Liian suuri city, ei Andella mennyt niinkun piti..

Eilisista suunnitelmista poiketen iskimmekin toiselle pratkareissulle, emmeka tuubailemaan. Suunnitelma kylla osoittautui vaivan arvoiseksi, ja naimme taas lisaa ymparistoa meluisien turistien sijasta. Meikalainen tuli aikaa kuluttaakseni kirjottelemaan blogia Antin ja Petr:in mentya latailemaan itseaan eilisillan jaljilta. Joskus pitaa lopettaa ajoissa hyvat herrat!;)
Mutta tasta paivasta. Andelta lahti sit laukku kavelemaan eilen illan aikana, ja pisti vahaksi aikaa mielen matalaksi ennen kaikkea kuvien takia, mita laukussa olevalla kameralla oli keretty napsia! Mutta bagi saavutti omistajansa moporeissun jalkeen, kun kavimme kyseisista menomestoista kyselemaan. Tieda sitten kuka vienyt, mutta ainakin palauttanut vahinkonsa jalkeen.
Pratkilla kavaisimme 20 kilsan paassa olevalla jarvella, ja valilla jumituimme nappailemaan kuvia kasittamattoman upeannakosesta ymparistosta. Mageeta oli nahda taas sita oikeaa Laosia, ja mopokin pysy kasassa! Allekirjoittanut itse on ikava kylla saanut aika kovia reaktioita auringonvalosta kasiin, naamaan ja olkapaihin. Tahan syyna pidamme antibioottipohjaista malarialaakettamme, mika voi tehda moisia oireita. Andella alkaa olemaan sama homma, joten nyt tiukkaa mietintaa mahdammeko jatkaa koko pillerin ottamista. Tama kuumotus ja kupliminenkin on todella helvetillista jopa malariaan verrattuna! Tai siis sen todella epatodennakoiseen mahdollisuuteen verrattuna varsinkin.. Mutta tassa vietetaan nyt sitten viimeista Vang Vieng-iltaa, ja mahdollisesti jopa viimeista Laos-iltaa! Huomenna taas paikallinen iskariton dosa Vientianeen, ja siita Kambodzan Siem Reapiin ekalla koneella. Ja menkaa bussilla jos on aikaa! Todella halpaa, ja maisemat kuluttavat tunteja nopeasti. Jos ette nyt mannista vaadi alle. Vang Vieng on ollut enemman kuin nakemisen arvoinen, mutta pakko jatkaa eteenpain saavuttaaksemme viela kolmannen reissurimmekin Kambodzan puolella. Ja VV on kylla myos lapinahty neljan paivan aikana helposti. Yhteenvetona mahtavin homma oli eiliset luolastot, minkalaisia en olisi henkilokohtaisesti kuvitellut edes olevan olemassa! Ihan alyttoman surrealistinen kokemus. Vaikka joillain heikompi olo olikin siella hikoilla.... Ja tubing on juhlimista! Ilman niita maisemia sekin olisi puolet vahemman. Todella upealla paikalla se joki.
Nyt lahden herattamaan mr. Morokollin, ja nappaamme Petr:in kanssa jaahyvais-BeerLaot!