Ekstriimi-Ekien kaulusta alkoi hiukan kuristaa jo useamman viikon jumittelun jälkeen.
Olimme saaneet uutta lihaa ja verta yksikköömme uusien hiutaleiden leijaltua taivaalta ja perehdytystyö oli pitänyt meidät poissa tavallisista seikkailuistamme jo aivan liian kauan.
Muutaman viikon sisälle oli mahtunut vain yksi "eksoottinen" kokemus ja sekin oli Suzuki-taksin kyyti Skopjessa. Suzuki-taksi käsittää isän ja pojan pikku bisneksen, joka on muotoutunut suomalaisten faitterien ympärille Skopjessa käynnin yhteyteen. Isä kurvailee valkoisella moitteettomasti pestyllä ja viimeisin päälle hyvin pidetyllä kauppakassilla ja poika sitten samanmoisella sedanilla. Autojen sisällä soi iloisesti esimerkiksi Kirka tai jokin muu ylivertainen pohjolan trubaduuri ja autojen puskureita koristaa tietenkin sinivalkoinen lippu, vaikka auto onkin Makedonian kilvissä.
Lyhyen, mutta sitäkin ytimekkäämmän, Skopjen opintoretkemme parasta antia oli La Bodeguita Del Medio ravintola. Jälleen kerran pääsin mielessäni kiljahtamaan "Viva La Revolucion!" astuttuani tuohon kuubalaiseen astmosfääriin. Alakerta vaikutti tasokkaalta pubi tyyliseltä juottolalta ja yläkertaan saapuessani haltioiduin aivan täysin.
Ruokailutila oli hiukan hämyisä lämpöistä valoa antavien lyhtyjen valossa ja seinille oli kiinnitetty Fidel Castroa esittäviä valokuvia ja tottakai seinällä roikkui myös punainen lippu, jossa oli Che Guevaran kuva. Suurimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin monen ruokailijan jättämä viesti tai nimimerkki, joita ravintolan seinät ja katto olivat täynnä. Myös monesta ravintolan asiakasryhmästä oli otettu kuva ja oli kiinnitetty seinälle kertomaan ravintolan kävijähistoriaa. Yhtäkään mautonta viestiä en löytänyt onnekseni ja pystyin huokaisemaan helpotuksesta. Vieraat kunnioittavat ravintolan tunnelmaa.
Aloin kuitenkin hetken oleilun jälkeen soimata itseäni jälleen, koska en vieläkään ole käynyt Castron Kuubassa katsomassa sitä todellista Kuubaa, vielä kun se on mahdollista.
Teimme ruokatilauksen tarjoilijalle ja kaivoin kynän esille. Tottakai minunkin oli jätettävä merkki käynnistäni kyseiseen ravintolaan. Mikäli vierailet joskus Skopjessa ja kyseisessä ravintolassa, niin tarkkaile yläkerran hirsiä. Saatat löytää väärin kirjoittamani huudahduksen.
Ja jotta kokemukseni ravintolasta olisi täydellinen myöskään kokki ei pettänyt minua. Tilaamani liha, jonka nimeä en todellakaan nyt muista, oli suussasulavaa. Ainoa asia, joka harmitti oli lasissani ollut Coca-Cola. Sen tilalla olisi pitänyt ehdottomasti olla täyteläistä punaviiniä.
Hintatasoltaan ravintola oli edullinen verrattuna kylmän pohjolan juottoloihin ja syöttölöihin. Ruoka ja juoma maksoi yhteensä noin reilu kymmenen euroa. Jälkiruuaksi olisi voinut nauttia aidon kuubalaisen sikarin hienostuneesta aromista, mutta koska itse en ole vielä opiskellut tuota spaddun imemisen erikoistaitoa, tyydyin vain pummaamaan seurueestani biitin aitoa ruotsalaista nuuskaa.
Lupasin pyhästi itselleni saapua toistamiseen kyseiseen syöttölään ja juottolaan ja tuolloin nautin myös sen lasillisen viiniä, tai ehkä kaksi. Eikä se oikea Kuubakaan olisi hullumpi..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti