Pojat on poikia..

Me Commadore 64, Amiga ja Nintendo sukupolven edustajat ihmettelemme miten silloin vanhaan hyvään aikaa ihmiset oikein saivat aikansa kulumaan? Onneksi meidät on myös jo päivitetty Playstation 3:een, Nintendo Wiihin ja Windows 7:aan, jotta meidän jälkeen ilmestyvät ihmisen alut voivat sitten jälleen päivitellä mennyttä aikaa ihmeissään.

No eräs tuttavani sitten eräänä kauniina hellepäivänä kertoi miten pojat olivat poikia hiekkiksellä ennen bittivirtaa. Silloin kuulemma Neppailtiin eli pelattiin Neppistä! Siis mitä???? Neppailuhan tarkoittaa meikäläisen härmän slangissa jotain säätämistä tai asian kanssa hieromista, mutta se ei kelvannut tuttavalleni. Todistaakseen sanomansa hän raahasi meikän ja erään toisen suurimmalle mahdolliselle hiekkalaatikolle ja nosti eteemme laatikollisen pieniä mustia muovisia autoja, jotka näyttivät 30-luvun kilpureilta. Pohjassa komeili teksti Made in Finland.

Hiekkalaatikon hiekkamaiseen miljööseen oli ilmestynyt kiemurteleva rata, jonka reunoilla komeili kaksi muovista ruutulippua. Rata oli kuin suoraan noin 5 -vuotiaan leikeistä. Saimme valita mieleisemme ajoneuvot ja meikähän valitsi tottakai mustan paholaisen eli Black Devilin. Asettelimme autot lähtöviivalle ja aloitimme pelin.

Jokaisella pelaajalla on kerralla käytössään kolme "neppausta", eli koukistetulla etusormella ja peukalolla tehtävää tökkäystä. Mikäli auto kaatuu eli eli menee "kelliin" joutuu pelaaja palaamaan neppaus kohtaan. Mikäli auto ajautuu ulos radalta, niin auto nostetaan takaisin radalle ulosmeno kohdasta. Näin jatketaan aina kolmen neppauksen sykleissä kukin pelaaja vuorollaan. Se kuka saavuttaa maalin ensimmäisenä on voittaja. Melko yksinkertaista.

Hivenen kuitenkin kyseinen laji vaati sillä tuo neppaus tekniikka ei ollut aivan meikän hiirikädelle luonnollista. Alan ammattilaiset eli hiukan vanhempaa roottoria olevat sedät sen sijaan elivät nuoruuttaan uudestaan ja suorastaan lennättivät muoviluodit yli kumpareiden ja monttujen hiekan jyvät pöllyten.

Loppusijoituksissa olin siis kolmas ja uusintakierroksella nostin sijoitustani pykälällä. Ehkä armosta, sillä luulen että taka-ajatuksena oli saada meikä innostumaan kyseisestä kisailusta vielä joskus toistekin.


Hivenen ehkä tylsän kuuloinen peli, eikä välttämättä uppoa enää nykylapsiin, mutta voin taata että oikealla kaveriporukalla muutaman oluen säestäessä ja auringon paahtaessa varsin vertailukelpoinen laji esimerkiksi petanquelle tai sitten kroketille!

Neppis Wikipediassa

Pää kylmänä..

Scandinavia on järkytyksen vallassa. Se kaikki mitä olemme tottuneet katselemaan televisiosta tapahtuukin nykyään aivan omilla nurkilla. Ensimmäisenä uutisoitiin mahtipontisesti suuresta pommi-iskusta ja hätäisimmät syyttivät ääri-islamisteja. Eräs ryhmittymä jo kerkesi jopa hiukan vihjailemaan osuuttaan.

Islamistisessa maailmassa on helppo ottaa syyt niskoilleen onnistuneesta atakista, sillä se lietsoo pelkoa, sekaannusta ja parantaa ääriryhmittymien tavoitteita. Ihmistä on helppo ohjailla.

Totuushan on kuitenkin että kaikki paha ei tule idästä. Terrorosmin vastainen sota saa varmasti kaikki tiedotusvälineet mediaseksikkäästi syyttämään arabeja, afgaaneja, pakistanilaisia, saudeja tai palestiinalaisia. Oikeastaan kuka tahansa muslimi voisi olla se syypää.

Ihmisten tiedon jano on valtava ja tietoa pitää ihmisille jakaa mahdollisimman nopeasti. Viranomaisten on tarkistettava kaiken tiedon paikkaansapitävyys ennen tiedon julkistamista, mutta mediallahan tämä tiedon oikeellisuuden varmistaminen on hiukan harmaalla alueella. Ainahan asian voi korjata pienellä präntillä seuraavan päivän lehdessä heti pirkka-mainoksen jälkeen.

Norjalla on suuri määrä joukkoja Afganistanissa ja keskustelu Afganistanin sodan oikeutuksesta on kova pohjoismaissa. Median ja sitä kautta kansalaisen on helppo yhdistää kaksi asiaa uutistulvan keskellä. Pommit ja kuolleet kuuluvat terrorismiin, joka on varmasti kytköksissä islamilaiseen maailmaan. Toisin kuitenkin kävi. Tekijä olikin kristitty, joka vihasi islamia ja erään puolueen ajamaa linjaa. Hän tappoi omiaan, omassa maassaan, ilman että kukaan osasi epäillä mitään. Eli olemmeko me pohjoismaalaiset myös terroristeja? Olemmehan valtaosaltamme kristittyjä, valkoisia ja asumme Scandinaviassa. Yleistäminen ja hätäiset johtopäätökset aiheuttavat vakavia lopputuloksia.

Mitä on terrorismi ja kuka on terroristi? Ilmeisesti se voi olla kuka vain ja missä vain. Ilman tietyn uskonnon velvoitteita, ilman mitään tiettyä etnisyyttä tai kansalaisuutta. Se voi olla naapuri tai kaupungin kovin liikemies.

Ehkäpä on jälleen syytä tarkistaa hiukan myös omaa maaperää ja keskittyä myös siihen mitä pienessä pohjolassa tapahtuu. Ei ole ihme jos ääriryhmittymät ja niidet aatteiden kannattajat yllättävät kaukana idässä, jos kerta kotinurkillammekin se jää huomaamatta.

Toivottavasti median mässäily Norjan tragedialla helpottaa kohta eikä ihan jokainen vapaalla liikkuva mielenterveyspotilas saa virikkeitä katsellessaan uutisia. Meilläkin on ollut jo tarpeeksi nuoria uhreja.

Qala-i-Jangi..

Lähellä Mazar-e-Sharifin kaupunkia sijaitseva Qala-i-Jangin taistelijalinnoitus on alunperin emiiri Abdulrahman Khanin vuonna 1889 valmiiksi saattama 12 vuoden rakennusprojekti. Intialaiseen Mughal arkkitehtuuriin perustuvan linnoituksen rakennustöihin osallistui noin 18 000 työläistä arvioiden mukaan.

Vaikkakin linnoituksella on pitkähkö historia, niin maailmantietoisuuteen sen nosti vuonna 2001 tapahtunut Taliban -liikkeen ulkomaisten taistelijoiden vankikapina. Kenraali Dostumin johtaman pohjoisen liiton sotilaat olivat vanginneet antautuvat Taliban -taistelijat, joista 300 - 600 oli ulkomaalaisia. Afganistaniin saapuneet taistelijat kuljetettiin kenraali Dostumin päämajaan Qala-i-Jangin linnoitukseen, jossa heitä oli tarkoitus kuulustella. Afganistanilaisille Taliban -taistelijoille Dostum lupasi armahduksen ja vapautuksen, kunhan he vain luopuvat aseista ja lopettavat väkivaltaisuudet.

