Must... go... tubing...

Miten aikuisella ihmisella voi kestaa ylosnouseminen noin kauan. Meika on kerinny kayda suihkussa, aamusavella ja pyoriny ympyraa, kun herra P on saanut kaannettya itsensa kylkiasennosta selalleen. Joten valot paalle, ovet auki ja peitto helvettiin... Sitten kuuluu varovasti hiukan unisella ja kevyesti darraisella aanella: "Must... go... tubing..."

Tanaan emme kuitenkaan harrasteneet tuota kanniaalioiden ilottelua, vaan paatimme vuokrata kaupungin cooleimmat pratkat. Paivan vuokra oli 40 000 kippia ja mopo piti palauttaa ennen ilta seiskaa.

Suuntasimme pohjoiseen taman jo tutuksi tulleen Petr:n ja parin muun unkarilaisen kanssa tutkimaan yhta alueen monista luolastoista nimelta Thamnam. Onneksi tuli hankittua nuo trekkikengat, silla niille oli todellakin kayttoa. Sisaanpaasysta piti maksaa 5 000 kippia, jolloin sai taskulampun megeen. Meikalla oli onneksi mukana myos Petzl-otsalamppu, joka oli ehdoton!

Sadekaudella luolasto on taynna vetta ja nain kuivan kauden aikana luolaa paasee etenemaan uskomattoman pitkalle. Kavelimme, kumartelimme ja konttasimme noin puolituntia, jonka jalkeen tulimme kuin isoon halliin. Hallin lapi kulki joki, jossa pystyi uimaan. Tottakai vaatteet pois ja dippaus veteen. Vesi oli yllattavan lamminta, vaikka olimmekin vuoren sisalla. Myoskin ilma vuoren sisalla oli todella kostea ja lammin. Muutama hikitippa tuli valutettua sen reissun aikana.

Luolassa pystyi etenemaan melko helposti, mutta osaksi marat mutalammikot, teravat kivenreunat ja sairaan liukas pohja teki jutusta haasteellisen krapulapaivalle. Myoskin kevytta suunnistustaitoa tarvittiin, koska luola haarautui useammasta kohdasta erillisiksi kaytaviksi. Eras meita vastaan tullut pariskunta kertoi merkanneensa vaikeimmat kaannokset paperilapuilla, jotka pelastivat myos meidat eksymiselta.

Paikka oli todella mahtava ja oli todella hieno fiilis uida sellaisessa paikassa. Luolasto olisi jatkunut vielakin pitempaan, mutta me luovutimme uinnin jalkeen ja kaannyimme takaisin. Ulos tulimme mutaisina, iloisina, hikisina ja yhta kokemusta rikkaampana. Pesku tosin oli jo ihan finaalissa ja mukanamme olleen yli-iloisen unkarilaisen tokaistua: "It was OK and then the next one!" tippuivat Peskun tyohanskat valittomasti.. Seuraavaa luolaa vain kurkistimme.

Kyseinen luola, jossa kavimme oli vaatinut aiemmin myos uhrinsa. Eras kanadalainen reissaaja oli lahtenyt yksin luolaan vain yhden lampun kanssa kertomatta kenellekaan mihin oli menossa. Lamppuun oli sitten tullut jotain feilua ja kanukki eksyi pimeaan luolaan ja menehtyi sinne, koska kukaan ei osannut etsia hanta. Turvallisuuteen kannattaa panostaa myos tuossa lajissa.

Me pystyimme ottamaan kyseisen kivenraon haltuumme perusluolamiehen varusteilla eli kunnon trekkikengilla ja otsalampuilla. Krapula kannattaa hoitaa eka pois ja jos haluaa hoitaa asian varmanpaalle, niin palkkaa paikallinen oppaaksi. Muistakaa ottaa varafikkarit mukaan, silla eksyminen pimeaan on oikeesti melko paskaa..


Luolasta selvittyamme nautimme jalleen maittavan Laosilaisen aterian ja starttasimme kohti Vang Viengia. Pesku onnistui katkaisemaan mopon ketjut kotimatkalla joten jouduimme tekemaan pienen pit-stopin paikalliselle verstaalle. Muutaman minuutin ja 30 000 kippia koyhempana paasimme jatkamaan matkaa.

Huomenna mahdollisesti viela hiukan tubingia ja sitten tama mesta on nahty. Etelan lampo houkuttelee kovasti nain kylmana iltana..