissa oli katu kuvaan ilmestynyt punanuttuisia ukkoja ja akkoja. Etelaisen Taikamaan kansalaiset ovat tulleet oikein joukolla kylaan paakaupunkiinsa ja valloittaneet tuon paatien omien etujensa ajamiseen. Ja kuten lokaaliin tyyliin sopii, niin kaikki on organisoitua.

Mielenosoittajilla on omat liikenteenohjaajat, turvamiehet, ruokakauppiaat, vaatekauppiaat, voimakoneet, kuulutusjarjestelmat jne.. Mutta onpa niita mielenosoittajiekin hiukan lahteesta riippuen tuhansia.. Tottakai paikalla on myos poliisin JOUHA-joukot ja armeija partio alueella. Viranomaiset tosin pysyvat melko nakymattomissa..

Mielenosoitus on erittain rauhallinen ja vaikka hetellimme on keskella mielenosoittajia (Bangkok Royal Hotel..), niin mielenosoituksesta ei ole ollut haittaa. Pain vastoin normaalisti aivan psykedeelisen liikenteen omaava katu on nyt hiukan rauhallisempi, kun sen reunoja asuttaa etelen immeiset. Tosin tiukkoja puheita tulee kajarista aamusta myohaan iltaan, mutta sekaan ei ole tahan asti hairinnyt.

Eli jos jossain oppaassa tai tiedotteessa sanotaan, ettei ole turvallista tulla Bangkokiin, niin bullshit. Tanne vaan! Taikamaalaiset ei oikein osaa retteloida.

Eilinen paiva meni Khaosan Roadin laheisyydessa hiukan shoppaillen ja sitten piti viela poiketa pikkasen discoteekissa. Tanaan ohjelmassa oli hiukan chillaamista ja brunan syventamista altaalla ja normaalia hangailua tassa turistihelvetissa.

Uutena asiana joka tuli B kaupungissa testattua oli Kalahieronta jaloille. 180 Baht ja jalkoja sai lilluttaa altaassa maaraamattoman ajan. Allas on akvaarion oloinen allas, jonka reunalla istutaan. Sitten vain jalat altaaseen ja kymmenet pikkukalat syoksyvat jalkojesi kimppuun ja aloittavat herkuttelun kuolleella iholla ja muilla epapuhtauksilla. Kokemuksena hiukan kutittava ja mielenkiintoinen. Jos ei muuta, niin oli ainakin mukava katsella ja syottaa kaloja.

Iltaohjelmassa olisi sitten siirtyminen tuohon Taikamaan vihatuimpaan kohteeseen eli Suvarnabhumin kansainvalisen lentokentan lahtoterminaaliin, kuten eras vanhan liiton fasse ja kokenut travelleri asian muotoili. Mutta kaikki kiva loppuu aikanaan ja uudelle reissulle ei paase ellei ensin kotiudu vanhalta. Silti olisin voinut viela jatkaa sen kaksi - kolme kuukautta kevyesti..

Kohta jaadyn pakkasessa.. Toivottavasti edes Kosovossa paistaa aurinko, niin voin kuvitella keinuttelevani Aasian auringon alla riippumatossa..

cha cha Cha-Am..

Hua Hin vaihtui taydelliseksi turistirysaksi kertaheitolla, kun saavuimme Cha-Am:n biitsille. Vakee on kun pipoo ja banaani-veneet tahkoo tuskassa biitsin edustalla edestakasin. Kaupiaita dallailee sannalla ja meren elavia kaupustellaan tien reunassa. Mesta on taynna hotelleja ja guest-houseja ja muutama resorttikin loytyy. 7/11 loytyy noin 100 metrin valein ja ravintoloita on pilvin pimein ja juniorit polkee vaaleanpunaisille tandemeilla.

