Afganistanin kansallinen poliisi (ANP) kärsii muiden viranomaisten tavoin suurista varustepuutteista. Poliiseille ei ole jakaa riittävästi ammuksia, aseita tai saatikka henkilökohtaisia varusteita. Kengät saattavast olla muutaman numeron liian isot ja varustevyö on itsetehty ellet ole saanut sitä edelliseltä poliisilta, joka on lopettanut tai kuollut.
He joutuvat useasti nukkumaan päivisin, koska yöllä on liian pelottavaa nukkua. Koskaan ei tiedä milloin asemalle hyökätään. Ajoneuvokaluston he ovat saaneet Yhdysvalloista lahjoituksena Ford Ranger muodossa ja onpa sekaan eksynyt muutama Hummerkin.
Isojen herrojen valtataistelu ja paha korruptio ajaa tavalliset ihmiset ennemmin Talibanin luo ongelmineen, kuin paikallisen poliisin konttorille, jossa varmasti ensimmäisenä pyydetään rahaa ilman takeita palvelusta.
Koulutuksen ja asenteiden muuttumisen ansioista tulevaisuus näyttää valoisammalta. Vielä kun menetetystä vapaa-ajasta saisi edes kohtalaisen korvauksen ja työolot olisivat inhimilliset tämäkin organisaatio voi varmasti toimia tehokkaammin ja kansalaisten luottamusta herättäen. Siihen tosin saattaa vielä tovi vierähtää..
lauantai 23. lokakuuta 2010
maanantai 11. lokakuuta 2010
Olit kuin päiväperho, jonka siivet eivät kantaneet riittävän korkealle. Olit kuin eksynyt lapsi vailla päämäärää. Olit meitä kaikkia lähellä, vaikka olitkin aina kaukana. Olit osa sydäntäni, vaikka en sitä sinulle sanonutkaan. Olit kaikkea sitä, jonka eteen olisin voinut tehdä jotain. Olit kuitenkin enemmän kuin hyljeksitty.
Monta asiaa valitsit väärin, monta asiaa jätin tekemättä. Monta asiaa olisin voinut yrittää. Monta asiaa estit. Nyt en tiedä olisiko ne auttaneet. Toivoit rauhaa. Nyt se on sinun. Toivon että sinun on hyvä olla.
En pysty palaamaan ajassa taakse. Ajatuksissani lennän kuitenkin. Näen sinut vieläkin iloisena ja herkkänä, nuorena ja toiveikkaana. Sellaisena kuin leikkiessämme yhdessä, vailla tietoa maailman pahuudesta.
Maailma muuttui, niin sinäkin. Aika kulki, niin minäkin. Jossain vaiheessa yhteys katkesi. Minusta siihen ei ollut, vaikka useasti pyysit. Se vain oli minulle jotenkin liian vaikeaa.
Tulit meistä ensimmäisenä ja lähdit liian aikaisin. Olit osa meitä - aina
Monta asiaa valitsit väärin, monta asiaa jätin tekemättä. Monta asiaa olisin voinut yrittää. Monta asiaa estit. Nyt en tiedä olisiko ne auttaneet. Toivoit rauhaa. Nyt se on sinun. Toivon että sinun on hyvä olla.
En pysty palaamaan ajassa taakse. Ajatuksissani lennän kuitenkin. Näen sinut vieläkin iloisena ja herkkänä, nuorena ja toiveikkaana. Sellaisena kuin leikkiessämme yhdessä, vailla tietoa maailman pahuudesta.
Maailma muuttui, niin sinäkin. Aika kulki, niin minäkin. Jossain vaiheessa yhteys katkesi. Minusta siihen ei ollut, vaikka useasti pyysit. Se vain oli minulle jotenkin liian vaikeaa.
Tulit meistä ensimmäisenä ja lähdit liian aikaisin. Olit osa meitä - aina
perjantai 10. syyskuuta 2010
1. Kuva: Dromedaari
Afganistanin maaseudulla auto on ylellisyyttä ja turhamaisuutta, joka oli Taliban hallinnon aikana kielletty turhake. Vielä nykyäänkin suurin osa tavaroista kulkee kylän torille aasin tai dromedaarin selässä verkkaisesti ilman kellon tuomaa aika painetta.
