Must... go... tubing...

Miten aikuisella ihmisella voi kestaa ylosnouseminen noin kauan. Meika on kerinny kayda suihkussa, aamusavella ja pyoriny ympyraa, kun herra P on saanut kaannettya itsensa kylkiasennosta selalleen. Joten valot paalle, ovet auki ja peitto helvettiin... Sitten kuuluu varovasti hiukan unisella ja kevyesti darraisella aanella: "Must... go... tubing..."

Tanaan emme kuitenkaan harrasteneet tuota kanniaalioiden ilottelua, vaan paatimme vuokrata kaupungin cooleimmat pratkat. Paivan vuokra oli 40 000 kippia ja mopo piti palauttaa ennen ilta seiskaa.

Suuntasimme pohjoiseen taman jo tutuksi tulleen Petr:n ja parin muun unkarilaisen kanssa tutkimaan yhta alueen monista luolastoista nimelta Thamnam. Onneksi tuli hankittua nuo trekkikengat, silla niille oli todellakin kayttoa. Sisaanpaasysta piti maksaa 5 000 kippia, jolloin sai taskulampun megeen. Meikalla oli onneksi mukana myos Petzl-otsalamppu, joka oli ehdoton!

Sadekaudella luolasto on taynna vetta ja nain kuivan kauden aikana luolaa paasee etenemaan uskomattoman pitkalle. Kavelimme, kumartelimme ja konttasimme noin puolituntia, jonka jalkeen tulimme kuin isoon halliin. Hallin lapi kulki joki, jossa pystyi uimaan. Tottakai vaatteet pois ja dippaus veteen. Vesi oli yllattavan lamminta, vaikka olimmekin vuoren sisalla. Myoskin ilma vuoren sisalla oli todella kostea ja lammin. Muutama hikitippa tuli valutettua sen reissun aikana.

Luolassa pystyi etenemaan melko helposti, mutta osaksi marat mutalammikot, teravat kivenreunat ja sairaan liukas pohja teki jutusta haasteellisen krapulapaivalle. Myoskin kevytta suunnistustaitoa tarvittiin, koska luola haarautui useammasta kohdasta erillisiksi kaytaviksi. Eras meita vastaan tullut pariskunta kertoi merkanneensa vaikeimmat kaannokset paperilapuilla, jotka pelastivat myos meidat eksymiselta.

Paikka oli todella mahtava ja oli todella hieno fiilis uida sellaisessa paikassa. Luolasto olisi jatkunut vielakin pitempaan, mutta me luovutimme uinnin jalkeen ja kaannyimme takaisin. Ulos tulimme mutaisina, iloisina, hikisina ja yhta kokemusta rikkaampana. Pesku tosin oli jo ihan finaalissa ja mukanamme olleen yli-iloisen unkarilaisen tokaistua: "It was OK and then the next one!" tippuivat Peskun tyohanskat valittomasti.. Seuraavaa luolaa vain kurkistimme.

Kyseinen luola, jossa kavimme oli vaatinut aiemmin myos uhrinsa. Eras kanadalainen reissaaja oli lahtenyt yksin luolaan vain yhden lampun kanssa kertomatta kenellekaan mihin oli menossa. Lamppuun oli sitten tullut jotain feilua ja kanukki eksyi pimeaan luolaan ja menehtyi sinne, koska kukaan ei osannut etsia hanta. Turvallisuuteen kannattaa panostaa myos tuossa lajissa.

Me pystyimme ottamaan kyseisen kivenraon haltuumme perusluolamiehen varusteilla eli kunnon trekkikengilla ja otsalampuilla. Krapula kannattaa hoitaa eka pois ja jos haluaa hoitaa asian varmanpaalle, niin palkkaa paikallinen oppaaksi. Muistakaa ottaa varafikkarit mukaan, silla eksyminen pimeaan on oikeesti melko paskaa..


Luolasta selvittyamme nautimme jalleen maittavan Laosilaisen aterian ja starttasimme kohti Vang Viengia. Pesku onnistui katkaisemaan mopon ketjut kotimatkalla joten jouduimme tekemaan pienen pit-stopin paikalliselle verstaalle. Muutaman minuutin ja 30 000 kippia koyhempana paasimme jatkamaan matkaa.

