sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Nemoa etsimässä..

Olimme kuulleet huhua, etta Nemo on kateissa. Retkikuntamme otti haltuunsa skotin, parin suomalaisen, neljan ruottalaisen ja yhden brassin voimin eraan valtamerialuksen haltuunsa ja suuntasi turkoosille ulapalle. Ensimmainen etsintapisteemme oli Shark-bay, jossa on kuulemma nahty kaloja. Maski naamaan, snorkkeli suuhun ja rapylat jalkaan ja hetken paasta pidattelin hengitystani sanoin kuvailemattoman kauniin korallipuutarhan keskella.

Ymparilla pyori fisuja, mutta Nemoa en nahnyt. Huhu puheen mukaan kyseisilla kulmilla asustelee myos noita kuuluisia Tappaja haita, mutta ilmeisesti medgetit on muotia silla niiden pituus oli maksimissaan noin 30 cm.. Tiukkojen hengitysten pidatyksien ja korallien kaantamisen jalkeen nostautin itseni takasin botskiin ja vaihdoimme mestaa.

Hyppasin jalleen tuohon erittain synkkaan veteen ja aavistin vaaran alapuolellani. Hetken uiskentelin ja huomasin ajautuneeni melko kauaksi botskista. Heristin silmiani ja havaitsin hahmon alapuolellani. Tunnistin muodot ja nousin nopeasti pintaan. "HAI!" Kiljahdin veneen vierella ja samassa veneen kapteeni, uskollinen Custeaauooe, veti maskin naamaan ja hyppas veteen. Turistit rynni perassa ja tuo jalleen 30 cm peto luikerteli karkuun.

Samat rutiiniluontoiset dutyt ja olimme kahden saaren valissa tiedustelemassa kilvelta ja konnalta ovatko he nahneet Nemoa??? Herra kilpikonna uiskenteli hissukseen pohjan tuntumassa brasialaisen ystavattaremme ottaessa elavaa kuvaa uderwater kameralla. Myos mina pysyin tarkkana.. Nemoa ei oltu nahty, joten oli aika evastaa lokaalissa kalastajakylassa.

Seuraavaksi paatimme  vaihtaa taktiikkaamme ja nostatimme katsettamme korkeammalle ja uiskentelin majakalle. Sielta pystyi tarkastamaan paremmin tuon kyseisen koralliriutan, jota valotolppa suojasi pahoilta meren kulkijoilta. En nahnyt vielakaan ja silmapareja oli paikalla ainakin miljardi. Tosin ruotsalainen huudahti jellyfish ja me tokaisimme, etta muovipussi..

Paatimme yrittaa viela kerran ja saavuimme Romantic biitsin eteen ja ankkuroimme aluksemme rantahietikkoon. Vedenalainen maailma nayttaytyi jalleen loistavana ja pari pallokalaa avusti etsinnoissa. Pienen pienta rauskua harnattyamme havahduin edessani variloistoon. No voiko se olla tiedustelin itseltani ja menin lahemmaksi. Kyllahan se naytti aivain joltain purppuran variselta kasvilta, jonka sisalla liikahteli jokin. Jahmetyin paikalleni ja havaitsin kaksi silmaparia, jotka tuijottivat minua ihmeissaan. "NEMO!!" Kiljaisin ja samalla nautin suullisen merimetta ja kipitin pintaan ottamaan happea ja yskimaan suolot pois kurkustani.. Hetken jalkeen takaisin ja Nemo oli saanut ymparilleen jo useammankin ystavan. Eli ilmeisesti se Nemo loytyi sit jo siina leffassa, koska kotonaanhan tuo naytti olevan.. Vahan vaan pienempi kuin telkkarissa, mutta niinhan se on Tom Cruicekin..

Oisko se nyt paikkarien paikka ja sit illasta vahan Shishaa jalleen..

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Onpa huikeita elämyksiä. Niin erilaista kuin täällä talven keskellä. Metsäviikon jälkeen pioneeri potee kovaa kuumetta ad 39.2. tänään takaisin kasarmille jos jaksaa ryömiä sinne....
Kummipoikasi on pelaamassa säbää, toinen otteluista jo voitettu. Terkut kaikilta täältä Savosta.