Aamulla aikaisin pakkasimme kamat ja olimme 0400 am aikaan taksissa matkalla lentokentalle. Flygariin paadyimme, koska kaikki dosat kertoivat EI OO:ta.. No paasimmehan nopeamme maaranpaahan itaiselle rannikolle.
Noin tunnin liitelyn jalkeen laskeuduimme Kota Bharun ketalle, josta ostimme pakettimatkan, sis. taksin ja veneen, Kecil:n pienen pienelle saarelle. Taksi oli jees ja venematka aika cool. Isohkot aallot mukavasti pomputtelivat venettamme ja kasteli puolet matkustajista. Meren kaynti oli sen verran raivoisaa, etta noin 5-vee pikku poika voi pahoin rinkkojen paalle. Onnksi omani oli veden armoilla pressun alla.
Lopulta kuitenkin paasimme perille vuoristokyydista huolimatta ja saavuimme pinen pienelle paratiisisaarelle. Otimme melko edullisen huoneen, MR 30 yolta, lansirannalta ja sen jalkeen lahdimme talsimaan Long biitsille ita-puolelle viidakon lapi pienen pienta polkua. Matka tosin kestaa dallaamalla noin 15 min.
Kecil on sukellus- ja snorklaus paratiisi, jossa on vain muutama juottola ja majoitusmestojakaan ei ihan viela loydy koko saaren taydelta. Saarella ei ole teita, mutta muutama kaivinkone oli ilmestynyt longin puolelle. Turistit tulee - tule sina ennen kuin tamakin on pilalla.
Saarella jokainen valitettavasti joutuu vastaamaan itsestaan, silla sahkoa ei ole ja voimaa tehdaan generaattoreilla housesta riippuen. Myoskaan et saa taalla mitaan sairaalapalveluita tai poliisipalveluita ilman rannikkoon tukeutumista. Long biitsilla aallot ovat isoja, joten en suosittele uimista. Eras kiinalainen ei tanaan kuunnellut paikallisia ja han lahti muovitettuna kotia kohti..
Istuimme ravintolassa Long biitsin hietikolla ja tilailimme juurkin nuudelikeittoa. Hetken paasta paikalliset alkoivat huitoa meren suuntaan ja hetken sihtailtuamme havaitsimme muutaman ukkelin retuuttavan yhta rantaan. Kaveri naytti melko elottamalta. Rannalla alkoi sitten valtava kuhina ja jossain vaiheessa joku tajusi aloittaa tuon SPR:n kursseilta tutun suusta-suuhun hengittelyn seka sen pumpun painelun. Toiminta oli melko amatoorimaista ja kello tikitti. Noin vartin jalkeen paikalle ilmestyi sukelluskeskuksen aijia lisahapen kanssa ja hommaan tuli pienen pieni ajatus. Tosin kello oli siina vaiheessa jo kuintenkin vahvemmalla. Porukkaa keraantyi ihmettelemaan ja lontoon kieliset tytot itkivat. Noin 45 min jalkeen maallikkoelvytykset lopetettiin ja kvari siirrettiin peiteltyna odottelemaan seuraavaa siirtoa ilman ammattiavun saapumista.
Kun olet reissussa, muista oma ja muiden turvallisuus. Aallot ovat vaarallisia, virtaukset tappavia ja tyhmyys anteeksi antamatonta. Vaikka itse et karsi, niin jossain jaadaan kaipaamaan. Nauti reissusta siten, etta voit itse kertoa sen antamat kokemukset. Kecil:n saarella kuolee, joka vuosi turisteja tyhmyyteen..
2 kommenttia:
No huh , huh
toivottavasti järkesi säilyy Ande ja jäin vain miettimään ett miks on tungettava ittensä vähän liian eksoottisiin paikkoihin. Mutta toisaalta nehän ne on upeita kokemuksia. Ja ehkä tapahtuma opetti sinulle ja niille muillekin siellä oleville, että vaoituskyltit ei ole turhia. Ja vielä se venematka , kumpa pääsisitte hukkumatta poiskin sieltä.
Pidä ittestäs huolta ja onneksi lomasi kohta jo loppuu. toivottavasti tulet terveenä kotosuomeen :)
HeJu
Kuulostaapa "turvalliselta" lomalta. Onneks täällä Mäntyharjussa ei oo sellasia aaltoja joihin voi hukkua, mutta nyt tuntuu siltä että tohon lumeen kyllä hukkuu.. Nytkin sitä tulee lisää! Että toisaalta nyt olisin mielummin sun matkassa siellä auringossa ku täällä pakkasessa.. :) Ehkä mäkii sit joskus pääsen jonnekki lämpösee paikkaa!:D
Ja muista, että sun täytyy tulla ite kertomaa lisää näistä kokemuksista sitte kesällä!
Tv: Anni
Lähetä kommentti