Nain akkiseltaan saattaa kuulostaa silta, etta olen saapunut Vietnamin helvettiin eli Mui Ne:en, mutta tosiallisesti mesta on ihan OK. Suurin osa tasta "turisti" massasta on nimittain Taikamaan omia kansalaisia, jotka tuleva tahan maan ehka suosituimpiin kuuluviin lomailu keskittymaan. Lankkareita (samaa kaliiberia, kuin Hua Hin:ssa..) on muutamia, mutta kerrankin on vaikee loytaa baaria, jota ei kansoita ruotsalaiset, aussit tai britit. Tosiasiallisesti baareja on myos todella vaikea loytaa, silla lokaaliin kulttuuriin kuuluu, etta paiva vietetaan biitsilla uiden taysissa pukeissa, ajellaan banaani-veneella, imutellaan bissee. Vatsan kurniminen lopetetaan herkullisella merenelavalla ja sen jalkeen mennaan jumittaan takasin Bangkokiin tai sit siihen omaan majotukseen rannan tuntumaan.

Hintataso on jo huomattavasti halvempi, kuin 20 km paassa Hua Hinissa ja muutekin ilmapiiri on chillimpi, vaikka kuhinaa onkin koko ajan ymparilla. Me otettiin loistoluokan hotlahuone ja nyt todellakin mainostan, etta loistoluokan. Yo bungaa 2 000 bahtia ja viikonloppu yolta velotetaan viela 500 xtraa.. Viikonloput on tungosta. Viikolla hiukan hiljaisempaa. Safkaamaan pystyy muutamalla satasella.

Paivat menee mukavasti tossa omalla altaalla tai sitten noin 50 metrin paassa oleva meren rannalla. Tosin rantaelama ei ole ihan lankkari tyylista, mutta maassa maan tavalla. Taalta loytyy myos mahtava monkkari puisto eli Cha-am  ATV Park noin 15 km paassa rannasta. Mopotaksi bungas 150 bahtia ilman tinkimista. Ja samat kyypparit tuli noutaan. Sovi se etukateen, koska muuten voi olla hankala paasta pois keskelta ei mitaan.

Monkkari ajeluja on kolmee eri tyyppia. 30 min pyoriminen puiston omalla pienella radalla opetellen tekniikkaa, tunnin safari maaseudulla tai sitten kahden timman safari, jossa paasee jo oikeasti hiukan ajamisen makuun. Itse valitsin tuon 2 timman setin, josta oli onneksi karsittu kaikki yleinen turistipaska pois. Jalleen huomaa, etta ollaan Taikamaan omien juttujen aarella. Safari bungas 3 000 bahtia eli oli himppasen kallis, muta oli se sen arvoista. Hengityssuojainta ja visiirillista kyparaa ei jaeta turhaan, joten suosittelen kayttamaan.

Ennen safaria pitaa ajaa muutama totutuslenkki, jossa lokaalit tsiigaa osaatko kayttaa tuota 200 cc Polarista, vai oletko vain matkustaja. Taman jalkeen alkaa sitten se itse asia eli ajaminen ja melko nopeasti monkija monsterin takapyorat alkavat pyrkia sivuille mutkissa. Eikun hanaa ja hymya korviin.

Maastollisesti safari ei ole hirvean haastava, mutta hiukan paasee kokeilemaan omia kahvan taitto taitojaan. Vauhtia loytyy, kunhan vain pidat huolen siita ettet joudu mihinkaan perus turisti safari porukan kanssa samalle ajelulle. Oma opas ja eat my dust!

Muuta tekemista jos haluaa keksia, niin suosittelen sita banaani ajelua tai sitten 7/11 maratonia. Rantabulevardi on noin 5 km pitka sen varrelta loytyy kymmenittain noita kioskeja, josta loytyy kaikkea mita travelleri tarvitsee. Ei muuta kuin mopolla etelaan ja sielta kohti pohjoista aina 7/11:n kohdalla pysahtyen nestetankkaukseen. Lupaa, etta ennen puoltavalia huomaat juoman vaikutuksen.. Se on sitten oma valinta mita juo.. ;o)

Cha-Am oli tavallaan hiukan liian iso meikalle, mutta pettymys se ei missaan nimessa ole. Ihmiset on erittain mukavia ja lokaalit heilutelee ja tervehtii erisyista, kuin Hua Hinin hokkeri kaduilla. Viela kun eilen loysimme paikan ehka ainoan yokerhon, joka oli myos taynna paikallisia, niin tanaan saatamme joutua jatkamaan lauantai-illan kunniaksi parille disco-pallon valkkeeseen.

