Tulin, näin ja äkkiä takasin..

Eli Saigonissa jalleen.. Reissukolmikkomme kutistui jalleen kahteen Peskun vaihdettua hiukan viileampaan ilman alaan eli Suomen pakkaseen. Me jaljelle jaaneet emme halunneet luovuttaa ihan viela ja lahdimme kohti ita-rannikkoa jalleen paikallisdosan kyydissa. Kyyti maksoi 50 000 dongia.

Muutaman tunnin matkanteon jalkeen saavuimme Vung Tau nimiseen pikkukaupunkiin (Suomessa jaatava metropoli..) ja olimme todella hukassa. Sudenpentujen kasikirja ei maininnut kyseisesta kaupungista kuin sen, etta paikalliset tulevat bilettamaan sinne viikonloppuisin hienon rannan vuoksi.

Muutama "no thanks, no motorbike.." ja olimme jalan liikkeessa kohti tuntematonta. Loysimme onneksemme nettikavilan, joka oli taynna paikallisia lapsukaisia pelaamassa vakivaltaisia peleja. Istuuduimme koneen aareen ja imimme bittimaailmasta mahdollisimman paljon tietoa Vung Tau:sta.

Paatimme suunnistaa Back biitsille, joka ei ole kuulemma niin turistisoitunut ja jopa hiukan uimakelponen verrattuna Front biitsiin. Eli mittari alle ja kohti suurta pettymysta. Biitsi oli kylla iso, mutta ei niin paratiisimainen kuin olimme odottaneet. Ranta oli alyttoman paskainen paikallisten heittaessa kaikki roskat maahan, rannan ja isojen tornitalohotellien valissa kulki levea tie, jossa autoilijat ja mopoilijat soittivat torvea kilpaa.

Totesimme, etta ei ole meidan mesta ja jatkoimme matkaamme mittarilla kohti Long Hai:ta, joka on noin 30 km pohjoiseen Vung Tau:sta. Kysyimme mittarikuskilta paljonko kyyti maksaa ja vastauksena oli 400 000 dongia, koska matkaa oli kuulemma 40 km.. Hetken arvoimme ja ihmettelimme koska sudenpentujen kasikirja kertoi matkaksi 30 km, etta onpa melkoisen kallista. Paatimme kuitenkin menna koska toinen vaihtoehto olisi ollut mopokuskit.

Kuski laittoi mittarin paalle ja lahdimme posottelemaan kohti uutta tuntematonta. Jalleen kasikirjalla ei ollut juurikaan kerrottavaa. Lopulta mittari pysahtyi ihan ok nakosen rannan eteen ja kerkisin vilkaisemaan mittarin mittaria, ennen kuin naytto pimeni. Noin 27 km ja hinta noin 270 000 dongia.. MITA V****A! Kuski alkoi peraamaan meilta 400 000 dongia, koska Long Haihin on kuulemma 40 km matkaa. Ja tietenkaan kuski ei puhunut englantia. Yritin nayttaa mittarin kilometri kohtaa ja naytin sormilla silmiani ja jalleen mittaria ja yritin kertoa kuinka paljon siina oli matkaa ja rahaa ennen kuin kuski ystavallisesti sen sammutti. Kuski vain vaitti etta 40 km ja 400 000 dongia.. Prkle.. Lopulta kuski suostui alentamaan hintaa 390 000 dongiin ja meikalta paloi pareet. Siina on saatanan rahasi ja painu helvettiin! Taksikuski on ukottaja! Muistakaa se ja kayttakaa aina sita mittaria niissa helvetin takseissa jos se niista loytyy.

Seuraavana edessa oli majoituksen etsiminen ja lahdimme tallustelemaan rantaa pitkin. Dallasimme rannan melkein kokonaan lapi emmeka nahneet yhtaan bungalowia. Great! Eli pettymys valtasi jalleen mielen. Lopulta paadyimme normi guest houseen nimeltaan Nha Nghi. Voin suositella. Hinta yhdelta yolta oli 300 000 dongia neljan hengen huoneesta. Pienempi ei riitanyt meille overilankareille!