Huomenna mahdollisesti viela hiukan tubingia ja sitten tama mesta on nahty. Etelan lampo houkuttelee kovasti nain kylmana iltana..

Linja-autossa onpi tunnelmaa, mutta tubing se vasta nastaa onkin!

Avasin silmani ja ymparilla oli taysin pimeaa. Vieressani makasi tumma hahmo, josta kuului koriseva aani. Paassani tuntui jomottavaa kipua ja vei hetken ennen kuin ymmarsin, etta se viimeinen katukiveyksella nautittu Beer Lao oli liikaa. Virtsarakkoni huusi WC:ta ja paa pukin tuomaa buranaa.. Pesku jumalauta lopeta se kuorsaaminen!

Olimme istuskelleet edellisen illan Luang Prabangin paakadun katukiveyksella ja siemailleet muutaman bissen. Olin sita ennen melkein nukahtanut ravinteliin rankan paivan jaljilta, vaikka alkoholia emme tuolloin viela olleet nauttineet, ainakaan paljon. Katukiveys vaati hiukan perslihaksia, mutta siita sai hyvan otannan minkalaisia ihmisia Luang Prabangissa hengaa. Istuimme kaikkiaan noin kolme tuntia ja jo ensimmaisen kymmenen minuutin sisaan olin kuullut muutaman kerran paikallisen suusta "Tuk Tuk? Marihuana? Opium? Suki Suki? Nami Nami?" Eli nuo samat irstaat asiat ovat rantautuneet myos Laosin herkkaan kulttuurin peruspaskojen turistien mukana! Jyrkka ei kaikelle moraalisesti arveluttavalle ja paatimme tilata ainoastaan Tuk Tuk kyydin seuraalle aamulle kello 7.30.

Vihdoin kello soi ja sain nostaa itseni ja sarkevan paani ylos sangysta. Kello oli 7.00. Nopea suihku ja kaikki valot paalle, jotta Peskuunkin tulisi jotain eloa. Riippumatot kasaan, rinkan pakkaus, rahat huoneesta ja hetken paasta olimme jo Tuk Tukin kyydissa kohti etelaista bussiterminaalia. Bussi Luang Prabangista Vieng Vangiin maksoi 85.000 kippia ja reissu otti kaikkinensa noin kuusi tuntia, vaikka matkaa ei ollut kuin noin parisataa kilsaa..

Emme kerinneet ottaa aamupalaa joten meika lahti laheiselle snagarille hakeen kanapatonkeja Peskun estaessa bussin lahtoa. Muutama minuutin paasta istuimme tyytyvaisina paikallisdosan kyydissa kohteenamme Vang Vieng. Bussi starttas kello 8.00, tai no muutaman minuutin yli, koska meika oli vaiheessa patonkien kanssa, ja ajoimme laheiselle huoltsikalle. Siina puolen tunnin venttaus ja bussin vaihto kahta kertaa huonompaan ja aivan taynna olevaan dosaan.

Loysimme vapaat paikat ja istuimme tyytyvaisina paikoillemme. Pesku otti ikkunapaikan ja meikalainen yritti tuskastella penkin selkanojan kanssa, joka valui ala-asentoon koko ajan. Lahdettyamme liikkeelle ja muutaman perus toyssyn jalkeen selkani sanoi, etta nyt riittaa. Vaihdoin paikkaa juuri ennen kun bussi otti lisaa paikallista possee kaytavalle. Kerrankin kavi tuuri tavallaan..

Lahdimme ihan hyvilla mielin pois Luang Prabangista, silla se mesta on enemman pariskunnille. Keskella kylaa oleva kukkula temppeleineen on uskomattoman hieno, mutta hintataso ja valmismatkalaiset ovat vain liikaa. Mekong kannattaa kayda tsekkaa ja lentokentta on positiivista, mutta vain matkalla Vang Viengiin.

Dosamatka oli mielenkiintoinen kaikkien miljoonien kuoppien, jotka kuski onnistui aina loytamaan, ja bussin ala-arvoisen jousituksen vuoksi. Myoskaan parayttavat vuoristomaisemat ja pieni pelko perseessa aikansa elaneen bussin jarruista ei pilannut kokemustamme. Bussissa ei ollut kunnon jalkatilaa, mutta kuitenkin enemman kun Finskin mannerten valisessa lentokoneessa, ja ilmastointikin oli valilla taysilla ja valilla taas kokonaan pois, joten hiki ja vilun varistykset vuorottelivat rytmikkaasti.