Ande suosittelee:
- Cha-Am ATV Park http://www.cha-amatvpark.net/
- 7/11 maraton Singhan tai Leo:n voimalla

- Sand Grain disco & bar

Katukalja..

Katukalja kasitteena on vanha suomalainen travelleri tapa nauttia alkoholia, kun budjetti painaa paalle. Suomessa etenkin tietyissa piireissa katukaljasta on tehty elamantapa ja monet ihmiset noudattavatkin tata tiukkaa dieettia paivasta toiseen vuosi vuodelta jopa harman olosuhteissa.

Nykyaikaisella katukaljalla, etenkin nuorten keskuudessa, tarkoitetaan kadulla tapahtuvaa oluen tai muun alkoholin nauttimista hyvassa tunnelmassa. Nykyaan katukalja ei ole enaa pelkastaan oluiden ystavien yksinoikeus, vaan yha usemammin kadulla tormaa myos tyttomaisiin breezereihin tai jopa drinkkeihin.

Katukaljalla on myos monia nimia, kuten katubisse, kymppikassi, puistokanni ja sitten myos viimeaikoina etenkin ita-helsingissa tuttu rupustelu.

Aasiassa itse suosin katukaljaa yleisesti ottaen suuresta 7/11 myymaloiden maarasta johtuen ja siita etta ne ovat auki 24/7. Parhaat katukalja mestat on yleisesti ottaen paakadun varrella, biitsilla tai puistossa. Suosin myos lokaalien taksi kuskien tolpan vieressa hengaamista. Siina saa hyvan otannan koko kansasta kyseisessa kylassa. Jos haluat ekstriimia, niin kokeile poliisiauton vierustaa tai itse kyttiksen portaita.

Katukaljan avulla on helppo tutustua uusiin ihmisiin ja saa kontakteja, niin reissuruuniin, kuin lokaaleihinkin viinamaen miehiin. Suosittelen lampoisesti kokeilemaan ainakin lampoisessa maassa. Pakkasessa muista pukeutua.

Mikali halua lisatietoa katukaljasta tai siihen liittyvista etiketeista, niin ota rohkeasti yhteytta team Rankka Reissuun tai mene ajatuksen alkulahteille Kondekan ostarille ja katso kuinka ammattilaiset asian hoitavat.

Huh Huijaa Hua Hinia..

Meille oli annettu tehtava veitsi kurkulla. Olimme pakotettuja, meilla ei ollut vaihtoehtoja. Lahdimme uhmaamaan aurinkoa ja niita vaaroja, joita arvaamaton luonto eteemme tuo. Hikikarpalot valuu ja kohtaamispaikka lahenee. Olemme sopineet tapaavamme noin 500 metria etelaan eraasta majoituspalveluita tarjoavasta rakennuksesta. Metrit kuluvat ja hikipisarat valuvat.

Ensimmainen nestehukan pelastaja aukeaa. Missa hitossa on kontaktimme??? Aika, ilmansuunta ja gridit tasmaa. Onko jotain sattunut? Onko pahamaineinen Mc Hua Hin pappatuntsat iskeneet tropiikin palmun alla. Voimme vain arvailla ja on pakko pysahtya loputtomalta tuntuvalla hiekalla. Tauko paikalla, saa juoda. Partiokaverini kiskaisee pakkauksestaan suojan alleen ja maastoutuu hiekkaan. Mina jaan tahystamaan jos saisin edes pienen valahdyksen kohteestamme.

En pysty jattamaan sattuman varaan mitaan. Lahden yksin tiedustelemaan. Kaverini jaa suojaamaan selustaa ja mina etenen naamioituneena paikallisen valta vaeston mukaisesti pukeutuneena. Tarkkailen aktiivisesti ymparilleni ja yritan hahmottaa kaiken massasta poikkeavan.

Lopulta kaikki ei tasmaa. Naen kaksi vaaleaa hahmoa, jotka varovasti antavat kasillaan merkkeja minulle. Etenen hiukan lahemmaksi ja vastaan samalla koodilla. "No moro, mita aija?" Olen saapunut perille.

