"Disneyland. Fuck, man, this is better than Disneyland."

"Saigon... shit; I'm still only in Saigon... Every time I think I'm gonna wake up back in the jungle."

Ja paskat! Onneksi olen taalla enka pakkasessa. Mahtava CITY!!!

Mui Ne sai jaada taakse ja suuntasimme kohti legendaarista Saigonia ylitaydella minibussilla. Mui Nessa meille tarjottiin ei oota kysellessamme kuljetusta HCMC:yyn ja jouduimme ottamaan mittarin Phan Thietiin, josta vihdoin ja viimein irtosi paikat.

Saigon on mahtava kaupunki, joka mielestani hakkaa mennen tullen Bangkokin, Hanoin, Vientiainen ja tietenkin myos Phnom Penh:in.. Majoituimme backbacker ghettoon nimelta Pham Ngu Lao, josta hotelli majoitus irtosi 27 $. Myos taalla jouduimme hetken hakemaan majoitusta kaikkien mestojen ollessa taynna.

Loysimme myos heti alkuun kantapaikkamme ravintola 185:sta, jossa olemme istuskelleet jo useampia tunteja. Henkilokunta on taallakin erittain ystavallista ja huumori kukkii todella kovaa. Positiivista myos, etta taalla melkein kaikki puhuu lontoota.

Eilen lahdimme sitten myos oikealle turistimatkalle ja loysimme itsemme vahvalta Viet Kong alueelta keskelta Chu Chi-kylan tunneliverkostoa. Jenkkien pommikoneiden jylistessa taivaalla ja konetuliaseiden laukaukset pakottivat meidat maanalle. Tunkeuduimme pienesta aukosta (jota oli vahan laskia lankkaria varten levennetty..) maanalaiseen pimeyteen aivan kuin jenkkien tunnelirotat konsanaan. Heti sisaanpaastyamme totesin itselleni, etta taman reissun jalkeen reidet tulee olemaan hapoilla ja selka paskana. Kaivoin Petzl lampun otsaani ja lahdimme polottomina kohti tuntematonta. 250 kilometria tunnelia ymparillamme, mutta meille vain auki noin 45 metria. Hiki alkoi valua ja kamera sai muutaman naarmun, mutta vihdoin edessa kajasti auringon valoa. Olimme selviytyneet ja jenkkisotilaitakin naimme onneksi vain kuvissa Saigonin sotamuseossa. Jenkit - ette saaneet meita vielakaan!

Illalla paatimme myos pistaytya paikallisessa yokerhossa eli discohelvetissa. Apocalypse Now oli kohteenamme, joten ei muuta kuin shortsit ja slaparit jalkaan ja menoksi. Paikalliset sentaan olivat pukeutuneet siististi.. Sisaanpaasy paikallisille 150 000 dongia ja lankkarille ilmaista. Juomat 60 000 - 70 000 dongia eli melko kallista. Alakerta vaikutti lahinna DTM:lle ylakerran imiessa rikkaamman oloisia paikallisia naisia ja miehia discohumpan tahtiin. Myos lankkareita melko paljon.. Ennen kahta takaisin vakkarimestaamme, josta jatkoimme Go 2 eat-nimiseen juottolaan, josta saimme myos ensimmaiset kosketukset noihin ladyboy:hin. Melko pelottavia otuksia ovat, koska osa niista on melko ok nakoisia. Onneksi olimme tarkkana emmeka joutuneet tukalaan tilanteeseen, vaikka flirttia tuli meille koko ajan. Go:sta jatkoimme paikallisen oppaamme seurassa paikalliseen karaoke-mestaan, jossa saimme kuulla ihastuttavaa vietnaminkielista laulua ja saalittavan kuuloista kitinaa lontoon kielella. Jopa jo aamu ysin pintaan menimme aamupalalle ja katsoimme iltamme paattyneeksi. Painuimme pehkuihin auringon lammittaessa jalleen taivaalla. Mutta hyvat oli lahtobileet Peskulle!!!

Huomenna alkaa Peskun kotimatka ja me Akun kanssa suuntaamme todennakoisesti takaisin rannikolle viela muutamaksi paivaksi. Jospa vaikka saisi viela hiukan varia pintaan.. Mut nyt taa lahtee kantikseen, se on moro!