Heti alkumatkasta dosan rahastaja jakoi kaikille muovipussit, jos sattuisi hiukan krapulaiselle reissarille vahinko. Onneksi sita ei tarvittu! Myoskin alkuunsa jouduimme tekemaan pienen pit-stopin, koska dosan takarenkaiden valin, paripyorat, jai pienen pieni kivenmurikka kiinni. Kivi aiheutti mukavan tasaisin kolahduksen ja tarahdyksen aina osuessaa tarmakkiin. Hiukan vakivaltaa rautakangella ja homma jatkui jalleen.

Ajoimme uskomattoman kauniiden maisemien keskella ja naimme todellisia Laosilaisi pikkukylia, joissa ihmiset asuvat vielakin olkimajoissa. Naimme myos neljalla eri paikallisella Venajan merkittavimman vientituotteen eli AK-47:n (Muttereille tiedoksi, etta se on rynnakkokivaari). Ilmeisesti kyseinen kodinturva on edullisempi ja varmempi kuin paikallisen If:n kotivakuutus. Sama turvallisuuden tunne jatkui myos paastyamme Vang Viengiin, jossa meita oli vastassa korrektisti pukeutunut paikallinen verkkareihin ja huppariin sonnustautuneen ja tietysti hupparin alla selassa pilkotti AK-47. Mitapa muuta sita chilli ihminenLaosissa tarvitsee..

Bussimatkaa Luang Prabangista Vang Viengiin suosittelen kaikille! Vaatii hiukan aikaa, mutta on sen arvoista. Ja sitten ei oteta sita houkuttelevaa minidosaa vaan mennaan, kuten paikallisetkin! Maassa maan tavalla, eika mitaan turistijuttuja.

Bussimatkalle tutustuimme tsekkilaiseen Peteriin, jonka kanssa lahdimme etsimaan majoitusta Vang Viengista. Uudelta bussiterminaalilta on noin puolentoista kilsan matka kylaan, josta loysimmekin eraan hollantilaisen tyypin avustuksella melko edullisen huoneen. Saimme nyt jopa erilliset kingsize pedit! Huone maksoi 60 000 kippia eli melkein puolet vahemman kuin Luang Prabangin guesthouse, jossa jouduimme maksamaan 25 taalaa yolta.

Jalleen nopea suihku ja syomaan mahtavaan ravinteliin, jonka parvekkeelta avautuu sanoin kuvailematon maisema. Sita vaan ei pysty kuvailemaan - tulkaa ite tsekkaan! Olin sanaton ja olen vielakin. Joki, vuoret ja pienia bungaloweja idan auringon, enka nyt tarkoita itista, alla. Hajotkaa pakkaseen!!!

Punaisen Currykanan jalkeen suuntasimme etsimaan yoelamaa, koska olimme ehka Laosin parhaassa menomestassa. Kello 20 aikaan ei ollut viela mitaan, mutta noin kypalta ihmiset keraantyivat jo Smile Baariin tanssimaan poydille ja nauttimaan Bucketteja eli ampareita. Muutama timma ankaraa biletysta ja sitten hiukan puolenyon jalkeen musiikki seis ja porukka pois. What? Kylla, kaikki hyva loppuu aikanaan ja Laosissa biletys ennen aikojaan. Meidan onneksemme loysimme viela eraan juottolan, jossa pystyimme siemailemaan hiukan paikallista ohramallasta.

Juopottelu muuten on melko edullista taalla. Beer Lao bungaa noin 10 000 - 12 000 kippia ja paikallinen Tiger-viskipullo vain 10 000. Eli mikali olet sniiduilijoiden eliittia teet kuten mekin. Osta katupasta tuota Tiger-paskaa, pullo pepsia, muutama muki ja mene oman juoman kanssa noihin tekno-helvetteihin, silla ketaan ei kiinnosta. Paitsi muutamaa, jotka haluavat osingoille. Eli hintataso suomennettuna. Tuo Tiger-pullo kustantaa yhden Suomen eegelin verran!

Baarittelun jalkeen nautimme viela uskomattoman hyvat kanapatongit katukojusta ja lompsimme hiukan paihtyneena nukkumaan ennen kello kahta yolla.