Kontaktimme oli suojannut asemansa muutamalla puisella rankenteella ja katoksella, joten totesin tilanteen olevan turvallinen. Noudin kaverini ja asetuimme asemiin. Meika otti jo monelta edelliselta reissulta tutun naamioverkon ja asetin sen hiekalle, johon oli hyva istuutua tarkkailemaan. Kavimme nopean keskustelun metrien eroista suur-Helsingissa ja pien-Tampesterissa ja avasin janon sammuttajan. Lopulta myos kontaktimme koko ryhma saapui paikalle ja pysyimme rentoutumaan oluiden, drinkkien ja veden avustuksella. Tropiikissa pitaa huolehtia nestetasapainosta..

Tapaaminen oli erittain onnistunut ja saimme kutsun kyseisen ryhman paamajaan noin kuuden kilometrin (etaisyyden tarkistimme itse kartasta..) paahan suojatulle Greenzonelle.

Illan paatimme soluttautua paikallisten sekaan Hua Hinin yoelamaan, mutta jarkytyimme kovasti tasta Pattaya pomppii tyylisesta elaman menosta, joka on vallannut jokaisen laskimahaisen lankkari miehen ja nuoren ja hoikan Taikamaa tyton mielen. Naky oli irstas enka suosittele site ellet ole todella maksullisen tarpeessa. Onneksi tuo hokkeri-street meininki oli keskittynyt suht. koht. pienelle alueelle, joten myos lapsiperheet voivat nauttia ruuasta ja olostaan ilman jokaisen maksullisen kehuja, kuinka hyvan nakoinen ja ihana olet - tai siis olen.

Mekin loysimme keskelta paskaa pienen ja vaatimattoman katujuottolan, jossa kukaan ei hairinnyt ja erikoista elaman menoa pystyi tarkkailemaan rauhassa.

Seuraavana aamuna sitten alkoi jalleen alyton Taikamaan kulttuuriin kuuluva taksikuski ukottaminen. Noin kuuden kilometrin matka on lokaalin laskiniskan mielesta 26 km ja sita varten tarvii rahaa aivan liikaa. Yritimme ystavallisesti kertoa, etta han puhuu paskaa ja me tiedamme asian oikean laidan. Silti aija yritti viela. Siispa vaihdoimme kohdetta. Seuraavat lanskarit sitten jo vaittivat tietavansa oikean mestan ja kilometreista paastiin sopuun, mutta raha oli jalleen kompastuskysymys. 300 batia on vaan liikaa.. No paikallinen kartelli sai meista pienen niskaotteen ja jouduimme maksamaan 200 batia paastaksemme tuonne Greenzonelle.

Hua Hin on erittain elakelais- ja lapsiperhe myonteinen mesta (jos pelaat Golfia tai on varaa shoppailla..), jossa valitettavasti turistit on totuttanut lokaalit aivan liian hyvaan. Mesta on overikallis, eika mikaan ole suhteessa Taikamaan muuhun hintatasoon. Ja lisaksi tinkiminen ei oikeen taho luonnistua taalla, koska liikkeella on liikaa elakelaisia, jotka kiltisti maksaa kaiken mita pyytaa. Tyhmahan ei oo se joka pyytaa..

Saavuimme taksilla, jossa ei ole ovea eika seinia, perille muutaman kerran opastettuamme lokaalia kuskia, vaikkakaan en ollut kyseisessa mestassa ennen vieraillut. Ensimmaisen portilla meille tottakai vedettiin katta lippaan ja totesimme olevamme turvallisesti muurien sisapuolella. Kadut olivat puhtaat ja talot fiineja. Ei niin Taikamaan tyylisia ja kevyt pohjoisen kaiku siirtyi korviini. Vai olisiko se ollut laulava riikin ruotti.

Loysimme paamajan ja meidat toivotettiin jalleen tervetulleeksi. Tosin kun luonnolleen, kun mitaan ei voi, niin paatin kuitenkin hiukan tyollistaa itseani ja suoritin muutaman tunnin ilmavalvontaa, seka kavin tarkastamassa viereisin palovesialtaan kunnon perinpohjaisesti. Tosin hiukan laitoimme myos lekkeriksi ja otimme tiukan vesivolley kisan isantien isantia vastaan.