Sitten normisyomingit ja hetkeksi paikallisten keskelle rantsuun nauttimaan muutaman oluen jailla. Ja ainoa nahtavyys koko mestassa oli me.

Seuraavana aamuna suunnistimme rannalle Pho Po keiton jalkeen ja totesimme jalleen ettei ranta nyt niin hirvean hyva ollut. Saimme lopulta aseteltua silkkihuivimme ja shaalimme auringonottoalustoiksi ja iskeydyimme kovalle hiekalle. Ainoa huvi oli kiusata paikallisia hiekkapallon pyorittelija rapuja. Uskomattoman tyhmia kavereita, jos niitten kotikolon tukkii. Ne on oikeesti ihan sekaisin. Niin kait oltiin mekin..

Lopulta paatimme luovuttaa ja poistuimme rannalta. Aku otti itselleen kasvo- ja paahoidon eli karvat katosivat koko paan alueelta. Tosin kaljun joutui itse ajeleen hoylalla viela kampilla.

Sen jalkeen jalleen kohti Saigonia mopokuskien heittaessa meidat 100 000 dongilla BX Vung Tau:lle, josta jalleen ylihintaan eli 75 000 dongilla minibussilla jalleen "kotiin". Olipa mukava palata.

Hotelli irtosi talla kertaa 15 $ yo samoilta mestoilta, kuin viime kerrallakin. Rainbow Hotel Cau Vong. Jalleen suosittelen,vaikka henkilokunta ei puhu lontoota eika harmaa ja lavuaari vuotaa kuin seula.

Tanaa paatimme pistaytya sitten vesipuistossa, koska ruskettumaan on kova kiire kotiinlahdon lahestyessa. Aamupalan jalkeen otimme mittarin Dam Sen water parkiin. Tosin kuski sai meidat ylipuhuttua Suoi Tien "water parkiin", koska siella on niin hemmetin hyvat liukumaet. No gringo usko jalleen ja matkasimme helvetin kauas kattomaan onnetonta Theme parkia eli perushuvipuistoa, jossa tosin oli kylla vesiaiheisia juttuja. Varmasti ala-asteikaisille ihan jees, mutta me emme diganneet ihan niin paljon. Krokot oli jees ja sellaisen olisi voinut ostaa ihan oikeana ja elavana lemmikiksi. Tosin Suomen tulli olisi tietysti nipottanut asiasta.. Mutta annoimme kuitenkin varmasti jalleen paikallisille keskustelun aihetta uikkareissa keskella normihuvittelua. No oli meilla sentaan T-paidat ja pitkalahkeiset uimashortsit paalla.

Krokojen jalkeen ulos ja sama kuski naaman eteen. "No water park?" No ei ollu prkl.. Mansikkashake naamaan ja samalla mittarilla takasin mestoille. Ukotus maksoi kyytineen noin 500 000 dongia. Kioskista pari bissee suruun ja paatimme ettei meita huomenna ukoteta. Menemme suoraan Dam Sen water parkiin emmeka kuuntele yhtakaan asiantuntevaa ukottajaa.

Nyt jalleen vahan iltapalaa Saigonin sydamessa ja sitten ehka nukkumaan..

Ja olipa jalleen sopusuhtainen pariskunta, joka meni juuri selkani takaa hotellimme alimpaan huoneeseen. Lankkariaija noin 70 vee ja paikallinen kisuli noin 25 vee.. Tosirakkaus odottaa Saigonissa. Mitakohan ne siella mahtaa touhuta.. hmmm..

Ja sorry Pesku en voikaan nyt lahettaa sita tekstaria hiekkarannalta kahden ruottalaisen blondin vieresta.. Mut kait naa Saigonin tytot ajaa saman asian vai häh! Kato pisteet..