Aamulla heratyskello aiheutti ikavan tunteen ylosnousemisesta, mutta kylma suihku oli ihan jees. Nopea toteaminen, etta en ehka ole vielakaan selvinnut oli positiivinen asia mietiskellessa seuraavana edessa olevaa tubingia.

Aamupalan jalkeen tubing-konttorille, josta saimme ison renkaan ja kyydin joen ylavirtaan. Tuubi veteen ja sitten menoksi. Joen rannoilla on sikamakeita juottoloita, joissa on erinaisia hyppyreita ja liukuja, joista voi matkahtaa selalleen melko viileaan veteen. Jouttoloissa jauhaa teknohumppa ja eurooppalaiset keikuttavat itseaan uikkareissa ja pienen pienissa bikineissa.

Aika chillia oli, vaikka turismi on jo osaksi pilannutkin taman paikan. Tuubailua kannattaa kokeilla ja se kannattaa aloittaa heti aamusta. Me menimme vasta iltapaivalla joskus yhden pintaan ja olimme auttamattomasti myohassa, kun aurinko alkoi laskea vuorten taakse. Ravinteleissa on sen verran uskomaton meno, etta muutama timma menee helposti aina yhdessa mestassa, vaikka olisikin omat juomat kuten meilla. Vauhti joessa on melko hidas ja suoriltaankin muutaman kilometrin matkaan menee useampi tunti, joten perus kupittelun ja tanssimisen kanssa se kestaa pitkalle iltaan. Ja sen jalkeen kun aurinko laski tuli helvetin kylma! Matkaa olisi ollut viela muutama kilometri ja hypotermian kolkutellessa portteja paatimme luovuttaa ja otimme Tuk Tukin takaisin kylaan. Bungas 5 000 kippia per naama, mutta oli sen arvoista! Meika oli taas ihan jaassa.

Madventures. Syytan sinua taman jumalaisen paikan kansantietouteen saattamisesta, silla melkein joka helvetin toinen tyyppi taalla on Finlandiasta. Joka ikinen suomalainen travelleri tulee tanne sen teidan tuubailu patkan jalkeen tsekkaa tan mestan, ja jos ma saan valita niin hengaan harmalaisten kans kotona en maailmalla!!! Prkl!!!

Mutta muuten ei hirveasti ole pahaa sanottavaa ja aurinko paistoi koko paivan melkein pilvettomalta taivaalta. Ihokin alkaa hiljalleen ruskettua, joten nyt on hyva lahtea kohti Full Moon partyja! Muuta ei voi sanoa kuin etta Vang Vieng rocks ja se juttu, joka polttaa alkoholia, oon tosi pahoillani. Tomorrow tubing again! :) Toivottavasti talla kertaa ei jaada valille..

Jewel of the Mekong..

Reissari kaksikkomme sai karistettua saastaisen ja ylikansoitetun mopohelvetin taakseen ja siirtyi lugneimpiin maisemiin potkurikoneen tarisevalla kyydilla. Eli saavuimme Laosiin ja Luang Prabankgiin.

Pesku yritti ottaa heti henkisen yliotteen vaadittuaan viisumia ilman kuvaa, mutta tiskin toisella puolella ollut nainen ei lahtenyt leikkiin mukaan. Pesku meni kiltisti odottamaan uutta mahdollisuutta allekirjoittaneen lahjottua rajavartijat paastamaan meikalaisen takaisin ojentamaan Peskun kuvat hanen rinkastaan. Eli opetuksena. Jos olet aikeissa ostaa viisumin kentalta saapuessasi, niin varaa kuvat ja riittava maara taaloja kasimatkatavaroihin. Laosin viisumi bungas 35 + 1 taalaa harmalaisilta ja tuli ilman ongelmia.

Laosissa edes ukottajien ukottajat, eli taksikuskit, ei jaksa nyhtaa maahan saapuvaa gringoa. on taa chillia porukkaa. Majapaikka nain sesongin keskella rokottaa kukkaroa noin 20 - 60 taalan verran. Me loysimme nastan Guest housen jonka hinnaksi tuli 25 taalaa yo sisaltaen kingsize pedin yhteisella peitolla.. Onneks tuli oma makuupussi megeen.. ja lampoista vetta tiputtelevan suihkun. Oma parveke on myos ja sinne tuli tanaan aseteltua kenttavuode mallia riippumatto!