Kiitokset perhe T:lle ja perhe L:lle ja etenkin pikku neiti I:lle ja viela pienemmalle A:lle. Oli mukava nahda vahan erikoisemmassa ymparistossa ja pari paivaa hurahti jalleen mukavasti Aasian auringon alla.

Nyt onkin aika hiukan lokaalimmalle toiminnalle ja kohde on Cha-Am noin 20 km pohjoseen.

ThaiRail..

Olimme siis todella vasyneita ja nyt tarkoitan niin vasyneita ettemme edes lahteneet Shiha-piipun maailman long biitsille.. Mieli kylla teki, mutta silmaluomet sanoivat muuta.

Kunnon ilta- ja younien jalkeen oli mahtavaa herata pimeaan ja etsiskelemaan omia kamojaan kampasta, jossa olimme punkanneet muutaman tovin. Otsalamppu ohimolle ja mukavat kehut naapurin rastafari gimmalta! :D Onneksi sentaan palautetta tulee edes odottamattomissa tilanteissa..

Saimme kamat kasaan ja olimme sillipurkissa aavan meren armoilla kasin pitaan lokaalia aikaan @ am. Siita sitten mannermaalle ja taksilla kohti Taikamaan rajaa. Taksi bungas 90 MR ja kyyti oli mainiota. Suunittelimme, etta olisimme ylittaneet rajan junalla, mutta ilmeisemmin kyseista junaa olisi saanut odotella loppuelamansa. Tallustelimmi raja-asemalle ja saimme mukavasti silmaa kahdelta aivan eksoottisen ihanalta rajapolliisilta. Nyt olisin mielihyvin voinut jaada pidempi aikaiseen tarkastukseen, vaikka tytot olivatkin hunnutetuja. Taikamaan puolelta viisumi iskettiin jalleen passiin ilman ongelmia, kunhan muistaa hiukan liioitella maassa vietettya aikaa. Eivat siina vaiheessa kitsastele mita ilmeisemmin. Kaksi viikkoa tulee automatic, mutta sita enemman saattaa vaatia neuvottelua.

Siita sitten dallasimme Sungai Kolokin puolelle ja paikallisen evastyksen jalkeen hyppasimme 2. luokan juntikettien turvin paikalliseen pikajunaan. Juna oli jalleen vaatimaton, kuten kuvamme sopii ja saimme nauttia tuosta tarisevasta ja erittain kovaa kolinaa pitavasti kyydista noin 19 tunnin ajan. Ja kuten VR:n tyyliin sopii, niin juna oli sen kaksi timmaa myohassa saavuttuamme maaranpaahamme Hua Hiniin.

Etela-Taikamaata vaitetaan erittain vaaralliseksi, mutta omalle kohdalle ei just nyt sattunut yhtakaa pommi-iskua eika muutakaan hardellia.. Tosin junassa oli kylla aseistetut sotilaat etelaosan ajan muistuttamassa muslimi aari separistien iskuherkkyydesta. Onhan se jannan nakoista kattella, kun on omia hbodygurdeja ymparilla. Tuntee olonsa niin herraksi!

Junamatkailu muuten oli erittain antoisaa ja ruokatarvikkeita ja juotavaa tarjoiltiin koko ajan, tosin omakustanne hintaan. Oikean aseman loytyminen tosin vaatii hiukan tarkempaa keskittymista, koska lokaalissa systeemissa ei tunneta kuulutuksia ja asematkin on huonosti merkitty. Eli ihan omassa kadessa on jalleen jaatko oikealla asemalla pois vai meneeko noin sadalla kilomeetterilla metsaan.

Hua Hinista loysimme lasteittain elakelaisia, jotka karistivat itseaan aurinkorannikolla ja janosivat omalla kielellaan palveluita. Itselleni voisin sanoa, etta silloin olen vaarassa mestassa, kun ravintolan ja raatalin hinnastot loytyy harmaksi.. Jos olet elakelainen tai diggaat ihan jaatavasti golfista tule tanne, muuten jata valiin.