Ulkomaalaiset taistelijat olivat lähinnä Pakistanista, Tsetseniasta ja muutama heppu myös Yhdysvalloista, joka oli tietysti Jenkeille melkoinen yllätys. Enää ei voinut luottaa pahaan mörköön kaukana kotoa, etenkin kun pari kappaletta kaksoistorneja oli juurikin romahtanut.

Vangitsemispaikalla Taliban -taistelijoiden keskuudessa vallitsi epätietoisuus siitä mitä oli tapahtumassa. Osa johtajista käski laskea aseet ja antautua, mutta osa ei ollut samaa mieltä. Taistelijat yrittivätkin kiireesti kätkeä paikallisen vaatetuksensa sisään käsikranaatteja ja muuta aseistusta onnistuen siinä hyvin.

Dostumin miehet eivät tehneet kunnon tarkastusta Talibaneille ja heidät kuljetettiin 24. marraskuuta kuorma-autoilla Qala-i-Jangin linnoitukseen, jossa Dostum piti päämajaansa ja asevarastoaan. Lasti purettiin niin sanotun vaaleanpunaisen talon edustalle, jonne vangit laitettiin maahan sidottuina. Muutama vanki teki itsemurhan käsikranaatilla, joissa Dostum menetti muutamia johtajiaan. Näistä huolimatta turvallisuuteen ei panostettu enempää.

25. marraskuuta paikalle saapui kaksi Yhdysvaltalaista CIA agenttia Johnny "Mike" Spann ja Dave Tyson. Heidän oli tarkoitus kuulustella kiinniotettuja Talibaneja mahdollisista yhteyksistä Al-Qaida verkostoon. Nyt vankilaksi muutettu Qala-i-Jangi ei vastannut vankilan vaatimuksia eikä Dostumin miehet olleet täysin varmoja itsestään käsitellessään vankeja. Tilanne eskaloituikin 25. päivä vankien noustua kapinaan ja hyökättyä CIA agenttien ja Dostumin vartijoiden kimppuun mukanaan tuomin asein. Kahakassa Mike Spann sai surmansa ja kunnian olla ensimmäinen menehtynyt jenkki Yhdysvaltain operaatiossa Talibania ja Al-Qaidaa vastaan Afganistanissa. Useita Dostumin miehiä menehtyi ja vielä useampi vanki sai surmansa.

Toinen CIA agentti Tyson onnistui pakenemaan linnoituksen toisessa päässä olevaan Dostumin hallinnassa olevaan palatsiin ja Dostumin miehet joutuivat vetäytymään. Taliban otti nopeasti pihan haltuun ja onnistui murtautumaan samalla pihalla sijaitsevaan rakennukseen suojaan, joka sattui olemaan Dostumin asevarasto. Taliban sai jälleen uutta pontta taisteluunsa.

Tyson sai paikalla olleelta saksalaiselta toimittajalta lainaksi satelliittipuhelimen, jolla pystyi pyytämään apua. He olivat jumissa linnoituksessa Talibanin yhä vahvistuessa. Noin kaksi tuntia avunpyynnöstä paikalle saapui ensimmäiset amerikkalaiset ja brittien erikoisjoukkojen sotilaat, jotka tilasivat paikalle välittömästi ilmatukea Tysonin kiellosta huolimatta. Tysonin mukaan etäisyydet eivät olleet riittäviä omiin joukkoihin.

Lentokoneesta tiputettiin 500 kg:n pommi, jonka tarkoitus oli tuhota asevarasto. Valitettavasti pommi osui aivan asevaraston viereen ja vaikutus jäi toivottua pienemmäksi. Asevarasto ei tuhoutunut. Alueella tehtiin koko operaation aikana yhdeksän ilmaiskua, joista surullisin oli 1000 kg:n pommi joka putosi noin kilometrin päähän tarkoitetusta maalista tappaen ainakin neljä pohjoisen liiton sotilasta ja haavoittaen useita amerikkalaisia ja brittejä, sekä tuhoten yhden Dostumin panssarivaunun.

Kahdeksan päivän aikana Taliban sai haltuunsa osan Dostumin linnoituksesta, hänen asevarastonsa sekä hänen tilannekeskuksensa eli vaaleanpunaisen talon. Viimeiset Taliban -taistelijat linnoittautuivat vaaleanpunaisen talon kellariin eivätkä he suostuneet antautumaan vaikka kellariin heiteltiin käsikranaatteja, kaadettiin polttoainetta, joka sytytettiin palamaan jne. Taliban taisteli aatteella eikä antanut periksi ylivoimaista vihollista vastaan. Linnoituksen pihalla makasi sadoittain ruumiita ja sisällä kellarissa niitä tuli hetki hetkeltä lisää.

Lopulta vaaleanpunaisen taloon päätettiin pumpata kylmää vettä ja Taliban -taistelijat joutuivat viimeiset vuorokaudet värjöttelemään kaulaan asti yltävän jäisen vesimassan keskellä. Viimeiset 86 eloon jäänyttä Taliban -taistelijaa antautuivat 1. joulukuuta kahdeksan päivää kestäneen taistelun jälkeen mukaan lukien yhdysvaltojen kansalainen, Taliban -taistelija John Walker Lindh.

Osa antautuneista taistelijoista teloitettiin paikalla ja osa löydettiin kuolleena kädet selän taakse sidottuina. He olivat menehtyneet taistelun keskellä, joko tahallisesti tai tahattomasti.

Qala-i-Jangi sai historiaansa verisen muiston, joka oli monen asian summa. Osoitus länsivaltojen teknisestä ylivertaisuudesta saattaa olla hivenen kyseenalaista tässä alkeellisessa maassa, jossa aate ja periksiantamattomuus tekevät vihollisesta lähes kuolemattoman.

CNN kuvareportaasi tapahtumista

Kameran takaa, siveltimen taikaa..

Satoja ja satoja kertoja painui kameran laukaisin pohjaan mersun takapenkillä ja pienellä stopilla ulkoilmassa. Satoja ja satoja kertoja objektiivin zoomia väännettiin ja hetki Afganistanilaista elämää tallentui digitaaliseen muotoon.

Marko Laukkanen palveli noin vuoden verran Afganistanissa ensin lähisuojaryhmässä ja sen jälkeen sotilastarkkailuryhmässä. Molemmissa tehtävissä digikuvausta harrastavalle palomiehelle tarjoutui tilaisuus tallentaa Afganistanin ainutlaatuista elämää ja luontoa kameralle ja nyt hän haluaa esitellä se myös yleisölle.

Pyhtäälle kootussa näyttelyssä on esillä Markon ottamia kuvia ja hänen ystävättärensä Virpi Ekmanin maalaamia Afganistan -aiheisia tauluja. Stockforsin vanhaan tehdasmiljööseen, joka kaikessa karuudessaan sopii näyttelyn aiheeseen erinomaisesti, on koottu mielenkiintoinen taidekohde näyttelyvieraille.

Markon mukaan hän yritti koota näyttelykuviinsa enemmänkin positiivisia kokemuksia ja tuntemuksia päinvastoin kuin mitä olemme tottuneet näkemään Afganistanista yleensä uutisten ja lehtikuvien välittämänä. Tietenkään Afganistanin köyhyys ja kurjuus ei unohdu Markonkaan kuvista, mutta sitä todellisuutta ei pysty eikä tarvitsekaan peitellä. Kuvissa esiintyy normaalia elämää, kohtaamisia ja luontoa. Kuvat eivät ole kantaaottavia ja aiheet ovat mukavan neutraaleja. Sensaatiohakuisuus on tiessään ja koko näyttelyn ainutlaatuisuus perustuukin juuri niihin muutamiin sekunteihin tai sekunnin sadasosiin, jolloin kuvattava kohde ja kohteet saatiin ikuistettua ohikiitävästä autosta tai elävästä kylästä sen enempää suunnittelematta kuvien jatkokäyttöä. Kuviahan ei ole otettu näyttelyä silmällä pitäen.

Erilaisuutta näyttelykonseptiin tuo myös Virpin tekemät taulut. Kahden eri taiteen tuotokset jakavat näyttelytilan mukavasti kahteen ja aihe yhdistää ne jälleen isoksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Virpin mukaan Markolta ja hänen ystäviltään saamistaan kuvista uhkui niin suuria tunteita, että hänen oli helppo maalata ne tauluiksi. Ekspressiiviselle taidetyylille uskollinen Virpi sai vangittua niin synkän epätoivon, lapsen viattomuuden kuin vieraiden ihmisten yhteenkuuluvuuden vieraassa ympäristössä yhdeksi tunne kokonaisuudeksi. Näyttely herättää muistoja ja tunteita ainakin Afganistanissa palvelevassa ja hänen kotijoukoissaan, mutta varmasti Virpin taulut ja Markon kuvat antavat yhden erilaisen näkökulman Afganistaniin ja sen ihmisiin jokaiselle näyttelykävijälle vaikkei sen suurempaa suhdetta kyseiseen maahan olisikaan.

Afganistan aiheiseen taide- ja valokuvanäyttelyyn voit tutustua 17.6 - 16.8.2011 välisenä aikana ja sen löydät Pyhtäältä Stockforsin vanhalta tehdasalueelta osoitteesta Harjuntie 111.

Arjen aikamatkaaja..

..elää vuotta 1390 keskellä hiekkalaatikkoa. Välillä paistaa aurinko noin +36 asteen hellivällä lämmöllä ja välillä asumuksen yli pyyhkäisee ukkoskuuro mahtavan valo- ja ääni shown saattelemana. Seuraavana päivänä saattaa sataa vettä ja sitä seuraavana päivänä nousee hiekkamyrsky.

Kaikesta tästä huolimatta jokainen päivä on samanlainen. Samat ongelmat, sama lohduttomuus ja sama haluttomuus asioiden oikeaan ratkaisemiseen yhteiskunnassa, joka ei ole nähnyt tunnelin päätä moneen sataan vuoteen. He haluavat kaiken valmiina.

Amerikan Yhdysvallat kävi koputtamassa herra Osaman ovelle ja nyt maailma pidättelee henkeään ja odottelee ääri-islamistien ja ehkä tarkemmin Al-Qaidan vastausta. Mutta oliko Osama enää se suuri ja pelätty terroristi, joka on tai oli vastuussa tuhansien syyttömien siviilien teurastuksesta ympäri länsivaltoja ja ehkä hieman idempänäkin?

Mutta tosin sekään ei ole varmaa oliko juuri se Osama se suurin terroristi? Kuinka monta siviiliä US army on tappanut historiansa aikana? Kuinka monen luona Ranskalainen muukalaislegioona on käynyt eikä vierailusta ole jäänyt jälkeen kertojia? Kuka on antanut meille oikeuden määritellä kuka on terroristi ja kuka ei? He ovat niitä meille ja me olemme niitä heille.

Oliko Osama enää se henkilö, joka oikeasti teki päätökset kyseisen terroristiverkoston tempauksista? Oliko Osama vain keulakuva, joka sai jokaisen länkkärin niskakarvat pystyyn hänen puhuessaan AK-47 käsissään luolan sisällä? Ehkä joku tietää, mutta sitä ei yleisesti kerrota.

Varmaa on se että länsimaisten sotakoneiston ja tiedustelun uskottavuuden kannalta tuo oven kolkutus oli jossain vaiheessa pakko tehdä. Nykyisessä maailmassa ei oikein enää ole mahdollista piiloutua etenkään, jos olet merkittävin rahoittaja erinäisiin länkkäreitä vähentäviin operaatiohin. Tai jos näin olisi, niin puolustusvoimiemme menoja voisi leikata melkoisesti - ainakin tiedustelun osalta.

Tosin eihän sekään ole varmaa, että juuri Osama on siellä meren pohjassa??? Yksipuoleinen tiedottaminen ja todistusaineiston hävittäminen ennen uutisen julkaisua pistää pienet aivonystyrät ajattelemaan. Toivottavasti Pakistanilainen bussikuski ei sattunut väärään paikkaan väärään aikaan.

Jenkeiltä otti noin kymmenen vuotta aikaa hoidella tuo maailman etsityin mies Allahin tykö. Oliko asia oikeasti näin vai löytyykö sille parempikin selitys miksi juuri nyt? Onko Libyan, Syyrian ja oikeastaan koko lähi-idän ja muun islamilaisen maailman myllerrykset ja kansalaisten epätoivo diktatuuriin ja korruptioon saaneet ihmisten huomion kääntymään liiaksi pois tuosta terrorismi sodasta, jolla pystytään oikeuttamaan kaikki muut sodat - etenkin maissa joissa on luonnonrikkauksia?

Islamilainen maailma elää vieläkin melkoisessa diktatuurissa ja kylmän sodan jälkeisessä maailmassa, joka ei perus kadun dallaajaa enää miellytä. Väkivaltaan on alueilla totuttu, mutta nykyään tietoyhteiskunnan jakaessa tiedon muruja muuallekin kuin vain perhepiirin mustelmien esittelyyn on diktaattoreiden vaikea pitää narut kasassa.

Sama pätee myös omaan yhteiskuntaamme. Ne lukuisat poliitikot, virkamiehet ja etenkin business-miehet, jotka ovat ottaneet hivenen lahjuksia ja joutuneet korruption pyörteisiin saavat enemmän ja enemmän julkisuutta netissä ja sanomalehdissä. Osaltaan Suomessakin vielä eletään aikaa Neuvostoliitossa jossa moni asia yritetään lakaista maton alle.

No ehkä Persut muuttavat kaiken ja Suomesta tulee jälleen sisäänpäin kääntynyt ja muita hyljeksivä maa, jossa kansallispukuna on tuulen pitävää, vihanneksena maggaraa ja juomana Koskenkorvaa. Eikun..? No nehän on jo.. Eli eipä Persutkaan taida saada mitään aikaiseksi.. Samaan muottiin mennään kohisten, joten toivottakaamme tervetulleeksi jälleen yksi harmaa puolue muiden sekaan.

Mikäli maailmaan tulisi yhtäaikainen blackout eli kaikki sähkö katoaisi ja tietoverkot ja kaikki se tieto tietokoneilta häviäisi, olisimme kusessa. Siihen ei välttämättä tarvita kuin voimakas aurinkomysrky tai rakkaan planeettamme navat vaihtaisivat paikkaa. No jos se ei aiheuttaisi kokonaista mustaa aukkoa, niin ainakin yhteiskunta pysähtyisi päivittämään kaikkea mihin GPS on sekaantunut.. Eli kaikkeen..

Afganistanin erämaalla asuvaan paimeneen mikään näistä asioista ei oikeastaan vaikuta. Hänelle on tärkeää, että talvella sataa lunta, jotta keväällä on vettä. Hänelle on tärkeää saada poika, joka pystyy elättämään hänet kun hän on vanha. Hän on tottunut siihen, että välillä hänen savimajansa ovea käy kolkuttamassa Talibani ja välillä länsimainen sotilas. Hän vain toivoo ettei kumpikaan heistä tallo hänen istutuksiaan. Sinänsä hänelle on aivan sama kuka maata johtaa, sillä hänellä ei ole kuitenkaan varaa laittaa poikaa kouluun, koska häntä tarvitaan pellolla, häntä ei kiinnosta kuka verot kerää, sillä joku ne kerää kuitenkin. Hän saattaa kysäistä vierailijalta, kuka on hänen kuninkaansa tällä hetkellä?

Tuo Afgaani on kuitenkin ehkä maailman paras poliitikko. Hän on onnistunut taiteilemaan kahden tai useamman osapuolen välillä jo monta sataa vuotta. Hän kumartaa toiseen suuntaan, mutta ei kuitenkaan pyllistä samalla toiseen. Hän kumartaa Neuvostoliittolaista, Mujahidia, Talibania, Hallituksen joukkoja ja länsimaisia joukkoja. Kaikenlisäksi hän saattaa jopa kuulua näihin kaikkiin ja vielä aktiivisena jäsenenä! Olis siinä perus demarilla, kokkarilla ja persulla vielä paljon opittavaa keinottelun kultaisista säännöistä.

Kaikesta mailmalla tapahtuvasta synkkyydestä riippumatta kevät kolistelee Afganistanissa jälleen tienvarsipommien, kapinallisiskujen ja liittouman joukkojen operaatioiden muodossa. Jonain päivänä tuo afgaani paimen herää todellisuuteen siitä että asiat eivät ole mallillaan. Asiat eivät voi jatkua enää näin. Siihen asti hiekkalaatikko on usean kilvoittelevan pojan leikkikenttä, jossa mitellään voimia ja vertaillaan kellä on isoin kaivuri.

Tuota heräämisen päivää odotetaan. Sitä heräämisen hetkeä, kun tavallinen kansalainen ei enää jaksa ainaista sortoa, korruptiota, vihaa, epävarmuutta ja alistamista. Sinä päivänä Afganistanissa moni ihminen pelkää ja moni tuntee olevansa voittamaton. Toivottavasti ne tiedonjanoiset nuoret, jotka haluavat kehittää yhdenvertaista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa ovat tuolloin eturintamassa kertomassa kylmän sodan jäämille, miten asiat hoidetaan. Näin he ovat tehneet Egyptissä, Libyassa ja Syyriassa.

Muutos vaatii paljon tahtoa ja suuria uhrauksia. Jossain vaiheessa vain se perus duunari saa tarpeekseen ja lähtee barrikadeille.

Ennen auringon nousua on pakko olla pimeää. Ennen toivoa on pakko olla epätoivoa. Kukaan ei ole voittamaton, sen on historia opettanut.

Pinnan alla..

Sataa lunta, se peittää kaiken alleen. Näyttää niin rauhalliselta, tyyneltä jopa turvalliselta. Mutta tiedän että se on pintakoreaa, se ei ole aitoa. Sillä on syvempi merkitys. Pinnan alla odottaa, odottaa epäonnista. Tunne ei ollut aito.

Lumi suli ja arki paljastui. Se tuntui turvalliselta, kunnes kaikki kääntyi. Se tapahtui nopeasti, mutta kuitenkin liian hitaasti. Sitä ei osoitettu juuri sinulle, mutta kärsit sen muiden puolesta. Annoit suurimman uhrauksen mitä ihminen antaa voi.

Päästitte pahuuden valloilleen ja muutitte monen mielen lopullisesti. Se käänsi monen uskon tulevasta epätoivoon.

Särjitte monta sydäntä, ette antaneet mahdollisuutta hyvään. Tiedän olemme vieraita, mutta itse ette pärjää. Tarkoituksemme on hyvä, mutta miksi ette anna mahdollisuutta?

Miksi uskonto oikeuttaa, antaa syyn ja perusteen tuomita kuolemaan?

Uneton yö..

Istun yksin ja ihmettelen tapahtuneita. Itse loin oman ahdinkoni, itse halusin kokea asioita joille toivoin ymmärrystä ja tukea. Halusin olla osa jotain tärkeää.

Pahin vihollinen ei tule ase kädessä, se tulee lähempää ja iskee suoraan sinne minne sattuu eniten. Se ei ymmärrä mitä saa aikaan.

Uneton yö koostuu menneistä ja tulevasta. Vääristä valinnoista ja turhista uskomuksista. Uneton yö raastaa pitkään ja aiheuttaa tuskaa. Olen sivussa kaikesta, mitä muualla tapahtuu. En ole niille tapahtumille arvoinen.

Nyt vuoraan muurin ja suojaan sisimpäni, en päästä lähelle ellet ole sitä ansainnut. Suojaan itseni, jotta jaksan loppuun. En anna valheiden masentaa.

Pyrin olemaan parempi niille, jotka sen ansaitsee..