Ilmasto lampeni hiukan Hanoin jaatavan +15 asteen jalkeen ja Laosin kentalla oli tullut jo muutama aste lisaa. Kuitenkaan mistaan troopisesta helteesta ei voinut sanoa. Ilalla kavimme viela maistelemassa parit Beer Laot ja nauttimassa paikallista safkaa. Pitkahihainen oli paalla, mutta vilu yllatti kuitenkin, jopa nainkin karaistuneen skandinaavin. Eli tanaan hupparin hankinta ennen iltabissettelya!

Ukottajat ei jaksa ukottaa, mutta eipa naa mutenkaan jaksa hirveen kauaa riekkua kylilla. Ravintolat menee kiinni noin kello 22 aikaan ja muutama kuppila saattaa olla hiukan pidempaan ovet seljallaan. Kuitenkin jokainen juottola sulkee ovensa puoleen yohon mennessa ja kyla hiljenee ellei joku lankkari ole sitten saanut aikaiseksi jatkoja. Kaduilla huhutaan varovasti ulkonaliikkumiskiellosta.. Otamme siita selvaa ehka tana yona!!!

Tama paiva kaynnistyi pirtealla reippailulla Mekong-joen rantaan aamupalalle. Meika otti jonkin tulisen keiton, jossa oli paljon kaikkia juttuja ja Pesku tilasi kanaa pahkinoilla. Aamu alkoi melko jaatavasti ja meikaa paleli koko ajan. Mutta lohduksen tilanteeseen toi se, etta Pesku meni onneksi valayttamaan Mekongista, johon tulee vesi Alpeilta ja niista pahkinoista, joita kasvaa noissa bambuissa. Peskun eduksi taytyy myontaa, etta han tajusi mokanneensa heti kun katsoin kysyvasti.. Tilanteeseen helpotuksen toi Beer Lao, jonka jumalaisen voiman avulla saimme noiduttua myos auringon taivaalle. Tata kirjoittaessa aurinko paistaa pilvettomalta taivaalta ja lampoa on noin +30 astetta!!!! Haahaa sinne teille pakkaseen!!! Tosin naama alkaa kiristya, joten kohta taitaa olla rasvauksen paikka..

Pesku sai myos nauttia tanaan elamansa ensimmaisen aidon kookosmaidon aidosta ja oikesta vastapoimitusta "bambun pahkinasta". Ei digannut niin hirveesti, vaikka meika hehkutti vieressa. Kavimme myos tutustumassa noihin v**un temppeleihin lahivuorella, joista taa mesta on ilmeisesti paassy jollekin YK:n listalle..

Huomenna olisi tarkoitus lahtea paikallisdosalla vuoristotieta pitkin Vang Vieniin ja tuubailemaan. Saas naha tuleeko uribag tarpeeseen noin 8 tunnin reissulla.

Nyt taa lahtee chillaa riippumattoon..

Good morning Vietnam!

Hanoi rocks! Tanne vihdoin paadyttiin Finnairin ja Vietnam Airlinesin epainhimillisten n.12 tunnin jalkeen. Ilma oli todella lammin kun perille paasimme, vaikka olimme lukeneet tammikuisesta Hanoista aivan jotain muuta. Hostellin loydyttya oli pakko ottaa parin tunnin valikuolema vuorokauden valvomisen jalkeen. Huone oli ihan perus GuestHouse-tasoa, bungasi yhteensa 14 dollaria. Paikkareista toivuttuamme loysimme lahikujalta safkapaikan ja nautimme tahan mennessa maukkainta Vietnamilaista Bia Ha Noi-olutta! Ruokapuoli oli kaikinpuolin kunnossa myos. Ande veti katkarapuja, meikalainen makrillia. Ensimmainen ilta jai sitten vahan lyhyenlaiseksi, ja painuimme pehkuihin viela saman vuorokauden puolella.
Tanaan herasimme ja hommasimme ensimmaisena lentoliput Laosin Luang Prabangiin, mihin on lahto viela tana iltana. Koko paiva ollaan kierrelty kujilla ja kayty maistelemassa Vietnamin pakollinen Po-keitto ja kahvi. Todella hyvanmakuista, ja mika parasta oikeasti paikallisen "yrittajan" tekemaa. Ei varmasti montaa lankkaria paikoissa pyori. Tyylina taalla on pistaa oman kodin edustalle rafla pyorimaan, mihin keraantyy ihmiset muovituoleista vetamaan keittonsa ja kahvinsa kurkusta alas. Naita paikkoja ryhma-RR suositteleekin kaikille tanne tuleville! Saa enemman irti oikeasta paikallisesta tunnelmasta, ja tietysti kymmenen kertaa halvempaa safkaa, niinkun se nyt muutenkaan kallista olisi.. Rahakin menee parempaan tarkoitukseen.

Liikenne paikassa on juuri niin alytonta mita on kuullut. Mutta hallituksi sekasortoa voi silti sanoa, ei viela kolareita ainakaan nakynyt ole. Kadun ylityksessa ei saa katsoa sivuille jos meinaa yli uskaltaa, kylla ne vaistaa!
Tanaan viela tsekkaamaan paikallinen sotamuseo, ja sitten nokka kohti Laosia. Ehka hiukan olisi voinut pidempaankin pysya Hanoissa paikan alkaessa avautua paremmin, mutta Ande valittaa kylmyytta heti kun vahan on arska pilvessa:) Hanoi-tunnelmiin tormaamme varmasti kylla myos legendaarisessa Saigonissa!

Hajotkaa pakkaseen..

Nää lähtee ny! Sen verran alkoikin jo palella tuo hyinen tammikuinen sää ja vituttaa auton ikkunoiden skrapaaminen, että parempi suunnata vihdoin ja viimein idän auringon lämpöön. Sinivalkoiset siivet starttaa muutaman timman päästä kohti bangkokia, josta edelleen paikallisflygarilla Hanoihin arpomaan ensimmäistä majapaikkaa..

Seuraava teksti toivottavasti blogiimme sitten klikataankin itämaisen nettikahvilan virusvarmalta koneelta, josta pikku pöpön on myös sitten helppo imeytyä teidän kotikoneillekin! :)

Vi ses!

Team RR

Nappikauppaa..

Rohkea travellerikaksikkomme päätti säästää hiukan ja päätyi malarialääkkeen osalta siirtyä tarkastelemaan lääkkeiden katukauppahinnastoa. Kilpailutimme Doximycin-antibiootin (tai jotain sinnepäin..) paikallisilla diilereillä ja parhaimman tarjouksen antoi Helsingin kovin pikkuhousujen haistelija ja henkilääkärini alatieteiden tohtori ja HC travelleri W**kku. Poistimme häneltä ja hänen viehättävältä yhtiökumppaniltaan pari purtiloa epämääräisiä sinisiä pillereitä (olin tosin luullut kyseisten tabujen olevan valkoisia..??), joiden tehoa henkilääkärini uskaltautui kehumaan maasta taivaisiin. Hommasin sitten jopa reseptin kyseisiin tabuihin, joten tullimiehelläkään ei pitäisi olla naputtamista rahdatessamme niitä rajan yli trooppisiin maihin.

Peskun hankittua kevyen kuumetaudin oireet päätimme aloittaa kuurin hänen osaltaan jo hieman ennen laskeutumista tropiikkiin. Lattialla yövytty yö teki tehtävänsä..

Huomenna (jos apteekki on auki..) olisi edessä vielä viime hetken apteekkireissu estääksemme varpusparvien ja muiden eri olotiloissa olevien kakkakikkareiden hallitsemattoman ulospurkautumisen. Myöskin Peskun pitää vielä päästä tuhlaamaan Itähelvetin ostosmaailmaan lahjaksi saamaansa lahjakorttia.

Yhtiömme haluaa myös kiittää kaikkia Holdem-iltaan osallistuneita korttihaita, joiden ystävällisellä avustuksella saimme hyvän syyn vaihtaa maisemaa Helsingin ylihinnoitelluista baareista Vietnamin alihintaisiin shemale-paikkoihin.

Päätimme nauttia viimeiset Suomi-oluet rakkaan siskoni Elinan ylipuhuttua meidät ympäri Etelä-Suomen parhaaseen Cinderella simulaattoriin eli Vantaan hotelliin. No jos nyt tämän kerran ja vain maun vuoksi! :)

Reissu lähenee..

Viime hetken varustehankinnat alkaa olla kuosissa pukin vierailun jäljiltä lukuun ottamatta pientä viilaamista mm. lääkerasian ja beauty boxin osalta.

