Lunta oli satanut maahan noin 10 cm ja pakkanen oli laskenut yön aikana noin -13 asteeseen. Kaikkialla oli valkoista ja normaalisti ankea ja roskainen maa oli peittynyt lumiseen vaippaansa. Automme kävi vaikeasti pysäköintialueella ja kaverini raappasi laseja. Istahdin autoon ja laitoin Webaston ja auton oman "super"-lämmittimen päälle. Se oli liikaa Toyota Land Cruiserille eli TLC:lle. Auto sammahti ja käynnistin sen uudelleen. TLC antoi lopulta periksi ja alkoi vaimeasti työntää lämmintä ilmaa ohjaamoon sisälle. Kaverini istahti kuljettajan paikalle ja pari irlantilaista takapenkille. "Tänään on elämäni kylmin päivä!" kuului hytisevä ääni takaa lontoon murteella ja kaverini kanssa katsahdimme epäuskoisina taaksemme. "Oikeastikko?" "Kyllä. En ole koskaan ennen ollut näin kylmässä ilmassa." vastasi irkku pukeutuneena veryttelyhousuihin ja huppariin. Naurahdimme kaverini kanssa samalla kun laitoin toppatakkini vetoketjun ylös asti kiinni ja pipon hiukan syvemmälle. "Amatöörit!" ajattelin, kun katselin saarivaltion poikia pakkasessa.
Starttasimme futsal, eli sisäjalkapallo turnaukseen lähelle Sajkovacia. Tosin futsal turnaus olikin sitten muuttunut, tai kaikki vain eivät olleet tienneet, normaaliksi jalkapallo turnaukseksi ja se pelattiin tosin kaarihallissa, mutta tekonurmella, jossa lämpötila oli noin nollan luokkaa tai vähän alle. Onneksi otin peruslenkkarit mukaan sisäpelikenkien sijaan saatuani sisäpiirin varmaa huhufaktaa edellisenä iltana. Kaikki eivät sitä olleet saaneet ja osa porukasta hytisikin sitten shortseissa ja liukastelivat vielä meikää enemmän nurmella.
Turnaus meni yli odotusten ja ylitimme asettamamme tavoitteen ja olimme toisetksi viimeisiä. (Tosin tornihuhu väittää, että olisimme jääneet viimeisiksi..) Monikansallinen joukkueemme pelasi hyvin yhteen ja ainoksi ongelmaksi oikeastaan muotoutuikin irlantilaisten ja kiintiö tsekin huono suomen kielen taito. Tosin seuraavaan turnaukseen saatamme tehdä pieniä muutoksia dream teamimme hyökkäykseen, puolustukseen, maalivahtipeliin ja valmennukseen.
Turnauksen jälkeen siirryimme tsekkien luokse kyläilemään ja saimme nauttia perinteistä tsekkiläistä ruokaa eli ilmeisesti Goulashia ja jotain leipää. No vaikka nimestä en menekään vannomaan ruoka oli äärimmäisen hyvää, vaikka se näytti ja vaikutti oudolta. Asetelma oli neljä palaa täysin vaalea, todella pullamaista leipää, filee -pihvi ilmeisesti naudasta tai härästä ja paljon vaaleaa kstiketta. Eli väriä ei ollut juuri nimeksikään. Tämän jälkeen isäntiemme opastuksessa lautaselle laitettiin marjahilloa ja kermavaahtoa. Hetken ihmettelin epäuskoisena, mutta totesin itselleni, että olen todellakin nauttinut tätä "oudompaa" ruokaa. (Palaa ajassa taaksepäin ja tsekkaa Rankan Reissun koettelemukset Aasiasta..) Ruokajuomaksi saimme tsekkiläistä alkoholitonta olutta.
Rohkeasti tartuin haarukkaan ja veitseen ja leikkasin itselleni palasen lihaa ja leipää. Kastoin ne kastikkeeseen, hilloon ja kermavaahtoon ja aloin analysoida makujen sekamelskaa makunystyröideni ympärillä. Leipä maistui pullalle eli OK. Liha oli erittäin mureaa ja mehukasta eli OK. Kastikeessa maistui sinappi, kerma ja jokin muu ruoka-aine, jota en tunnistanut eli todellakin OK. Ahmin ruuan varmasti aivan liian nopeasti enkä osannut nautiskella ja maiskutella riittävästi. Makea kerma ja hillo hävisi mukavasti muihin aromeihin ja lopputulos oli ehdottoman hyvä ja varmasti epäterveellinen. Suosittelen lämpimästi tätä tsekkiläistä perinneruokaa, jonka oikeaa nimeä en tiedä.
Eilen sitten aloimme hiljalleen asettua joulun odottavalle kannalle ja päivän tohinoiden eli rankan sulkapallo pompottelun ja kuntosalin jälkeen siirryimme pienen lepotauon jälkeen kirkkoomme kuuntelemaan kauneimpia joululauluja. Saimme mukaamme kolme innokasta irlantilaista sotilasta, jotka lähtivät tutkimaan miltä se melankolinen suomalainen joulu nyt sitten oikein tuntuu.
Kirkossa säestyksestä vastasivat harmonikan-ja pianonsoittaja. Laloimme monia suomalaisia ja yhden ruotsinkielisen ja yhden englanninkielisen joululaun. Irlantilaisetkin intoutuivat laulamaan muiden mukana ja yllättävää kyllä heidän sanoistaan sai selvän - ainakin suurimmaksi osaksi. Noin tunnin joulutunnelmoinnin jälkeen oli hyvä siirtyä jälleen asumuksillemme, jossa osa irlantilaisista vielä vaati uutta esitystä, koska eivät olleet päässeet mukaan kirkkoon. No mehän reippaina sitten lauloimme "Joulupuu on rakennettu" ja saimme valtaiset aplodit. Sitä en tosin tiedä tuliko taputukset hyvästä laulusta vai siitä etteivät he enää halunneet meidän jatkavan..
Tämän jälkeen vielä nautimme messissä muutaman lasin viiniä ja jatkoimme perinteiseen puusaunaamme. Löylyt olivat jälleen loistavat, kuten joka ilta tähänkin asti!
Nyt ei ole kuin muutama yö ja sen jälkeen pääsee nauttimaan siitä oikeasta joulusta Suomessa. Mikään ei kuitenkaan voita aitoa oikeaa Suomen joulua - ei edes palmut, meri ja helle! Ja se on meikäläisen suusta paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti