Linja-autossa onpi tunnelmaa, mutta tubing se vasta nastaa onkin!

Avasin silmani ja ymparilla oli taysin pimeaa. Vieressani makasi tumma hahmo, josta kuului koriseva aani. Paassani tuntui jomottavaa kipua ja vei hetken ennen kuin ymmarsin, etta se viimeinen katukiveyksella nautittu Beer Lao oli liikaa. Virtsarakkoni huusi WC:ta ja paa pukin tuomaa buranaa.. Pesku jumalauta lopeta se kuorsaaminen!

Olimme istuskelleet edellisen illan Luang Prabangin paakadun katukiveyksella ja siemailleet muutaman bissen. Olin sita ennen melkein nukahtanut ravinteliin rankan paivan jaljilta, vaikka alkoholia emme tuolloin viela olleet nauttineet, ainakaan paljon. Katukiveys vaati hiukan perslihaksia, mutta siita sai hyvan otannan minkalaisia ihmisia Luang Prabangissa hengaa. Istuimme kaikkiaan noin kolme tuntia ja jo ensimmaisen kymmenen minuutin sisaan olin kuullut muutaman kerran paikallisen suusta "Tuk Tuk? Marihuana? Opium? Suki Suki? Nami Nami?" Eli nuo samat irstaat asiat ovat rantautuneet myos Laosin herkkaan kulttuurin peruspaskojen turistien mukana! Jyrkka ei kaikelle moraalisesti arveluttavalle ja paatimme tilata ainoastaan Tuk Tuk kyydin seuraalle aamulle kello 7.30.

Vihdoin kello soi ja sain nostaa itseni ja sarkevan paani ylos sangysta. Kello oli 7.00. Nopea suihku ja kaikki valot paalle, jotta Peskuunkin tulisi jotain eloa. Riippumatot kasaan, rinkan pakkaus, rahat huoneesta ja hetken paasta olimme jo Tuk Tukin kyydissa kohti etelaista bussiterminaalia. Bussi Luang Prabangista Vieng Vangiin maksoi 85.000 kippia ja reissu otti kaikkinensa noin kuusi tuntia, vaikka matkaa ei ollut kuin noin parisataa kilsaa..

Emme kerinneet ottaa aamupalaa joten meika lahti laheiselle snagarille hakeen kanapatonkeja Peskun estaessa bussin lahtoa. Muutama minuutin paasta istuimme tyytyvaisina paikallisdosan kyydissa kohteenamme Vang Vieng. Bussi starttas kello 8.00, tai no muutaman minuutin yli, koska meika oli vaiheessa patonkien kanssa, ja ajoimme laheiselle huoltsikalle. Siina puolen tunnin venttaus ja bussin vaihto kahta kertaa huonompaan ja aivan taynna olevaan dosaan.

Loysimme vapaat paikat ja istuimme tyytyvaisina paikoillemme. Pesku otti ikkunapaikan ja meikalainen yritti tuskastella penkin selkanojan kanssa, joka valui ala-asentoon koko ajan. Lahdettyamme liikkeelle ja muutaman perus toyssyn jalkeen selkani sanoi, etta nyt riittaa. Vaihdoin paikkaa juuri ennen kun bussi otti lisaa paikallista possee kaytavalle. Kerrankin kavi tuuri tavallaan..

Lahdimme ihan hyvilla mielin pois Luang Prabangista, silla se mesta on enemman pariskunnille. Keskella kylaa oleva kukkula temppeleineen on uskomattoman hieno, mutta hintataso ja valmismatkalaiset ovat vain liikaa. Mekong kannattaa kayda tsekkaa ja lentokentta on positiivista, mutta vain matkalla Vang Viengiin.

Dosamatka oli mielenkiintoinen kaikkien miljoonien kuoppien, jotka kuski onnistui aina loytamaan, ja bussin ala-arvoisen jousituksen vuoksi. Myoskaan parayttavat vuoristomaisemat ja pieni pelko perseessa aikansa elaneen bussin jarruista ei pilannut kokemustamme. Bussissa ei ollut kunnon jalkatilaa, mutta kuitenkin enemman kun Finskin mannerten valisessa lentokoneessa, ja ilmastointikin oli valilla taysilla ja valilla taas kokonaan pois, joten hiki ja vilun varistykset vuorottelivat rytmikkaasti.

Heti alkumatkasta dosan rahastaja jakoi kaikille muovipussit, jos sattuisi hiukan krapulaiselle reissarille vahinko. Onneksi sita ei tarvittu! Myoskin alkuunsa jouduimme tekemaan pienen pit-stopin, koska dosan takarenkaiden valin, paripyorat, jai pienen pieni kivenmurikka kiinni. Kivi aiheutti mukavan tasaisin kolahduksen ja tarahdyksen aina osuessaa tarmakkiin. Hiukan vakivaltaa rautakangella ja homma jatkui jalleen.

Ajoimme uskomattoman kauniiden maisemien keskella ja naimme todellisia Laosilaisi pikkukylia, joissa ihmiset asuvat vielakin olkimajoissa. Naimme myos neljalla eri paikallisella Venajan merkittavimman vientituotteen eli AK-47:n (Muttereille tiedoksi, etta se on rynnakkokivaari). Ilmeisesti kyseinen kodinturva on edullisempi ja varmempi kuin paikallisen If:n kotivakuutus. Sama turvallisuuden tunne jatkui myos paastyamme Vang Viengiin, jossa meita oli vastassa korrektisti pukeutunut paikallinen verkkareihin ja huppariin sonnustautuneen ja tietysti hupparin alla selassa pilkotti AK-47. Mitapa muuta sita chilli ihminenLaosissa tarvitsee..

Bussimatkaa Luang Prabangista Vang Viengiin suosittelen kaikille! Vaatii hiukan aikaa, mutta on sen arvoista. Ja sitten ei oteta sita houkuttelevaa minidosaa vaan mennaan, kuten paikallisetkin! Maassa maan tavalla, eika mitaan turistijuttuja.

Bussimatkalle tutustuimme tsekkilaiseen Peteriin, jonka kanssa lahdimme etsimaan majoitusta Vang Viengista. Uudelta bussiterminaalilta on noin puolentoista kilsan matka kylaan, josta loysimmekin eraan hollantilaisen tyypin avustuksella melko edullisen huoneen. Saimme nyt jopa erilliset kingsize pedit! Huone maksoi 60 000 kippia eli melkein puolet vahemman kuin Luang Prabangin guesthouse, jossa jouduimme maksamaan 25 taalaa yolta.

Jalleen nopea suihku ja syomaan mahtavaan ravinteliin, jonka parvekkeelta avautuu sanoin kuvailematon maisema. Sita vaan ei pysty kuvailemaan - tulkaa ite tsekkaan! Olin sanaton ja olen vielakin. Joki, vuoret ja pienia bungaloweja idan auringon, enka nyt tarkoita itista, alla. Hajotkaa pakkaseen!!!

Punaisen Currykanan jalkeen suuntasimme etsimaan yoelamaa, koska olimme ehka Laosin parhaassa menomestassa. Kello 20 aikaan ei ollut viela mitaan, mutta noin kypalta ihmiset keraantyivat jo Smile Baariin tanssimaan poydille ja nauttimaan Bucketteja eli ampareita. Muutama timma ankaraa biletysta ja sitten hiukan puolenyon jalkeen musiikki seis ja porukka pois. What? Kylla, kaikki hyva loppuu aikanaan ja Laosissa biletys ennen aikojaan. Meidan onneksemme loysimme viela eraan juottolan, jossa pystyimme siemailemaan hiukan paikallista ohramallasta.

Juopottelu muuten on melko edullista taalla. Beer Lao bungaa noin 10 000 - 12 000 kippia ja paikallinen Tiger-viskipullo vain 10 000. Eli mikali olet sniiduilijoiden eliittia teet kuten mekin. Osta katupasta tuota Tiger-paskaa, pullo pepsia, muutama muki ja mene oman juoman kanssa noihin tekno-helvetteihin, silla ketaan ei kiinnosta. Paitsi muutamaa, jotka haluavat osingoille. Eli hintataso suomennettuna. Tuo Tiger-pullo kustantaa yhden Suomen eegelin verran!

Baarittelun jalkeen nautimme viela uskomattoman hyvat kanapatongit katukojusta ja lompsimme hiukan paihtyneena nukkumaan ennen kello kahta yolla.

Aamulla heratyskello aiheutti ikavan tunteen ylosnousemisesta, mutta kylma suihku oli ihan jees. Nopea toteaminen, etta en ehka ole vielakaan selvinnut oli positiivinen asia mietiskellessa seuraavana edessa olevaa tubingia.

Aamupalan jalkeen tubing-konttorille, josta saimme ison renkaan ja kyydin joen ylavirtaan. Tuubi veteen ja sitten menoksi. Joen rannoilla on sikamakeita juottoloita, joissa on erinaisia hyppyreita ja liukuja, joista voi matkahtaa selalleen melko viileaan veteen. Jouttoloissa jauhaa teknohumppa ja eurooppalaiset keikuttavat itseaan uikkareissa ja pienen pienissa bikineissa.

Aika chillia oli, vaikka turismi on jo osaksi pilannutkin taman paikan. Tuubailua kannattaa kokeilla ja se kannattaa aloittaa heti aamusta. Me menimme vasta iltapaivalla joskus yhden pintaan ja olimme auttamattomasti myohassa, kun aurinko alkoi laskea vuorten taakse. Ravinteleissa on sen verran uskomaton meno, etta muutama timma menee helposti aina yhdessa mestassa, vaikka olisikin omat juomat kuten meilla. Vauhti joessa on melko hidas ja suoriltaankin muutaman kilometrin matkaan menee useampi tunti, joten perus kupittelun ja tanssimisen kanssa se kestaa pitkalle iltaan. Ja sen jalkeen kun aurinko laski tuli helvetin kylma! Matkaa olisi ollut viela muutama kilometri ja hypotermian kolkutellessa portteja paatimme luovuttaa ja otimme Tuk Tukin takaisin kylaan. Bungas 5 000 kippia per naama, mutta oli sen arvoista! Meika oli taas ihan jaassa.

Madventures. Syytan sinua taman jumalaisen paikan kansantietouteen saattamisesta, silla melkein joka helvetin toinen tyyppi taalla on Finlandiasta. Joka ikinen suomalainen travelleri tulee tanne sen teidan tuubailu patkan jalkeen tsekkaa tan mestan, ja jos ma saan valita niin hengaan harmalaisten kans kotona en maailmalla!!! Prkl!!!

Mutta muuten ei hirveasti ole pahaa sanottavaa ja aurinko paistoi koko paivan melkein pilvettomalta taivaalta. Ihokin alkaa hiljalleen ruskettua, joten nyt on hyva lahtea kohti Full Moon partyja! Muuta ei voi sanoa kuin etta Vang Vieng rocks ja se juttu, joka polttaa alkoholia, oon tosi pahoillani. Tomorrow tubing again! :) Toivottavasti talla kertaa ei jaada valille..