Reissukamojen logistiikka ongelmakin poistui pukin tuotua Haltin Green 65 rinkan (kuva vieresssä liite harjoittelun tuloksena..). Samainen partasuu toi myös LP:n opuksen alueelta, joten peusvarusteet ovat ok.

Eniten ajatustyötä ja nettisurfailua on aiheuttanut malaria-lääkkeen valinta. Tällä hetkellä kovimpana suosikkina on Doximycin antibiootti, joka kuulemma käy myös malarian ennalta ehkäisyyn. Muut vaihtoehdot olisivat nuo tutut Lariam ja Malarone. Ja kaikkihan ovat reseptilääkkeitä. Seuraavana meikän plussat ja miinukset ko. lääkkeistä.

Doximycin:
+ hinta 50 kpl 24.01 €
- pitää muistaa ottaa joka päivä
- kuuria jatkettava noin neljä viikkoa reissun jälkeen
- antibioottina herkistää ihon auringonvalolle, varsinkin jos olet ruotsalaisen punertava tai muuten vaan erityisen blondi

Lariam:
+ hinta 8 kpl 39,12 €
+ pitää ottaa vain kerran viikossa samana viikon päivänä
+ tehoaa melko kattavasti kaikkiin malaria kantoihin
- kuuri aloitettava noin viikko ennen reissua mahdollisten sivuoireiden havaitsemiseksi
- mahdollisia vatsavaivoja ja huimaamista
- noin promillelle käyttäjistä psyykkisä oireita ja mahdollinen psykoosi
- poistuu kehosta hitaasti ja psyykkiset oireet saattavat kestää useamman viikon lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen

Malarone:
+ Vähäisiä sivuvaikutuksia
- Hinta 12 kpl 46,27 €
- Otettava kerran vuorokaudessa
- kuuria suositellaan vain maksimissaan 28 vuorokautta kestävälle reissulle

Rokotusasiat pitäisi olla kunnossa lähi-idässä vietetyn vuoden jäljiltä, joten niiden murehtimiseen en ole niin hirveästi käyttänyt aikaani. Muuten varusteet ovat melko peruskamaa ja mukaan tulee varmasti otettua paljon sellaistakin krääsää mitä siellä ei oikeasti tarvitse. Seuraavana Anden varustelista reissulle!

VARUSTELISTA:

Rinkka, vaelluskengät, riippumatto, permetriinillä käsitelty hyttysverkko, LP Vietnam, Cambodia, Laos & The Greater Mekong travel Guide, passi ja Vietnamin viisumi, lääke/EA-rasia, wifebeater-paitoja, reisitaskuhousut, sortsit, kalsareita, sukkia, pitkähihainen paita, hyttysmyrkkyä, aurinkorasvaa, kamera+laturi, kännykkä+laturi, flipflopit, osoitelista/muistikirja, otsalamppu, narua, rautalankaa, munalukko, minigrip-pusseja, päiväreppu, uimasortsit, korvatulpat, beauty-box, pyyhe, monitoimityökalu, ohut makuupussi, uribag ja aikoinaan thaikuista hommattu kangas, jonka päällä travelleri voi palvoa aurinkoa valkealla hiekkarannalla.. :) Lisäksi mukaan lähtee vielä dollareilla kuvioitua paskapaperia ja kätevä kenttäsuihku eli kosteuspyyhkeitä. Eikä särkylääkkeetkään tulleet turhaan.. Kiitos pukille ja faneille ko. tuotteista! :)

Käteistä otan mukaan US dollareiden muodossa jonkin verran ja VISA tulee vinkumaan siellä missä se kelpuutetaan. Tosin viime kesän Euroopan reissun jäljiltä tuota VISA-laskua on vielä jonnin verran maksamatta.. plaah..

Tylsille siirtymille ajattelin varautua Ipod:lla ja Bravo Two Zero kirjalla, mikäli paikallisdösän kyydissä uskaltaa katseen siirtää hetkeksi pois siitä mihin ollaan menossa..

Vastatkaapa vielä kyselyymme, joten osaamme seikkailla sitten lukijoidemme odotusten mukaisesti! Tällä kertaa ei tämän kummoisempia ja palaamme astialle vielä tuossa viikonloppuna ennen Rankkaa Reissua!