Lähdimme tutustumaan yhdysvaltojen armeijan kansalliskaartin sotilaspoliisikoiraryhmään (United state army military working dog unit) Camp Bondsteeliin. Aluksi näimme perinteistä sotilas -agilityä, jossa koira suoritti tottelevaisuus/ketteryysradan ohjaajansa komentojen mukaan. Perustottelevaisuus oli kohdillaan, joskin vielä hiukan hiomista.
Seuraavaksi sitten pääsimme itse asiaan. Kokosuoja puku saarivaltiolaiselle ylle ja tämän jälkeen ärhentelemään koiran eteen. Sen jälkeen tossua toisen eteen ja mahdollisimman ripeästi koiraa karkuun. Eikä aikaakaan, kun noin kaksimetrinen ja noin satakiloinen irlantilainen lennähti maahan noin 45 kiloisen sakemannin otettua napakka ote hihasta. Miellyttävää katseltavaa, joten otetaanpa uudelleen. No jälleen melkein sama kuvio, joka päättyi jälleen Caninen voittoon. Tyytyväinen nuorehko koira lampsi häkkiinsä ohjaajan taputellessa sitä kylkeen.
Seuraavaksi kysyttiin vapaaehtoista. No yleensä on tapana siinä vaiheessa nostaa kättä ylös jos tietää sen olevan hiukankin päivärutiineista poikkeavaa. Suojapuku ylle ja hiukan vanhemman rotaation sakemannin eteen räyhäämään. Perusäijäilyn jälkeen lähdin hölköttelemään vaikeasti kohti tarhan päätyä ja melkein takaseinämän kohdalla tunnen noin 50 kiloisen otuksen ottavan melko lempeästi kiinni hihasta. Koira yrittää saada meikän maahan, mutta turhaan. Ilmeisesti sen eläkepäivät olivat melko lähellä koiranohjaajan voivoteltua, ette se enää oikein parempaan pysty.No ilmeisesti meikäläisen harmistuksen huoomattuaan eteeni marssitettiin sitten hiukan tuoreemman ja aktiivisemman oloinen malikka. Jo perus räksytyksenkin aikana olo oli jo hiukan odottavaisempi eikä se juurikaan kerennyt muuttumaan lyhyehkön karkumatkan aikana. Malikka kipitti meikän kiinni melko ripeästi ja napattuaa hihasta heitti sedän tonttiin jo paljon vakuuttavamman kuin edellinen puudeli.
Hiukan pureminen oli näykkimistä ja koira vaihto kättä omasta tahdostaan, mutta kaippa sekin olisi sattunut ilman suojapukua???
Olen joskus aiemmin päässyt kokeilemaan suomalaisten sotakoirien purukalustoa ja täytyy todeta, että kotimaisilla homma oli jotenkin paljon uskottavampaa. Jo itse pureminen oli paljon aggressiivisempaa ja määrätietoisempaa, kuin näillä amerikan näykkijöillä ja tottelevaisuus oli myös aivan eri luokkaa. Uskallampa epäillä, että amerikkalaiset dogit ei olisi läpäissy Suomessa tarkastusta suojelun osalta!!!
No päivä oli mukava ja etenkin vaihtelua rutiineihin. Ja vieläkun lopussa saimme tietää, että nurmikko jossa ryvimme oli koirien paskatusalue, niin itsetuntomme nousi jälleen kohisten!Jälleen tuli koirille koiran kohtelua! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti