Kun taivaalta leijui hiutaleita..

Säpsähdin hereille kännykkäni herätyskellon ääneen. Vaivalloisesti käteni yritti tavoittaa tuota ärsyttävän äänen lähdettä ja mielessäni leikittelin ajatuksella, kuinka uskollinen Nokiani helähtää seinään ja antaa minun jatkaa ansaittuja uniani.

Kello oli 0610. Kirosin jälleen mielessäni itseäni ja tapaani valvoa reilusti yli puolen yön,vaikka tiedossa oli, että aamulla on aikainen herätys. Napsautin pöytävalon päälle ja vaivautuneesti kömmin peiton alta pimeään, kylmään ja sateiseen aamuun. Fiilikseni olivat lähinnä painokelvottomat ja ainoa ilo oli se, etten ollut ainoa kärsijä eikä minulla ollut krapulaa. Tai mistäpä se darra olisi kuivassa leirissä tullutkaan..

Kömmittyäni ulos körmystä näin oudon hiipparin, vaatteissa mallia siviili, lähestymässä minua käytävällä. Mikä ihme hymyilee noin leveästi tähän aikaan aamusta näin koiramaisessa ilmassa? Hetken unihiukkaa silmistä pyyhittyäni tunnistin tuon ihmetyksen ja totesin sen olevan "Fasse". Fassella oli syytä hymyillä, sillä oli Fassen kotiinlähdön aika.

Keräsin itseni hiukan ryhdikkäämpään ja sotilaallisempaan olotilaan ja lähdin saapastelemaan kädet taskuissa kohti autoa taivaalta tulevan veden tippuessa baretin reunoilta. Perkele ku paleleekin,vaikka lämmintä on noin 10 astetta enemmän, kuin Suomen nollakelissä.

Seuraava havaintoni oli auton etupenkiltä, kun yritän epätoivoisesti saada koppiin lämpöä. Kuljettaja kaarsi auton parkkiin ja jäimme odottamaan sinivalojen välkkeessä kotiutuvien kyytiä. Yht´äkkiä havahdun ja katsahdan sivuikkunasta ulos.. Mitä tapahtuu olenko hereillä vai näenkö unta? Näen vieressäni moottoripyörän, joka polttaa kumia savupilven noustessa takapyörästä. Hetken kerään ajatuksiani ja totean tilanteen olevan ilmeisesti mahodollinen ja vaivun jälleen horrokseen, jossa haaveilen kesäkuumasta kelistä kaksipyöräisen silmäteräni kanssa.

Ensimmäinen blueparade järjestettiin aamutuimaan ja meteli oli korvia huumaava. Hyvää huomenta Lipljan; on aika herätä! Vaikka tosin todellinen muslimihan on jo kumarrellut jallatornin säestäessä reilusti ennen omaa heräämistäni. Seuraava kotiutuvien kunniaksi järjestetty valo- äänishow järjestettiin muutamaa tuntia myöhemmin. Kotiutuvat lähtivät kahteen eri suuntaan. Toiset halusivat viettää laatuaikaa läyhynsä seurassa ja toiset taas saivat nauttia jo hiukan eläkeiän ylittäneen Itä-Eurooppalaisen lentoyhtiön omistaman lentokoneen pomppuisesta kyydistä. Pilotti oli ilmeisesti ammattilainen ja konekin täytti mitä varmimmin jonkun kansallisen valtion vaatimustason lentoturvallisuudesta, vaikka yhtiö olikin kilpailutuksessa halvin, out of bounds listan jälkeen. Tai ainakin näin luulen.

Muutama taistelija näytti kentällä siltä, että leirissä oli tarjoiltu sitä hassun makuista irlantilaista kahvia edellisenä iltana oikein tuelta. Kahvin antama hövelikäytös jatkui matkalaukkutarkastuksessa ja osa taistelijoista kävi niin hitaalla, että valtion virkamieskin näytti viisaalta, ja välillä jopa jonhdonmukaiselta.

Muutaman matkustamoon mennessä olleen Leathermanin ja kääntöveitsen takavarikoinnin jälkeen saatiin onneksi kaikki Fasset sisälle odotustilaan ja meikäläinen pystyi vaihtamaan vapaalle. Takaisin "kotiin" ja Xbox tulille. Hiukan änäriä jälleen..

Jossain vaiheessa iltaa starttasimme sateiseen ulkoilmaan ja suuntasimme jälleen abodille. Perillä nautimme sateisesta ja pimeästä, joskin olosuhteisiin nähden melko lämpimästä, säästä ja päätimme siirtyä sisätiloihin. Eikä mennyt aikaakaan, kun kentän ovet avautuivat ja sisään lampsi ihmetystä täynnä olevia reippaita nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia. Kyseessä oli siis rotaatio ja taivaalta oli leijaillut koneellinen uusia hiutaleita Kosovon maaperälle!