2. Kuva: Lapset
Lapset on lapsia kaikkialla. Jopa soden runtelemassa maassa. Nämä pojat olivat aivan kuten suomalaisetkin. Ennakkoluulottomia, erityisen uteliaita, leikkisiä, hiukan kiusoittelivia ja ennen kaikkea he olivat vielä tietämättömiä suurimmasta osasta sitä pahuutta mitä heidän ympärillään on. Heidän lapsuutensa tuntui onnelliselta ilman Playstationia ja Coca-Colaa.
3. Kuva: Hakku
Olin käymässä eräällä rakennustyömaalla ja hämmästyin siitä miten vielä nykyaikanakin jossain päin maailmaa työt tehdään pelkästään hakun, lapion ja kottikärryjen avustuksella. Pyydettyäni lupaa kuvaamiseen työläinen nosti hakkunsa ylpeänä ylös. Täällä työt ovat vielä todellista käden taitoa.
4. Kuva: Aasi
Olin pienessä kylässä pohjois-Afganistanin länsiosissa ja kaveri huomasi mukavan kontrastin sinisen oven ja ruskean savimajan välillä. Lisäherkkuna kuvaan sain vielä aasin varsan, joka varovasti kurkisteli outoja tulijoita. Varsan lisäksi samalta reunukselta kurkisteli myös kolme nuorta tyttöä, mutta he olivat vielä varsaakin varovaisempia.
tiistai 31. elokuuta 2010
Welcome to Paradise..
Paratiisin porttien avauduttua ja vedettyäni ensimmäisen kerran pölyistä ilmaa keuhkoihini noin 40 asteen helteessä koin tulleeni jälleen paikkaan, jota ei voinut verrata aiempiin kokemuksiini.
Olin saapunut maahan, jonka logistiikasta huolehtii aasit, dromedaarit, Toyota Corollat ja Hiacet, sekä muutamat yksittäiset entisen suurvalta Neukkulan hylkäämät Kraz kuorma-autot ja viimesillään käyvät dösät.
Olo oli mahtavan vapautunut, vaikka olinkin maassa jossa on sodittu viimeiset vuosikymmenet melko tiukasti eikä sitäkään ennen veren vuodatusta ole ollut mitenkään erikoista. Myöskään meikää ei ole huolettanut se, että näin länsimaalaiselle laskettu keski-ikä ei tässä maassa varmastikkaan ylitä kovinkaan paljoa kolmea vuotta.. No en sentään ole siellä missä soditaan jatkuvalla syötöllä, joten luottavaisin mielin ajattelin tuota soijaa vuodatella kainaloistani, selästäni, jaloistani ja oikeastaan.. Kuivaa kohtaa ei taida kropasta löytyä!
Sitten alkoi tutustuminen tämän planeetta Tatooinen arkkitehtuuriin ja sen kultturellisiin eriskummallisuuksiin. Ja tässä vaiheessa siis teille kaikille tietämättömille ja kirjallisuuteen tutustumattomille, niin planeetta Tatooine on siis hiekan ja pölyn peittämä kotiplaneetta historian merkkihenkilölle eli Anakin Skywalkerille..
Rakennukset tässä Tähtien Sota simulaattorissa ovat oikeasti kamelinkakka majan näköisiä savimajoja, joihin pienen futuristisuuden nimiin on asennettu äveriäämmän perheen merkiksi satelliittilautanen. Tiilet, sementti ja maali ovat hömpötyksiä, joita vain City ihmiset ihailevat. Jos ei olohuoneessa varpastellessaan tunne saven hierovaa ominaisuutta jalkapohjissaan, niin jo on menty mukavuuksien tavoittelussa överiksi. Eli tämä maa elää todellakin sitä vanhaa ja hyvää aikaa, jossa vain harvalla tytöllä on oikeus koulutukseen, naisen paikka on kotona hellan ääressä ja mies tekee duunia silloin kun jaksaa ja huvittaa.
Ja kuten Suomessakin perjantai on pyhä päivä ja sillon irrotellaan.. Tosin vähän siistimpään tyyliin..
Talebanit syöstiin vallasta jo vuosia sitten ja maa vapautui hurjaan anarkiaan. Nykyään jälleen voi nähdä kuinka lapset lennättävät leijaa, ihmisillä voi olla muukin auto, kuin valko-keltainen taksi, miehet voivat kulkea ilman partaa ja naiset saavat paljastaa kasvonsa.. Vai miten se nyt menikään? Hirmuhallinnon ja Sharia -lain jälkeen suurin osa pohjoisen miehistä pitää vieläkin pitkää partaa, naiset kulkevat koko burkassa ja länsimaista tervehditään varovaisesti ettei vaan kukaan huomaisi. Talebanilla on edelleen varjohallitus ja heidän vaikutuksensa kasvaa kasvamistaan, samalla kun länsimaat suunnittelevat joukkojensa maasta poistamista jenkkien johdolla.
Nykyhistorian aikana Afganistania ei ole valloitettu kertaakaan ja sen kokivat karvaasti arvon Neukkilaiset. Suuri ja mahtava Neuvostoliitto poistui maasta karvaiden tappioiden jälkeen Afgaani kapinallisten lyötyä vihollisensa. Tosin aivan täysin kunniaa ei pidä antaa paikallisille, sillä suurimman osan rahoituksesta ja aseellisista hyödykkeistä järjesti eräs Yhdysvallan Amerikan alatoimisto. Oliskohan CIA:n pitänyt tuolloin kylmän sodan loppumaininkien jälkeen pistää pari miljoonaa esim. paikallisten koulutukseenkin eikä vain satoja miljoonia aseisiin. Nyt niitetään sitten sen likapyykin satoa.
Kommunistien vierailusta muistona on vieläkin useita BTR miehistönkuljetusvaunun raatoja, sekä muutamia panssarivaunun tuhottuja jäänteitä. UAZ maastohenkilöauto on vieläkin erittäin suosittu siirtymissä ja paikallisviranomaiset on tottakai aseistettu AK-47:lla ja PKM-konekivääreillä. Kaikkia hyvää siis idästä..
Opiskelijajärjestö Taliban (Talib=oppilas..) on nostanut päätään jälleen eikä varmastikkaan tule katoamaan ennen kun tavallisen kansalaisen yleistietous on nostettu naapuruston huhujen ja ääri-islamistien hallitsemien moskeijoiden tietotulvan yläpuolelle. Kyseistä kansaa on tällä hetkellä helpompi aivopestä, kuin vanhaa neuvostokansaa tai hakaristi Saksan asukkeja. Afgaaneilla ei näet ole edes kunnolla lukutaitoa tai tietoa edes oman maansa asioista. Heimoyhteiskunnasta ei tule koskaan länsimaista demokratiaa, eikä mielestäni pidäkään.
Mutta huoli pois. Vaikka Afganistan onkin yksi maailman köyhimmistä ja turvattomimmista paikoista, niin karun maakuoren alla piilee sykkivä sydän, joka on valmistettu öljystä, maakaasusta ja monista rikkaista mineraaleista. Kilpajuoksu noille apajille on alkanut ainakin tuon US ja A:n, veli Venäläisen ja mahtipontisen Kiinalaisen muurikansan toimesta. Vielä kun tilanne saataisiin vakautettua, niin "sivistyneet" maat pääsisivät nauttimaan karun maan antimista. No toivottavasti itse Afganistan myös pystyy jonain päivänä nauttimaan maansa antimista ja hyödyntämään ne kehittyäkseen edes keskivertovaltion tasolle.
Onko sitten mitään hyvää siitä että länsivallat ovat edustettuina A-maassa? No mielestäni on. Ensinnäkin kyseiset ulkomaiset valtiot tuovat tänne mielettömästi rahaa jo kulutuksen perusteellakin, maahan on rakennettu paljon islamistisia kouluja sekä tytöille että pojille ja ehkä tärkeimpänä Afganistanin omia turvallisuussektoreita on tuettu ja koulutettu, jotta he pystyisivät takaamaan omien kansalaistensa turvallisuuden jatkossa.
Eli vaikka "sivistyneen" maailman läsnäoloa täällä kovasti kritisoidaan, niin henkilkohtaisella tasolla näen sen välttämättömäksi. Kukaan meistä ei halua uutta kansanmurhaa tähän maahan.
Palataksemme tuohon vertauskuvalliseen planeetta Tatooineen, niin tätä planeettaa asuttaa hiukan orjamaisessa olotilassa olevat ryysyläiset, jotka kuitenkin ovat erittäin sitkeitä sissejä. Aina silloin tällöin vastaan tulee Imperiumin sotilaita futurististen kikkareidensa ja aluksiensa kanssa, joita paikalliset tuijottavat pitkään.
Maalla olisi mahdollisuudet, mutta sitä rajoittaa heimoyhteiskunta, johon on mahdotonta luoda keskushallintoa, alhainen koulutus, alhainen terveydenhuolto ja ehkä erikoisimpana Afgaani tyylinen takin kääntö. Ei ole häpeä kääntää takkiaan. Silloin sinua kunnioitetaan, sillä voittajan puolella on aina oltava. Mikäli käänsit takkisi oikeassa paikassa olit muita ovelampi ja näin menestyt. Yritäppä siinä nyt sitten luoda jonkin sortin pitkän tähtäimen strategiaa..
Joten jatkan vaellustani Mordorissa kamera laulaen..
Olin saapunut maahan, jonka logistiikasta huolehtii aasit, dromedaarit, Toyota Corollat ja Hiacet, sekä muutamat yksittäiset entisen suurvalta Neukkulan hylkäämät Kraz kuorma-autot ja viimesillään käyvät dösät.
Olo oli mahtavan vapautunut, vaikka olinkin maassa jossa on sodittu viimeiset vuosikymmenet melko tiukasti eikä sitäkään ennen veren vuodatusta ole ollut mitenkään erikoista. Myöskään meikää ei ole huolettanut se, että näin länsimaalaiselle laskettu keski-ikä ei tässä maassa varmastikkaan ylitä kovinkaan paljoa kolmea vuotta.. No en sentään ole siellä missä soditaan jatkuvalla syötöllä, joten luottavaisin mielin ajattelin tuota soijaa vuodatella kainaloistani, selästäni, jaloistani ja oikeastaan.. Kuivaa kohtaa ei taida kropasta löytyä!
Sitten alkoi tutustuminen tämän planeetta Tatooinen arkkitehtuuriin ja sen kultturellisiin eriskummallisuuksiin. Ja tässä vaiheessa siis teille kaikille tietämättömille ja kirjallisuuteen tutustumattomille, niin planeetta Tatooine on siis hiekan ja pölyn peittämä kotiplaneetta historian merkkihenkilölle eli Anakin Skywalkerille..
Rakennukset tässä Tähtien Sota simulaattorissa ovat oikeasti kamelinkakka majan näköisiä savimajoja, joihin pienen futuristisuuden nimiin on asennettu äveriäämmän perheen merkiksi satelliittilautanen. Tiilet, sementti ja maali ovat hömpötyksiä, joita vain City ihmiset ihailevat. Jos ei olohuoneessa varpastellessaan tunne saven hierovaa ominaisuutta jalkapohjissaan, niin jo on menty mukavuuksien tavoittelussa överiksi. Eli tämä maa elää todellakin sitä vanhaa ja hyvää aikaa, jossa vain harvalla tytöllä on oikeus koulutukseen, naisen paikka on kotona hellan ääressä ja mies tekee duunia silloin kun jaksaa ja huvittaa.
Ja kuten Suomessakin perjantai on pyhä päivä ja sillon irrotellaan.. Tosin vähän siistimpään tyyliin..
Talebanit syöstiin vallasta jo vuosia sitten ja maa vapautui hurjaan anarkiaan. Nykyään jälleen voi nähdä kuinka lapset lennättävät leijaa, ihmisillä voi olla muukin auto, kuin valko-keltainen taksi, miehet voivat kulkea ilman partaa ja naiset saavat paljastaa kasvonsa.. Vai miten se nyt menikään? Hirmuhallinnon ja Sharia -lain jälkeen suurin osa pohjoisen miehistä pitää vieläkin pitkää partaa, naiset kulkevat koko burkassa ja länsimaista tervehditään varovaisesti ettei vaan kukaan huomaisi. Talebanilla on edelleen varjohallitus ja heidän vaikutuksensa kasvaa kasvamistaan, samalla kun länsimaat suunnittelevat joukkojensa maasta poistamista jenkkien johdolla.
Nykyhistorian aikana Afganistania ei ole valloitettu kertaakaan ja sen kokivat karvaasti arvon Neukkilaiset. Suuri ja mahtava Neuvostoliitto poistui maasta karvaiden tappioiden jälkeen Afgaani kapinallisten lyötyä vihollisensa. Tosin aivan täysin kunniaa ei pidä antaa paikallisille, sillä suurimman osan rahoituksesta ja aseellisista hyödykkeistä järjesti eräs Yhdysvallan Amerikan alatoimisto. Oliskohan CIA:n pitänyt tuolloin kylmän sodan loppumaininkien jälkeen pistää pari miljoonaa esim. paikallisten koulutukseenkin eikä vain satoja miljoonia aseisiin. Nyt niitetään sitten sen likapyykin satoa.
Kommunistien vierailusta muistona on vieläkin useita BTR miehistönkuljetusvaunun raatoja, sekä muutamia panssarivaunun tuhottuja jäänteitä. UAZ maastohenkilöauto on vieläkin erittäin suosittu siirtymissä ja paikallisviranomaiset on tottakai aseistettu AK-47:lla ja PKM-konekivääreillä. Kaikkia hyvää siis idästä..
Opiskelijajärjestö Taliban (Talib=oppilas..) on nostanut päätään jälleen eikä varmastikkaan tule katoamaan ennen kun tavallisen kansalaisen yleistietous on nostettu naapuruston huhujen ja ääri-islamistien hallitsemien moskeijoiden tietotulvan yläpuolelle. Kyseistä kansaa on tällä hetkellä helpompi aivopestä, kuin vanhaa neuvostokansaa tai hakaristi Saksan asukkeja. Afgaaneilla ei näet ole edes kunnolla lukutaitoa tai tietoa edes oman maansa asioista. Heimoyhteiskunnasta ei tule koskaan länsimaista demokratiaa, eikä mielestäni pidäkään.
Mutta huoli pois. Vaikka Afganistan onkin yksi maailman köyhimmistä ja turvattomimmista paikoista, niin karun maakuoren alla piilee sykkivä sydän, joka on valmistettu öljystä, maakaasusta ja monista rikkaista mineraaleista. Kilpajuoksu noille apajille on alkanut ainakin tuon US ja A:n, veli Venäläisen ja mahtipontisen Kiinalaisen muurikansan toimesta. Vielä kun tilanne saataisiin vakautettua, niin "sivistyneet" maat pääsisivät nauttimaan karun maan antimista. No toivottavasti itse Afganistan myös pystyy jonain päivänä nauttimaan maansa antimista ja hyödyntämään ne kehittyäkseen edes keskivertovaltion tasolle.
Onko sitten mitään hyvää siitä että länsivallat ovat edustettuina A-maassa? No mielestäni on. Ensinnäkin kyseiset ulkomaiset valtiot tuovat tänne mielettömästi rahaa jo kulutuksen perusteellakin, maahan on rakennettu paljon islamistisia kouluja sekä tytöille että pojille ja ehkä tärkeimpänä Afganistanin omia turvallisuussektoreita on tuettu ja koulutettu, jotta he pystyisivät takaamaan omien kansalaistensa turvallisuuden jatkossa.
Eli vaikka "sivistyneen" maailman läsnäoloa täällä kovasti kritisoidaan, niin henkilkohtaisella tasolla näen sen välttämättömäksi. Kukaan meistä ei halua uutta kansanmurhaa tähän maahan.
Palataksemme tuohon vertauskuvalliseen planeetta Tatooineen, niin tätä planeettaa asuttaa hiukan orjamaisessa olotilassa olevat ryysyläiset, jotka kuitenkin ovat erittäin sitkeitä sissejä. Aina silloin tällöin vastaan tulee Imperiumin sotilaita futurististen kikkareidensa ja aluksiensa kanssa, joita paikalliset tuijottavat pitkään.
Maalla olisi mahdollisuudet, mutta sitä rajoittaa heimoyhteiskunta, johon on mahdotonta luoda keskushallintoa, alhainen koulutus, alhainen terveydenhuolto ja ehkä erikoisimpana Afgaani tyylinen takin kääntö. Ei ole häpeä kääntää takkiaan. Silloin sinua kunnioitetaan, sillä voittajan puolella on aina oltava. Mikäli käänsit takkisi oikeassa paikassa olit muita ovelampi ja näin menestyt. Yritäppä siinä nyt sitten luoda jonkin sortin pitkän tähtäimen strategiaa..
Joten jatkan vaellustani Mordorissa kamera laulaen..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)