Tietysti, kuten meikalla, tulin moikkaamaan tuttuja - se lasketaan poikkeukseksi!! Mukava oli nahda ja seuraavaksi menen seuraamaan paikallista nenaan lyonti kisaa! Muay Thai ja kippis!!! :o)

Nemoa etsimässä..

Olimme kuulleet huhua, etta Nemo on kateissa. Retkikuntamme otti haltuunsa skotin, parin suomalaisen, neljan ruottalaisen ja yhden brassin voimin eraan valtamerialuksen haltuunsa ja suuntasi turkoosille ulapalle. Ensimmainen etsintapisteemme oli Shark-bay, jossa on kuulemma nahty kaloja. Maski naamaan, snorkkeli suuhun ja rapylat jalkaan ja hetken paasta pidattelin hengitystani sanoin kuvailemattoman kauniin korallipuutarhan keskella.

Ymparilla pyori fisuja, mutta Nemoa en nahnyt. Huhu puheen mukaan kyseisilla kulmilla asustelee myos noita kuuluisia Tappaja haita, mutta ilmeisesti medgetit on muotia silla niiden pituus oli maksimissaan noin 30 cm.. Tiukkojen hengitysten pidatyksien ja korallien kaantamisen jalkeen nostautin itseni takasin botskiin ja vaihdoimme mestaa.

Hyppasin jalleen tuohon erittain synkkaan veteen ja aavistin vaaran alapuolellani. Hetken uiskentelin ja huomasin ajautuneeni melko kauaksi botskista. Heristin silmiani ja havaitsin hahmon alapuolellani. Tunnistin muodot ja nousin nopeasti pintaan. "HAI!" Kiljahdin veneen vierella ja samassa veneen kapteeni, uskollinen Custeaauooe, veti maskin naamaan ja hyppas veteen. Turistit rynni perassa ja tuo jalleen 30 cm peto luikerteli karkuun.

Samat rutiiniluontoiset dutyt ja olimme kahden saaren valissa tiedustelemassa kilvelta ja konnalta ovatko he nahneet Nemoa??? Herra kilpikonna uiskenteli hissukseen pohjan tuntumassa brasialaisen ystavattaremme ottaessa elavaa kuvaa uderwater kameralla. Myos mina pysyin tarkkana.. Nemoa ei oltu nahty, joten oli aika evastaa lokaalissa kalastajakylassa.

Seuraavaksi paatimme  vaihtaa taktiikkaamme ja nostatimme katsettamme korkeammalle ja uiskentelin majakalle. Sielta pystyi tarkastamaan paremmin tuon kyseisen koralliriutan, jota valotolppa suojasi pahoilta meren kulkijoilta. En nahnyt vielakaan ja silmapareja oli paikalla ainakin miljardi. Tosin ruotsalainen huudahti jellyfish ja me tokaisimme, etta muovipussi..

Paatimme yrittaa viela kerran ja saavuimme Romantic biitsin eteen ja ankkuroimme aluksemme rantahietikkoon. Vedenalainen maailma nayttaytyi jalleen loistavana ja pari pallokalaa avusti etsinnoissa. Pienen pienta rauskua harnattyamme havahduin edessani variloistoon. No voiko se olla tiedustelin itseltani ja menin lahemmaksi. Kyllahan se naytti aivain joltain purppuran variselta kasvilta, jonka sisalla liikahteli jokin. Jahmetyin paikalleni ja havaitsin kaksi silmaparia, jotka tuijottivat minua ihmeissaan. "NEMO!!" Kiljaisin ja samalla nautin suullisen merimetta ja kipitin pintaan ottamaan happea ja yskimaan suolot pois kurkustani.. Hetken jalkeen takaisin ja Nemo oli saanut ymparilleen jo useammankin ystavan. Eli ilmeisesti se Nemo loytyi sit jo siina leffassa, koska kotonaanhan tuo naytti olevan.. Vahan vaan pienempi kuin telkkarissa, mutta niinhan se on Tom Cruicekin..

Oisko se nyt paikkarien paikka ja sit illasta vahan Shishaa jalleen..